Sote-ammattilaisilla on haasteita tunnistaa ikäihmisiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa. Asiaa ei helpota se, että ikääntyneet usein vaikenevat siitä.
Ikäihmisiin kohdistuva taloudellisen lähisuhdeväkivallan riski on kasvanut, sanovat Pirkanmaalla toimivan Suvantopaikan työntekijät Tarja Mellanen ja Mika Värränkivi.
– Lasten ja lastenlasten elämänhallinnan ongelmat voivat johtaa siihen, että vanhemmista tai isovanhemmista tulee lähisuhdeväkivallan kohteita, Mellanen kertoo.
Taustalla on usein läheisen peli- tai päihderiippuvuus, minkä vuoksi hän saattaa alkaa vaatia vanhemmalta tai isovanhemmalta rahaa ja yhteydenpito voi rajoittua vain rahan pyytämiseen.
– Moni taloudellisen väkivallan kohteeksi joutunut ikäihminen pohtii sitä, onko hänellä velvollisuus auttaa aikuista lastaan tai lastenlastaan, Värränkivi sanoo.
– Osa lapsista myös palaa asumaan vanhempiensa luokse ja maksattaa elämisensä kulut heillä, jolloin ikäihmisen rahat eivät enää riitä ruokaan, hoivaan ja lääkkeisiin, Mellanen kertoo.
Myös digitalisaatio lisää taloudellisen lähisuhdeväkivallan uhkaa, jos ikäihminen joutuu pyytämään apua läheisiltään esimerkiksi pankkiasioiden hoitamiseen.
Ikäihmiset eivät hakeudu väkivaltatyön piiriin.
Tampereella majaansa pitävä Suvantopaikka tarjoaa apua lähisuhdeväkivaltaa kokeneille tai omasta käytöksestään huolestuneille pirkanmaalaisille ikäihmisille.
Suvantopaikka on osa sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamaa kolmivuotista hanketta Turvallista ikääntymistä pirkanmaalaisille senioreille 2024–2026.
– Ikäihmisten väkivaltatyötä on jo pitkään toivottu Pirkanmaalle. Hienoa, että sille löytyi rahoitus, Värränkivi sanoo.
Hänen mukaansa ikääntyneet ovat lukumääräänsä nähden aliedustettuina väkivaltatyössä.
– He eivät ole hakeudu väkivaltatyön piiriin. Ikääntyneisiin kohdistuva väkivalta ei näy päivystyksissä tai poliisin tilastoissa, ja turvakodeissakin ikäihmiset ovat olleet hyvin vähän.
Monimuotoista ja ylisukupolvista lähisuhdeväkivaltaa
Taloudellisen väkivallan lisäksi ikääntyneisiin kohdistuu yleisimmin henkistä, ruumiillista ja seksuaalista väkivaltaa. He saattavat kärsiä vainoamisesta tai hengellisestä väkivallasta.
Lisäksi kaltoinkohtelua tapahtuu hoitosuhteissa. Se voi olla esimerkiksi hoitamatta jättämistä tai vääränlaisen lääkityksen tarkoituksellista antamista.
– Ikäihminen tulee meille tyypillisesti jokin väkivaltamuoto edellä, mutta kun alamme selvittää tilannetta, sieltä löytyy usein monimuotoista ja ylisukupolvista lähisuhdeväkivaltaa, Mellanen sanoo.
Hänen viittaa siihen, että yli 65-vuotiaat ovat monesti kokeneet lapsuudessaan kuritusväkivaltaa ja väkivaltaa on saattanut esiintyä myös heidän parisuhteissaan.
– Moni, joka on kokenut väkivaltaa lapsuudessaan, on vannonut, ettei tule ikinä syyllistymään samaan omassa parisuhteessaan. Konfliktitilanteissa tutut toimintatavat kaivautuvat silti helposti esiin, ja se aiheuttaa väkivallan käyttäjille valtavaa häpeää, Värränkivi sanoo.
Suvantopaikka järjestää ikäihmisille turvakahvitilaisuuksia, joissa työntekijät kertovat heille lähisuhdeväkivallasta. Valtaosa syksyn tilaisuuksiin osallistuneista oli yli 80-vuotiaita.
– Ensin he eivät tunnista lähisuhdeväkivaltaa, mutta kun kerromme, mitä kaikkea se on, he sanovat kokeneensa sitä, Värränkivi sanoo.
Kaltoinkohtelua tapahtuu myös hoitosuhteissa.
