Tapio Räty tuntee sosiaalihuollon lainsäädännön ja sen arjen kipukohdat poikkeuksellisella tavalla. Kohta eläkkeelle jäävä eduskunnan oikeusasiamiehen asiantuntijajuristi puhuu siitä, kenellä on valta, kenen ääni kuuluu ja kuka puolustaa ihmisen oikeutta.
Kesäkuun puolivälissä esittelijäneuvos Tapio Räty sulki eduskunnan oikeusasianmiehen toimiston oven viimeisen kerran. Pitämättömien lomien jälkeen vuodenvaihteessa alkaa vanhuuseläke.
– Vanhuuseläke ei kuulosta hyvältä, Räty makustelee sanaa. Vanhuuteen on matkaa ja paloa sosiaalihuollon juridiikkaan ja käytäntöön riittää.
Tapio Rädyn nimi on tuttu sosiaalialan ammattilaisille. Räty työskenteli lähes 20 vuotta eduskunnan oikeusasiamiehen toimistossa lastensuojelun ja sosiaalihuollon laillisuusvalvonnan asiantuntijana. Hänen työhuoneessaan punnittiin kanteluita, analysoitiin sijaishuollon valvontaa ja käytiin läpi kymmeniä lakeja, usein silmä kovana: toteutuuko lapsen oikeus vai ei?
Ennen oikeusasiamiehen toimistoa hän linjasi lakien soveltamista käytäntöön Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa. Vuosien varrella hän on osallistunut muun muassa sosiaalihuoltolain, toimeentulotukilain ja lastensuojelulain valmisteluun työryhmän jäsenenä tai kommentoinut niitä asiantuntijana. Tapio Rädyn teokset lastensuojelulaista ja vammaispalvelulaista kuuluvat jokaisen sosiaalihuollon työntekijän käsikirjastoon.
Kadun ihmisiä auttamassa
Lukioaikana pohjoishaagalaista nuorta miestä vei musiikki. Jopa aivan konkreettisesti, sillä hän roudasi 70-luvulla suositun progressiivista rockia soittavan Jig-Saw-yhtyeen soittokamoja ympäri maata.
– Lukion toisella havahduin, etten tiedä mitään. Pyysin saksanopettajalta armovitosen sijasta nelosen kerratakseni luokan.
Keskiarvoa oli saatava roimasti nousemaan, sillä Räty halusi oikeustieteelliseen. Panostus kannatti, sillä yliopiston ovet avautuivat.
Valmistuttuaan Räty aloitti pitkän uran Helsingin kaupungin sosiaaliviraston palveluksessa. Ensimmäinen työ oli periä elatusmaksuja, sitten Räty jatkoi henkilöstöhallintoon ja hallintopäälliköksi. Juristia haluttiin myös sosiaalikeskuksen johtajaksi, mutta siitä Räty kieltäytyi.
– Hallinto- ja esimiestehtävät eivät olleet mun juttuni, halusin olla lakimies, vaikka pienemmällä palkalla, Räty toteaa.
– Sosiaalihuollossa lain hengellä on suuri merkitys, sillä lakikokonaisuuksien tarkoitus on auttaa ihmisiä. Lain kirjainta on noudatettava, mutta lakien luomat kehykset antavat soveltajalle liikkumavaraa. Sosiaalityöntekijän merkittävä tehtävä on suojata asiakkaan oikeuksia ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä, Räty toteaa.
Moniammatillisen yhteistyön velvoittavuutta pitää lisätä.
Siksi Räty haluaisi sosiaalityöntekijöille jo peruskoulutukseen käytännönläheistä juridista koulutusta, jossa käydään läpi tapauksia ja pohditaan parhaita ratkaisuja.
Räty antaa paljon kiitosta Helsingin sosiaalityöntekijöille, jotka opettivat, mikä toimii ja auttoivat etsimään hyviä ratkaisuja.
– Olin lakimies, mutta en aloittaessani tiennyt ihmisten elämästä. Koin tämän asian kantapään kautta, kun tein kerran siivottoman ratkaisun, joka vaikutti pitkään lapsen ja perheen elämään. Ratkaisu vaikutti myös minuun.
– Tajusin, että en ole selittämässä viranomaisten virheitä parhain päin, vaan auttamassa kadun ihmisiä.
Tarkastuksia uudella tavalla
Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia valvoo, että viranomaiset noudattavat lakia ja toimivat perus- ja ihmisoikeuksien mukaisesti. Tapio Räty siirtyi toimistoon esittelijäneuvokseksi vuonna 2011.
Työssä käsitellään kanteluita ja tehdään tarkastuksia. Kanslian päätöksillä ei ole lain velvoittavuutta, mutta suuri painoarvo palveluiden järjestäjien työssä.
– Aloimme tehdä kollegani kanssa tarkastuksia uudella tavalla. Lapset otettiin keskiöön, henkilökuntaa kuultiin laajasti ja käytiin läpi kaikki asiakirjat ennen keskusteluja johdon kanssa. Näin voitiin havaita epäkohtia paremmin kuin ”kahvittelutarkastuksissa”.
