Uusi vammaispalvelulaki astui voimaan 1.1.2025. Lakiin kohdistui sekä myönteisiä odotuksia että pelkoja, jotka molemmat näyttävät tällä hetkellä toteutuneen.
– Kokemukset ovat osin vaihtelevia, mikä tarkoittaa, että asiakkaat eivät ole yhdenvertaisessa asemassa eri puolilla Suomea, Talentian erityisasiantuntija Jaana Manssila päättelee.
Talentian kanta uuden lain toteutumisesta pohjautuu Manssilan mukaan Vammaisfoorumin tekemään kyselyyn vammaispalveluiden ammattilaisille heidän kokemuksistaan uuden lain soveltamisesta ja vaikutuksista palveluihin. Noin 20 % koki palveluiden parantuneen, mutta kolmanneksen mielestä ne ovat heikentyneet.
Yhdeksi haasteeksi nostettiin se, että kaikilla työntekijöillä ei ole selkeitä lain soveltamisohjeita, jotta asiakkaille voitaisiin tehdä yhdenvertaiset päätökset riippumatta asuinpaikasta.
– Myös me otimme Talentiassa siihen kantaa jo lain valmisteluvaiheessa. Työntekijät tarvitsevat parempaa tukea lähiesihenkilöiltään sekä juridista konsultaatiota, jota kaikilla ei ole.
Työntekijät tarvitsevat parempaa tukea.
Epäselvää on myös se, milloin asiakkaan katsotaan tarvitsevan yleislainsäädännön ja milloin vammaispalvelulain mukaista palvelua.
– Osin on tapahtunut niin, että asiakkaita tippuu palvelujen väliin, Manssila huomauttaa.
Työntekijäresurssien riittävyys ja hallittavissa olevan työmäärän tarkistaminen ovat kyselyn mukaan yksi keskeisiä kehittämiskohteita.
– Työntekijät ovat olleet todella kovilla. Monesti työssä ollaan yksin ja kaivattaisiin lähiesihenkilön tukea.
Tärkeintä Manssilan mukaan olisi kuunnella työntekijöiden kokemuksia ja ehdotuksia, kuinka palveluja voitaisiin toteuttaa siten kuin lainsäätäjä on tarkoittanut.
Asiakkaan osallisuus korostuu
Uudessa laissa korostetaan asiakkaan osallisuutta, itsemääräämisoikeutta sekä oikeutta elää yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä. Tärkeintä ei lain mukaan ole diagnoosi, vaan asiakkaan yksilöllinen tilanne.
– Tämä on mielestäni positiivisin muutos, koska vammaispalvelut ovat olleet hyvin paljon lääketiede- ja diagnoosikeskeisiä. Nyt sosiaalityö tuo siihen toisenlaista näkökulmaa, iloitsee sosiaalityöntekijä Anu Ropponen Kanta-Hämeen vammaispalvelujen lasten ja nuorten tiimistä.
Ropponen myöntää, että joskus diagnoosi auttaa ymmärtämään jonkin toimintavajauksen syyn. Esimerkiksi autismin kirjon suhteen oleellista on se, kuinka kyseinen piirre rajoittaa asiakkaan osallisuutta ja millaista tukea hän tarvitsee toimiakseen yhteiskunnassa.
Vammaispalveluiden tarjoamat erityispalvelut ovat muun muassa liikkumisen tuki, kuljetuspalvelut ja henkilökohtaiset avustuspalvelut.
Vammaissosiaalityö tekee paljon yhteistyötä muiden sosiaalityön ammattilaisten kanssa, mutta myös paljon moniammatillista työtä muun muassa kehitysvammapoliklinikan, lastensuojelun jälkihuollon, aikuissoisiaalityön ja psykiatrian kanssa. Ropposen mukaan työ on paljon rakenteellista sosiaalityötä.
– Ja se on ennen kaikkea ihmisoikeustyötä.
Yhtä aikaa sekä vanhan että uuden lainsäädännön piirissä
Vammaispalvelut ovat erityispalveluja, ja ne täydentävät peruspalveluja, jotka ovat ensisijaisia.
– Riippuu paljon muista palveluista, pystymmekö hoitamaan kokonaisuuden riittävän hyvin. Käytännössä on aina arvioitava, ovatko peruspalvelut ensisijaisia, eikä meidän tulisi paikata niiden puutteita, Ropponen sanoo.
