Kaisa Yliruokanen on Talentian viestintäjohtaja ja
Talentia-lehden ja Kasvu-lehden päätoimittaja. Kuva: Jyrki Komulainen
Nuorten usko tulevaisuuteen on alkanut horjua. Aikuisten vastuulla on rakentaa nuorille yhteiskuntaa, johon he haluavat uskoa.
Kun olin nuori, näytti putkilon päässä siintävä aikuisuus pääosin toiveikkaalta, vaikka shokkihoitoa olikin silloin tällöin tarjolla niissä kirjavissa töissä, mitä tein elättääkseni itseni opintojen ohella.
Tärkeää oli elää hetkessä, ja aikaperspektiivi ulottui yleensä viikonloppuun tai seuraavan viikon tenttiin saakka. Uskoin, että elämä kyllä järjestää, jos tarttuu mahdollisuuksiin. Ja uskon edelleen.
Nyt Sitran tuore ennakointikatsaus kertoo, että nuorten usko tulevaisuuteen on alkanut horjua. Tulevaisuudenusko tarkoittaa erilaisia tulevaisuuteen ja siihen vaikuttamiseen liittyviä uskomuksia, ja se sisältää ajatuksen, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa.
Jos se heikkenee, aletaan lykätä opintoja, siirtää perheen perustamista ja suhtautua varauksella työelämään. Tällöin tulevaisuus ei herätä enää uskoa.
Nuoret elävät maailmassa, jossa ilmastokriisi, taloudellinen epävarmuus ja turvallisuustilanne limittyvät. Samalla he kokevat, että edelliset sukupolvet ovat tehneet päätöksiä, joiden seuraukset jäävät heidän kannettavakseen.
Me varttuneemmat jaamme varmasti samat huolet, mutta koska olemme jo olleet tuottajapuolella ja uusintaneet yhteiskuntaa, ei huolellamme ole niin suurta vaikutusta kokonaisuuteen.
Nuoret elävät maailmassa, jossa ilmastokriisi, taloudellinen epävarmuus ja turvallisuustilanne limittyvät.
Sen sijaan jos nuori, joka ei ole vielä edes uraansa aloittanut, ei enää usko tulevaisuuteen, alkaa Suomi menettää kantokykyä entisestään eikä uusiudu. Lopputuloksena voi olla esimerkiksi aivovuotoa ja yhteiskunnan jakautuminen voittajiin ja häviäjiin.
Sitrassa korostetaan, että kehitys on estettävissä, ja nuorten tulevaisuususkoa voidaan vahvistaa seuraavilla keinoilla:
1. Laitetaan perusasiat kuntoon, kuten taataan riittävä elintaso, turvallinen ja luotettava aikuinen jokaiselle nuorelle, ja annetaan nuorille aikaa olla nuoria.
2. Lisätään nuorten tulevaisuusvaltaa mm. digiosallistamisella.
3. Panostetaan pitkäjänteiseen ja ennakoivaan hallintoon, jossa muutosten vaikutuksia tarkastellaan systeemisesti ja lyhyen aikavälin näkökulmista irrottautuen.
4. Tuodaan ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus osaksi päätöksentekoa kehittämällä päätöksenteon ja hallinnon rakenteisiin velvoittavia mekanismeja, joiden avulla varmistetaan, että tulevien sukupolvien oikeudet huomioidaan osana päätöksentekoa.
Vastuussa olemme nyt me aikuiset. Meillä on avainasema rakentaa nuorille yhteiskuntaa, johon he haluavat uskoa.