Suvantopaikasta voi kysyä neuvoa myös puhelimitse. Lisäksi tarjolla on yksilöllistä asiakastyötä. Asiakkaat ovat pääosin kokijoita, Värränkivi kertoo.
– Osalla tilanne on akuutti. He pohtivat väkivaltaisen parisuhteen päättämistä tai ovat hiljattain eronneet. Toisia taas vaivaavat menneet asiat. Ne tulevat uniin ja valvottavat.
Omaishoitajat tulevat olemaan iso asiakasryhmä, hän ennustaa.
Yleisyydestä ei selvää käsitystä
Ikääntyneisiin kohdistuvan lähisuhdeväkivallan yleisyydestä ei ole Suomessa selvää käsitystä, sanoo johtava asiantuntija Minna-Liisa Luoma Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).
– Tutkimus on hyvin pirstaleista ja hajanaista, ja niissäkin vähissä tutkimuksissa, joita aiheesta on tehty, usein niputetaan 55–75-vuotiaat ja sitä vanhempia ei ole tutkittu lainkaan.
Luoman mukaan THL:ssä vuonna 2011 tehty tutkimus on ainoa, jossa on kartoitettu ikääntyneisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Siinäkin kohteena ovat vain naiset.
– Tutkimuksen mukaan noin neljännes yli 60-vuotiaista suomalaisista naisista on kokenut elämänsä aikana kaltoinkohtelua tai väkivaltaa, Luoma kertoo.
Selvästi yleisintä tuolloin oli psyykkinen väkivalta, jota oli kokenut noin viidennes naisista. Toiseksi yleisintä oli taloudellinen väkivalta, jonka osuus jäi 6–7 prosenttiin.
Kymmenessä vuodessa digitaalinen väkivalta on noussut psyykkistä väkivaltaa yleisemmäksi, selviää Tilastokeskuksen tiedoista. Vuonna 2021 digitaalista väkivaltaa oli kokenut lähes kolmannes 64–75-vuotiaista.
– Se tarkoittaa verkossa tapahtuvaa uhkailua ja maalittamista sekä rakkaushuijauksia ja muita petosrikoksia.
Miehillä korkea kynnys
Parisuhdeväkivalta on Suomessa selvästi sukupuolittunutta. Tilastokeskuksen vuonna 2021 toteuttaman tutkimuksen mukaan 55–74-vuotiaista naisista 24 prosenttia oli kokenut parisuhdeväkivaltaa yli viisi vuotta sitten. Miesten vastaava osuus oli kymmenen prosenttia.
– Varsinkin vanhoihin miehiin kohdistuvaa lähisuhdeväkivaltaa on tutkittu erityisen vähän, vaikka ilmiö koskee myös heitä. He kokevat eniten henkistä ja taloudellista väkivaltaa.
Ikääntyneisiin kohdistuvan kaltoinkohtelun tutkimista vaikeuttaa rahoituksen puute sekä se, että he eivät yleensä puhu kokemuksistaan, Luoma sanoo.
– Erityisesti lähisuhdeväkivallan kohdalla kynnys on korkea. Perhesalaisuuksien paljastuminen on monelle iso häpeä.
Luoman mukaan väkivallan uhri on usein huolissaan siitä, mitä tekijälle tapahtuu, jos hän kertoo kaltoinkohtelusta. Hän saattaa myös pelätä tulevansa täysin hylätyksi.
– Tekijä pystyy usein uhkailemaan ja kiristämään uhriaan, sillä uhri on yleensä riippuvainen tekijän avusta ja on siksi helposti hyväksikäytettävissä.
THL:n tutkimuksen mukaan alle puolet väkivaltaa tai kaltoinkohtelua kokeneista ikääntyneistä naisista kertoo siitä jollekulle ja alle viidennes ilmoittaa siitä viranomaisille.
Pariskuntia pitäisi jututtaa erikseen
Kaltoinkohtelija on yleensä joku ikääntyneen läheinen, jolloin koko perhe tarvitsisi apua, Minna-Liisa Luoma sanoo. Omaishoitajat ovat oma lukunsa, hän muistuttaa.
– Kun puolisosta tulee hoitaja, suhde muuttuu, ja läheinen on vaarassa uupua.
Omaishoitajan uupumus voi johtaa kaltoinkohteluun. Toisaalta esimerkiksi aivovammasta, muistisairaudesta tai mielenterveysongelmista kärsivä hoidettava saattaa käyttäytyä väkivaltaisesti hoitajaansa kohtaan.