Kanta-Hämeen hyvinvointialueella saa peruspalveluja Ropposen mielestä ”aika hyvin”, mutta yhteistyötä muun muassa aikuissosiaalityön, psykiatrian ja lastensuojelun kanssa on vielä tarpeen sujuvoittaa.
Ropposen asiakaskuntaan kuuluu alle 25-vuotiaita lapsia ja nuoria, jotka ovat hyvin vahvasti ja myös lievemmin kehitysvammaisia sekä hyvin paljon erilaisia neurokirjolla olevia.
– Monet asiakkaat eivät itse pysty kovin hyvin omaa tahtoaan ja ajatuksiaan ilmaisemaan. Silloin toimimme paljon perheen kanssa.
Ropponen tekee kotikäynnillä asiakkaiden palvelutarpeen arvioinnin ja kokoaa ja koordinoi yhteistyöverkoston perheen tueksi.
– On tärkeää miettiä, millaisilla palveluilla pystytään tukemaan vanhempia, jotta he jaksaisivat hoitaa lapsensa.
Tällä hetkellä asiakkaat ovat samanaikaisesti uuden ja vanhan lainsäädännön piirissä, mikä lisää työn kuormittavuutta. Kolmen vuoden siirtymäajan sisällä on aiemmin erityishuoltolain piirissä olevien asiakkaiden palvelut muutettava uuden vammaislainsäädännön mukaisiksi.
– Kaikki asiakkaat on käytävä läpi, koska vanhoja päätöksiä ei voi olla voimassa enää siirtymäajan umpeutuessa.
Vammaissosiaalityössä on Ropposen mielestä vaikeinta se, että usein asiakkaan tilanteeseen ei ole mitään yksinkertaista ratkaisua. Jos asiakas on yli 18-vuotias ja lievästi kehitysvammainen nuori, on vaikea koota hänelle palvelupalettia, jos hän itse ei ajattele olevansa tuen tarpeessa.
– Meillä ei myöskään ole välttämättä tälle porukalle oikeita palveluja, jotka olisivat tarpeeksi kevyitä mutta tukevia samaan aikaan.
Uuden lain haltuunotto vaatii töitä
Hanna Hulkko työskentelee sosiaaliohjaajana kotona asumista tukevissa palveluissa Pirkanmaan hyvinvointialueen eteläisellä alueella. Hänen asiakkaitaan ovat omassa kodissa asuvat yli 23-vuotiaat.
Pirhan vammaissosiaalityön organisaatio muuttui 1.11.2024 lähtien siten, että asiakkaiden asiat hoidetaan kuntarajojen yli muodostetuissa tiimeissä.
Niitä ovat vammaisten kotona asumista tukevat palvelut, vammaisten lasten ja nuorten palvelut sekä vammaisten asumispalvelut. Lisäksi asiakasohjaukseen on oma tiiminsä. Hulkon tiimissä on kolme sosiaaliohjaajaa ja kaksi sosiaalityöntekijää. Hän työskentelee sosiaaliohjaajana Valkeakosken alueella, ja hänelle kuuluvat myös Urjala ja puolet Hervannasta.
Asiakkaita tippuu palveluiden väliin.
Tiimin asiakkaat voivat saada yksilöllistettyjä palveluja kaikista vammaispalvelulain mukaisista palveluista. Vammaisten kotona asumista tukevat palvelut sisältävät muun muassa henkilökohtaisen avun, liikkumista tukevat palvelut ja esteettömän asumisen muutostyöt ja välineet sekä tuetun asumisen ohjauksen.
Hulkon tiimissä sosiaalityöntekijä hoitaa erityisen tuen asiakkaat, ja sosiaaliohjaajalle kuuluvat ne asiakkaat, joilla ei ole tarvetta erityiseen tukeen. Tarvittaessa yhteistyötä tehdään useiden eri yhteistyökumppaneiden kanssa.
Uuteen vammaispalvelulakiin siirtymistä ohjaavat säännökset ovat Hulkon mielestä selkeät. Uuden lain haltuunotto on vaatinut työtä, mutta Hulkko kiittelee työnantajaansa, joka on järjestänyt siitä kiitettävän paljon koulutusta.
