Psykososiaalisuus ja asiakkaiden motivointi on tärkeä osa aikuissosiaalityötä.
”Muistan edelleen kirkkaasti sen hetken, kun tajusin, että haluan tulevaisuudessa työskennellä sosiaalialalla. Olin silloin lukiossa ja katsoin televisiosta Arman Pohjantähden alla -sarjan asunnottomuusjaksoa.
Mietin, miten tärkeää olisi, että nämä ihmiset nähtäisiin ja heitä kuunneltaisiin. Ja heitä autettaisiin. Alan valintaan ovat vaikuttaneet myös omat lähtökohtani. Ymmärrän asiakkaitani ehkä paljon enemmän kuin he tajuavatkaan.
Valmistuin sosionomiksi (AMK) kesällä 2023. Samana syksynä aloitin nykyisessä työssäni sosiaaliohjaajana idän aikuissosiaalityössä Helsingin Myllypurossa. Ensimmäiseksi varsinaiseksi työpaikaksi tämä ei välttämättä ole helpoin valinta.
Työtehtäviini kuuluu palvelutarpeen arvioiden ja suunnitelmien laatimista ja näiden toteuttamista sekä seuraamista. Teen täydentävän ja ehkäisevän toimeentulotuen päätöksiä sekä vastaan välitystiliasiakkaiden asioiden hoidosta.
Asiakkaani ovat yli 30-vuotiaita idän alueen asukkaita. Tyypillinen asiakas on 50–60-vuotias mies, jolla on päihteiden kanssa ongelmia. Moni heistä on maahanmuuttaja.
He päätyvät asiakkaaksi montaa eri reittiä. Asiakas voi ottaa meihin itse yhteyttä puhelimitse, tulla huoli-ilmoituksen kautta tai yhteistyökumppanin kuten Kelan ohjaamana.
Yksi yleisimmistä syistä asiakkuuteen on vuokravelka.
Vastaanottopuhelimessa tehdään ensiarvio ja päätetään, ohjataanko asiakas sosiaaliohjauksen vai sosiaalityön puolelle. Sosiaalityöntekijän asiakkaaksi ohjataan kaikki, joilla on erityisen tuen tarvetta, esimerkiksi lähisuhdeväkivaltaa kokeneet.
Myös he, joiden ongelmat ovat erityisen hankalia ja haastavia, ohjataan sosiaalityöntekijöille. Samoin kuin edunvalvonnan asiakkaat ja vankilasta vapautuneet.
Yksi yleisimmistä syistä asiakkuuteen tänä päivänä on vuokravelka. Kaksi vuotta sitten aloittaessani, Kelan etuuksia ei ollut vielä leikattu. Olen nähnyt konkreettisesti minkälainen vaikutus näillä vuoden 2024 ja 2025 leikkauksilla on ollut asiakkaiden arkeen. Näppituntumani on, että taloudelliset haasteet ovat lisääntyneet reilusti.
Harvassa ovat ne asiakkaat, joilla taloudellisia ongelmia ei olisi. Uusia asiakkaita tulee jatkuvasti. Mukana on aikaisempaa enemmän työssäkäyviä.
Aina asioiden läpikäyminen ei ole helppoa. Talousasiat ovat ihmisille hyvin henkilökohtaisia ja herättävät paljon tunteita.
Aloittaessani koin vaikeaksi sen vastuun, mikä minulla on: voin tehdä päätöksen myönnetäänkö jotain tukea vai ei. Vaikka kyse voi olla pienestäkin asiasta, ne ovat asiakkaalle hyvin merkityksellisiä.
Välillä se vaatii paljon pähkäilyä ja miettimistä. Toki harkinnanvaraisessa tuessa on tietyt raamit, mutta ne ovat sen verran väljät, että täytyy miettiä tarkasti täyttyvätkö perusteet.
Joudun miettimään esimerkiksi, että ylläpidetäänkö jonkun asiakkaan ylikallista asumista, sillä perusteella, että se ehkäisee asunnottomuutta, vaikka näyttää, että tilanne ei jatkossa tule muuttumaan. Meidän myöntämä tuki on aina tarkoitettu vain väliaikaiseksi.
Pohdintaan saan aina apua kollegoilta. Käsittelemme keissejä tiimeissä viikoittain. Ja voin aina kysyä neuvoa johtavalta sosiaalityöntekijältä. Olen huomannut, että olen kehittynyt paljon siitä, kun aloitin työssäni.
