”Kannustan ihmisiä innostumaan lukemisesta ja hoksaamaan, miten iso merkitys lukutaidolla on.”
”Olen aloittanut työssäni kirjastososionomina muutama kuukausi sitten. Pesti on Vaasassa uusi ja ellen ihan väärässä ole, myös koko Suomessa. Aika näyttää, millaiseksi työ lopulta muotoutuu ja millaisia kokemuksia ja tuloksia siitä saadaan.
Innostuin paikasta heti kun näin työpaikkailmoituksen. Tuntuu mukavalta, että Vaasa on tällaisessa edelläkävijän roolissa. Tuntuu myös mukavalta rakentaa jotain uutta ja vaikuttavaa.
Edellinen työpaikkani oli etsivässä nuorisotyössä, jossa jo olin pitkään hyödyntänyt erilaisia luovia menetelmiä. Kirjastososionomin työnkuva vaikutti sellaiselta, johon aikaisempi kokemukseni sopisi ja tukisi sitä. Saan myös osittain jatkaa tutun kohderyhmän eli nuorten kanssa.
Työnkuvani on monipuolinen, mutta pääasiassa teen lukutaitoa edistävää työtä sekä lukutaitotyötä. Valtaosin työ tapahtuu erilaisissa ryhmissä.
Kannustan ihmisiä innostumaan lukemisesta ja hoksaamaan, miten iso merkitys lukutaidolla on. Lukutaito on tärkeää, että pärjää ja osaa toimia osana yhteiskuntaa. Siltä osin se linkittyy myös koko demokratian käsitteeseen.
Lukemisella ja oman tekstin tuottamisella voi olla muitakin, yksilölle käänteentekeviä hyvinvointivaikutuksia. Ehkä työni ansiosta joku alkaa pitää päiväkirjaa? Joku alkaa lukemaan? Joku ehkä kirjoittamaan omia runoja? Ja niiden avulla jäsentelee arkeaan ja ajatuksiaan ja oppii itsestään ja muista, ja saa kykyä käsitellä ympäröivää maailmaa.
Kulttuurin kokeminen lisää empatiakykyä.
Kulttuurihyvinvointi on työssäni keskeinen asia. Kulttuurin kokeminen ja siitä innostuminen lisää tutkitusti empatiakykyä, suvaitsevaisuutta ja parantaa ihmisen hyvinvointia.
Kirjaston työntekijänä kannustan tietenkin hakeutumaan aivan erityisesti juuri kirjastopalveluiden ja kirjojen pariin. Kirjasto on loputon tietopankki miltei kaikelle. Se on verraton mahdollistaja, ja tätä ajatusta vien työssäni eteenpäin.
Kohderyhmääni ovat erilaiset erityisryhmät. Ne ovat usein jollain tavalla heikommassa asemassa olevia ihmisiä, esimerkiksi syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, mielenterveyskuntoutujia tai maahan muuttaneita.
Tavoitan kohderyhmäni muiden vaasalaistoimijoiden kautta. Teen yhteistyötä erilaisten kaupungissa toimivien ryhmien kesken.
Verkostoidun näiden tahojen ammattilaisten kanssa ja tarjoan palveluitani heidän jo olemassa oleville ryhmilleen.
Se on tehokkaampaa kuin se, että perustaisin kirjastolle uusia kohtaamispaikkoja ja jäisin odottamaan, että tuleeko tänne kukaan.
Tapaan usein ryhmiä jossain muualla kuin kirjaston tiloissa. Pidän työpajatyyppisestä työskentelystä.
Erään nuorisoryhmän kanssa kohtasimme juuri ensimmäistä kertaa. Vein tapaamiseen kirjaston huonokuntoisia poistokirjoja, joista teimme runoja blackout poetry -tekniikalla.
Jokainen sai valita kirjan sivun, josta sanoja suttaamalla jätetään näkyviin haluttu teksti. Se toimi tosi hyvin, ja luodut runot pantiin nuorisotilan seinälle näytteille.