Laissa on Hulkon mielestä hyvää muun muassa se, että liikkumisen tukea arvioitaessa huomioidaan asiakkaan matkustustarve ja -alue yksilöllisemmin, kun aiemmin alueena oli yleensä asuinkunta ja naapurikunnat.
Myös Pirhan vammaissosiaalityön uudelleen organisointi tiimeihin saa Hulkolta kiitosta.
– Oma asiantuntijuus kasvaa, kun saa keskittyä vain yhteen vammaispalvelun alueeseen, eikä tarvitse kaikesta tietää kaikkea.
Pirhan tiimiuudistus toimii
Vammaissosiaalityö Pirkanmaan hyvinvointialueella organisoitiin uudelleen vuoden 2024 aikana kuntarajat ylittäviin tiimeihin. Tiimit ovat vammaisten asiakasohjaus, vammaisten lasten ja nuorten palvelut, vammaisten asumispalvelut sekä vammaisten kotona asumista tukevat palvelut.
Uudistuksella tavoitellaan muun muassa toimintakäytänteiden yhtenäistämistä ja työmäärän jakamista tasaisemmin. Myös työntekijäkohtaiset asiakasmäärät vaihtelivat paljon eri puolilla Pirkanmaata, ja hakemusten käsittelyajoissa oli merkittäviä eroja.
Kuntarajoihin pohjautuva jako ei myöskään mahdollistanut työparityöskentelyä, koska osassa kunnista työntekijä työskenteli yksin tai tiimi oli hyvin pieni. Lisäksi sosiaalityöntekijöiden ja sosiaaliohjaajien määrä jakautui epätasaisesti. Vanhassa kuntakohtaisessa jaottelussa jokaisen työntekijän tuli myös hallita kaikenikäisten vammaisten asiakkaiden palvelut.
Uudenlainen tiimijako antaa työntekijöille mahdollisuuden syventää osaamistaan tietyllä osa-alueella.
Pirhan vammaispalveluiden sosiaalityön johtaja Sonja Vuorela kertoo, että tiimijakoa suunniteltiin yhdessä henkilöstön kanssa työpajoissa. Vuorelan mukaan uudistus on käynnistynut hyvin, vaikkakin vaatii paljon työtä.
– Työntekijöiltä kerätyn palautteen mukaan uudistus on ollut ehdottoman tarpeellinen, Vuorela sanoo.
Ristiriitaisia tulkintoja
Vammaisfoorumi ry kartoitti uuden vammaispalvelulain soveltamista hyvinvointialueilla kysymällä vammaispalvelun ammattilaisilta heidän kokemuksiaan uuden lain toteutumisesta. Kyselyyn vastasi 119 ammattilaista.
Vastausten perusteella tilanne vammaispalveluissa on erittäin huolestuttava, ja jo tähän mennessä tehdyissä palvelupäätöksissä näkyy merkittävä heikennys vammaisten palveluihin.
Vastauksissa tulee esiin ristiriitaisia tulkintoja lain soveltamisesta, mikä osoittaa sen, että lain uudistaminen ei ole onnistunut.
Vastausten perusteella lain toimeenpanossa on puutteita, jotka vaarantavat vammaisten oikeuksien toteutumisen. Palvelujen saatavuus ja yksilöllisyys eivät toteudu, prosessit ovat hitaita ja epäselviä ja lain tulkinta erittäin haasteellista. Esimerkiksi liikkumisen tuen suhteen hyvinvointialueet tulkitsevat lakia tiukimman mukaan ja rajaavat palvelun pääasiallisesti vain kotikunnan alueelle.
Asiakkaita myös ohjataan aiempaa voimakkaammin yleislakien mukaisten palveluiden piiriin, vaikka niitä ei ole saatavilla. Tämä on johtanut siihen, että moni asiakas on jäänyt täysin vaille tarvitsemaansa palvelua ja tukea arjessa.
Keskeisenä ongelmana sekä vammaispalveluissa että muissa sosiaalipalveluissa ovat riittämättömät resurssit.
Vastauksissa tulee vahvasti esiin vammaissosiaalityön kuormittavuus ja erityisesti uuden lain mukanaan tuoma lisääntynyt epävarmuus yhteisistä käytännöistä ja lain soveltamisesta.
Suuret asiakasmäärät ja iso työkuorma verottavat työstä koettavaa iloa ja jaksamista.
vammaisfoorumi.fi
Iita Kettunen