Silti välillä on vaikea olla se henkilö, joka kertoo asiakkaalle, että tukea ei voida myöntää. Joskus ihmiset pettyvät päätökseen, ja voivat olla ilkeitä. Se on tämän työn ikävä ’työsuhde-etu’. Jos yhtään epäilemme, että asiakas ei ota päätöstä vastaan asiallisesti, kerromme päätöksestä pelkästään kirjeellä.
Harvassa ovat ne asiakkaat, joilla taloudellisia ongelmia ei olisi.
Työyhteisömme on mahtava. Aina löytyy joku, jonka kanssa asiasta voi keskustella heti. Meillä on myös työnohjausta, ja vaaratilanteista teemme aina tarvittavat ilmoitukset.
Moni saattaa ajatella, että me teemme vain taloudellisia päätöksiä ja myönnämme ehkäisevää tai täydentävää toimeentulotukea, mutta ei se niin ole. Me teemme paljon muutakin.
Ennen kaikkea me kohtaamme meidän asiakkaitamme. Psykososiaalisuus on tärkeä osa tätä työtä. Minun tehtäväni on kulkea asiakkaan rinnalla motivoimassa häntä.
Tämä on hyvin paljon keskustelemalla tehtävää työtä, jossa motivointi on tärkeässä roolissa. Tavoite on aina, että asiakkuus loppuu ja asiakas pystyy pärjäämään itsenäisesti.
Monilla asiakkaillamme on työllisyyteen, yksinäisyyteen ja mielenterveyteen liittyviä haasteita. Myös toiminnanohjauksen ja ajanhallinnan haasteet ovat yleisiä. Voimme ohjata heitä esimerkiksi kolmannen sektorin palveluihin tai myöntää toimintaterapiaa.
Olen huomannut, että useat hyötyvät toimintaterapiasta. Monen asiakkaan olen ohjannut kuntouttavan työtoiminnan piiriin.
Uusi, mielenkiintoinen palvelu, jonka olemme ottaneet käyttöön, on sosiaalinen kuntoutus. Se voi periaatteessa olla ihan mitä vaan ja se räätälöidään jokaiselle asiakkaalle erikseen. Asiakkaan kanssa voidaan käydä, vaikka kuntosalilla, museossa tai tapaamassa liikunnanohjaajaa.
Tavoitteena ei ole pelkästään maksaa uusi harrastus vaan se, että asiakas saisi päiväänsä uutta rytmiä, mielekkyyttä ja syyn lähteä kotoa ulos.
Asiakkuuksien kestot vaihtelevat. Joskus yksittäinen taloudellinen pulma voi ratketa yhdellä käynnillä. Jos asiakas ei tiedä mihin etuuksiin hän on oikeutettu tai mistä niitä voi hakea, asia voidaan hoitaa puhelimitsekin. Minulla on päivässä puhelinaika, jolloin asiakkaat saavat minut kiinni.
Asiakastapaamisia minulla on päivittäin kaksi tai kolme. Pitemmissä asiakkuuksissa tapaan asiakkaita noin kerran kuukaudessa. Selvitettäviä asioita on aina paljon.
Käymme tapaamisissa läpi sitä, miten talousasiat ovat edenneet, tai miten kuntouttava työtoiminta on auttanut. Soitan asiakkaiden puolesta tai heidän kanssaan sähköyhtiölle, ulosottoon ja esimerkiksi Kelaan tai vuokranantajalle.
Tämä on keskustelemalla tehtävää työtä.
Käyn hoitamassa asioita asiakkaisen kanssa myös työvoimatoimistossa ja teen kotikäyntejä yhdessä kollegan kanssa. Kotikäynneille mennään yleensä silloin, jos asiakas on sairastunut tai hänelle on myönnetty tukea raivaussiivoukseen. Tai häneen ei saada yhteyttä.
Lapsille, nuorille ja perheille sekä vanhuksille on paljon palveluita. Mutta yli 30-vuotiaille niitä on vähemmän.
Mietin opiskellessani, että kuka ajaa niiden yksinäisten aikuisten asioita, joilla ei esimerkiksi ole omia lapsia. Halusin hakeutua työhön, jossa voin edistää heidän asioitaan. Se jotenkin resonoi minulle vahvasti.
En tietenkään tiedä, missä olen viiden vuoden päästä. Mutta koen hyvin vahvasti, että olen löytänyt oman paikkani sosiaalialan sisältä.
Viihdyn työssäni todella hyvin. Töihin on kiva tulla. Minulle tulee tosi hyvä olo, kun asiakas kokee minut ihmisenä, jolle uskaltaa tulla puhumaan. Ja saan palautetta, että tekemäni työ on auttanut asiakasta.
Ne ovat minulle tosi tärkeitä hetkiä. Ja syy sille, miksi tätä työtä teen.”
Hanna-Mari Järvinen