Hyödynnän työssäni erilaisia sanataiteen menetelmiä, joissa pyritään löytämään uusia keinoja innostua luetusta ja kirjoitetusta tekstistä, ja sitä kautta myös kirjaston muista palveluista. Lopulta jopa kirjoista.
Menetelmiä ja työskentelytapoja on aina mietittävä kulloisenkin ryhmän mukaan. Maahanmuuttajataustaisten kanssa on huomioitava suomen kielen taso.
Osittain samankaltaista työtä kuin minä tekevät myös kirjastopedagogit ja oikeastaan kaikki kirjaston ammattilaiset.
Kaikilla meillä on tavoitteena lukemisen edistäminen. Pidän kaikkia kirjastolaisia kollegoinani ja voin kääntyä heidän puoleensa, jos jokin työasia askarruttaa.
Erona heidän ja minun työssäni on, että he ovat kirjastoalan ammattilaisia, minä tuon kirjastoon sosiaalialan ammattilaisen näkemyksen, kenties hieman erilaisen kohtaamisen tavan, palveluverkoston tuntemuksen ja erilaiset sidosryhmät.
Tavoitteena on lukemisen edistäminen.
Työni on osittain itsenäistä. Etsin tietoa netistä ja luen ammattikirjallisuutta, osallistun kokouksiin ja suunnittelen kohtaamisia ja työpajoja.
Olen myös verkostoitunut muihin kirjastososiaalityötä tekeviin maailmalla, esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa. Suurissa kaupungeissa työ on todella erilaista kuin täällä Vaasassa. Miljoonakaupungeissa sosiaalialan ammattilaisten työ kirjastoissa keskittyy enemmän huono-osaisuuteen liitettäviin ilmiöihin.
Ryhmätapaamiset ovat työni näkyvin osa, mutta taustalla on paljon metatyötä, yksinäistä puurtamista. Huomaan jo nyt muutaman kuukauden kokemuksen jälkeen, että työnkuvaani liittyy paljon itsenäistä opiskelua ja tiedonhakua, uuden opettelua.
Minulle sopii, että työpäiväni ovat vaihtelevia ja saan suunnitella työn sisällöt melko vapaasti.
Liikun tapaamisiin ja kokouksiin aina polkupyörällä. Vaasassa kaikki on niin lähellä, että autoillessa menisi vain hermo parkkipaikan etsiskelyyn. Ulkoilmassa pyöräillessä saa myös hyvän startin päivälle.
Valmistuin sosionomiksi Vaasan ammattikorkeakoulusta vuonna 2020. Valmistumiseni jälkeen olen työskennellyt viimeiset 4,5 vuotta etsivässä nuorisotyössä.
Myös se on ollut luovaa ja vaatinut ongelmanratkaisukykyä yllättävissäkin tilanteissa. Ajattelen, että taustastani on hyötyä nykyisessä työssä, jossa ei voi ennalta tarkoin määrätä, mitä tulee tapahtumaan. Olen työskennellyt myös päiväkodissa.
Työssäni minua ajaa halu kohdata erilaisia ihmisiä ja heidän auttamisensa sekä osallistaminen ja kannustaminen luovan tekemisen, lukemisen ja kirjoittamisen pariin.
Minulla on toimistotyöaika, mutta se joustaa tarpeen mukaan. Luultavasti jatkossa tulee olemaan ryhmätapaamisia myös ilta-aikaan. Ainakaan vielä en ole tehnyt etätöitä. Tykkään tulla kirjastolle työhuoneelleni. Töihin tulo jakaa arjen hyvin työ- ja siviilielämään.
Vapaa-aikani kuluu avopuolison ja pienen lapsemme kanssa touhutessa. Harrastan skeittausta ja teen monenlaista taidetta kuvataiteesta kirjoittamiseen ja musiikkiin.”
Kirsi Haapamatti