Ikääntyneet kohtaavat kaltoinkohtelua myös koti- ja laitoshoidossa. THL:n vuonna 2023 toteuttamassa kyselyssä lähes puolet vanhuspalveluiden toimintayksiköistä raportoi asiakkaan kaltoinkohtelusta.
Kotihoidossa tekijänä oli tavallisesti omainen tai läheinen. Ympärivuorokautisessa hoidossa kaltoinkohtelija oli yleensä toinen asiakas.
Henkilöstön asiakkaaseen kohdentamasta kaltoinkohtelusta kertoi kolme prosenttia kotihoidon yksiköistä ja seitsemän prosenttia ympärivuorokautisen hoidon yksiköistä.
Lähisuhdeväkivallan uhrit hakevat vähiten apua silloin, jos tekijä on nykyinen puoliso.
– Tilannetta vaikeuttaa se, että pariskunnat käyvät sote-vastaanotoilla usein yhdessä, vaikka suositus on, että heitä jututettaisiin myös erikseen, Luoma sanoo.
Vain jäävuoren huippu
Kaltoinkohtelu laskee ikääntyneiden elämänlaatua, johtaa pysyviin vammoihin, lyhentää elinikää ja aiheuttaa paljon sairaalakäyntejä, selviää ulkomailla tehdyistä tutkimuksista.
– Ikääntyneisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta tulee ilmi läheisten, kotihoidon työntekijöiden, poliisin tai sote-ammattilaisten kautta. Se on kuitenkin vain jäävuoren huippu, Luoma sanoo.
Auttamisen polkujen pitäisi olla kunnossa.
Ideaalitilanne hänen mukaansa olisi se, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset kysyisivät systemaattisesti kaikilta ikääntyneiltä asiakkailtaan lähisuhdeväkivallasta.
– He eivät koe sitä leimaavaksi, kun kysymys esitetään kaikille. Väkivallan kartoituslomakkeet ovat hyvä apuväline, mutta myös auttamisen polkujen täytyy olla kunnossa.
THL:n sivuilta löytyy Puutu väkivaltaan -verkkokoulutus lähisuhdeväkivallasta, Luoma vinkkaa. Se on tarkoitettu ensisijaisesti sote-ammattilaisille ja poliiseille sekä opiskelijoille. Myös auttava puhelin Nollalinja neuvoo ammattilaisia ja viranomaisia, jotka tarvitsevat asiakastyössään apua lähisuhdeväkivaltaan liittyvissä kysymyksissä.
Verkostot tärkeitä
Pirkanmaalla Suvantopaikka kouluttaa sote-ammattilaisia ja opiskelijoita lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja puheeksi ottamisessa sekä kertoo heille tarjolla olevista tukipalveluista.
– Kyky tunnistaa ja ottaa ikäihmisiin kohdistuva lähisuhdeväkivalta puheeksi on valtavan ohutta sosiaali- ja terveysalan ammattikentässä, Mellanen sanoo.
Värränkivi viittaa Heli Siltalan vuonna 2021 valmistuneeseen väitökseen, jonka mukaan alle prosentti kaikista lähisuhdeväkivaltaa kokeneista potilaista tunnistetaan päivystyksessä.
– Eri sukupolvet ovat eläneet erilaisten ajankuvien läpi ja yhteinen ymmärrys toisen sukupolven lähisuhdeväkivallan erityispiirteistä on vähäistä, Mellanen toteaa.
Hänen mukaansa sote-ammattilaiset eivät välttämättä tiedä, keneen ottaa yhteyttä, jos he kohtaavat työssään lähisuhdeväkivaltaa kokeneen ikäihmisen.
– Monimuotoisessa väkivaltatyössä verkostojen merkitys korostuu. Yhtenä tavoitteenamme onkin kehittää verkostoyhteistyötä Pirkanmaalla.
Suvantopaikan toimintaa ylläpitävät Tampereen ensi- ja turvakoti ry ja Turvallisen vanhuuden puolesta Suvanto ry.
Merkkejä mahdollisesta lähisuhdeväkivallasta:
- Toimintakyvyn ja terveydentilan muutokset
- Mustelmat, ruhjeet tai muut vammat
- Aliravitsemus tai kuivuminen
- Jatkuva rahan puute tai kieltäytyminen tarvittavista palveluista
- Muutokset persoonallisuudessa
- Itsetuhoiset ajatukset ja puheet
Lähde: Suvantopaikka
Meeri Ylä-Tuuhonen
