Tietoista takapakkia tasa-arvokehitykselle 

Minna Canthin päivän lähestyessä pysähdyn pohtimaan yhteiskuntamme tasa-arvon tilaa. Viime vuosina kehitys on ottanut huolestuttavia askelia taaksepäin.  

Naisten työllisyys on heikentynyt, ja julkisen sektorin leikkaukset ovat kohdistuneet erityisesti naisvaltaisille aloille. 

Tammikuussa julkaistun Työterveyslaitoksen selvityksen mukaan sosiaalipalveluissa esiintyy muuta työelämää enemmän psykososiaalista kuormitusta ja alentunutta työkykyä. Taustalla ovat lisääntynyt työmäärä, krooninen resurssipula sekä jatkuvat säästöt, yt-neuvottelut ja organisaatiomuutokset. 

Samaan aikaan sosiaaliturvaan tehdyt leikkaukset ovat lisänneet toimeentulo-ongelmia ja köyhyyttä. Tämä näkyy sosiaalipalvelujen asiakastyössä, lapsiperheköyhyyden kasvussa ja lopulta erityisesti naisten asemassa. 

Tutkimustieto osoittaa selvästi, ettei sosiaalipalveluista voida enää säästää ilman vakavia seurauksia sekä työntekijöille että asiakkaille. Silti valmistelussa on yhä jopa 100 miljoonan euron lisäleikkaukset. 

Tutkimustieto osoittaa selvästi, että sosiaalipalveluista ei voida enää säästää.

Myös viime vuosien lakimuutokset kiihdyttävät rakenteellista epätasa-arvoa. Työmarkkinamalli, joka sitoo palkankorotukset vientisektorin tasoon, vaikeuttaa merkittävästi naisvaltaisten alojen palkkakuopan korjaamista. 

Tammikuussa hallitus antoi eduskunnalle esityksen, joka helpottaisi määräaikaisten työsopimusten käyttöä, vaikka tiedetään niiden koskettavan erityisesti naisia ja työuransa alussa olevia. Määräaikaisuuksien lisääminen kasvattaa myös raskaussyrjinnän riskiä, mikä näkyy jo nyt konkreettisesti Talentian naisvaltaisen jäsenistön arjessa. 

Monet viime vuosien päätökset ovat olleet tietoisia takapakkeja tasa-arvon edistämiselle. Niiden vaikutukset on tunnistettu ja silti ne on tehty. 

Minna Canth kirjoitti: “Naisen työala tulevaisuudessa on laaja, hänen tehtävänsä tärkeä. Mitä vuosisadat, vuosituhannet ovat rikkoneet ja laiminlyöneet, se kaikki tulee hänen korjata ja parantaa.”  

Tätä työtä jatkamme yhä, 150 vuotta myöhemmin. 

Jenni Karsio