Erityisen tärkeänä vaikuttavuuden kehittämisenä Räty piti sitä, että tarkastuspöytäkirjoihin kirjoitettiin mukaan lapsen ääni, jolloin pöytäkirjoista sai kuvan siitä, miten lapsia kohdeltiin laitoksissa.
Räty halusi madaltaa kynnystä tehdä kantelu.
– Olen ottanut vastaan kantelun puhelimitse ja videon kautta.
Räty on tehnyt myös yhteistyötä TikTok-sossujen kanssa tavoittaakseen lapset ja nuoret.
Lasten ja nuorten osuutta asiakassuunnitelmien teossa on lisättävä.
Lasten tekemien kanteluiden määrä on noussut huomattavasti. Ennen vuotta 2018 niitä käsiteltiin vuosittain noin viisi, vuonna 2023 jo sata. Valtaosa lasten kanteluista koskee huonoa kohtelua, itsemääräämisoikeuden loukkaamista ja rajoitustoimenpiteitä.
Tarkastuksista syntyi myös paljon julkisuutta. Kaikki eivät olleet tyytyväisiä. Rätyä syytettiin sijaishuollon pilaamisesta, ettei enää voinut tehdä mitään.
Tarkastuksista seurasi kuitenkin tarpeellisia uudistuksia.
Malttia tarvittaisiin
Puhe lastensuojelun ongelmista, jopa kriisistä, on jatkunut pitkään. Mitä pitkän uran juristina lastensuojelun parissa tehnyt Tapio Räty tekisi tilanteen korjaamiseksi?
– Lastensuojelu ja muutkin sosiaalipalvelut tulisi nähdä investointina. Sijoittajalla tulee olla malttia odottaa sijoitukselle tuottoa. Leikkaamalla tuotetaan pahoinvointia ja siirretään kuluja moninkertaisena myöhemmin maksettavaksi. Tämän haluaisin valtiovarainministeriön virkamiesten ymmärtävän.
Lastensuojelulakia ja sen suhdetta sosiaalihuoltolakiin tulisi tarkastella uudelleen.
– Lastensuojelulaki kaipaa täsmentämistä, mutta välttämättä ei tarvita suuritöistä kokonaisuudistusta, Räty aloittaa.
Tavoitteena tulisi Rädyn mukaan olla sijoitusten vähentäminen ja lyhentäminen ja pyrkimys perheiden jälleenyhdistämiseen.
– Tämä edellyttää, että asiakassuunnitelmien sisältöä kehitetään, lisätään vanhemmuuden tukea ja perheiden arkeen integroituja avohuollon ja terveydenhuollon palveluita. Ei niin, että perheet kulkevat palvelusta toiseen, vaan palvelut tuodaan perheen luo.
– Perheet, lapset ja nuoret on otettava mukaan asiakassuunnitelmien tekoon, heidän osallisuuttaan on lisättävä. Tarkastuskäynneillä on selvinnyt, että moni sijoitettu nuori ei tiedä, mikä asiakassuunnitelma on.
Selkeytystä tarvitaan myös siihen, mikä laki on ensisijainen, mikä toissijainen, mikä viranomainen tekee päätökset.
Monialaiseen yhteistyöhön pitää sitoutua
Räty uskoo moniammatillisen yhteistyön voimaan. Sen velvoittavuutta tulee lisätä.
– Nykyisellään yhteistyökumppanit esimerkiksi terveydenhuollossa eivät tunnista säädöksiä eivätkä tiedä miten toimia. Vastuita pallotellaan ja käytännöt vaihtelevat.
Räty muistuttaa, että sosiaalihuoltolaki antaa sosiaalityöntekijälle oikeuden kutsua muut yhteistyötahot koolle asiakkaan asiassa. Yhteistyötahoilla on velvollisuus tulla.
– Yhteistyöpalaverissa tulisi aina tehdä monialainen asiakassuunnitelma: naulataan palveluntarve, sovitaan järjestettävistä palveluista ja kukin osapuoli menee oman työpöytänsä ääreen tekemään asian vaatimat päätökset, Räty selventää.
Rädyn katse kohdistuu erityisesti hyvinvointialueiden johtajiin ja päättäjiin. Niiden on nyt tärkeää sitoutua monialaiseen yhteistyöhön.
Sitten Räty puuttuisi sijaishuoltoon. Hän määrittelisi laissa ainakin perustason ja vaativan tason sijaishuollon, ja niihin sopivat ryhmäkoot ja työntekijöiden ja lasten suhdeluvun. Kullakin tasolla vaadittava työntekijöiden koulutus tulisi myös määritellä.
Sosiaalityöntekijän päätösvaltaan ei tulisi koskea
Tapio Räty arvostaa sosiaalityöntekijän työtä lastensuojelussa erittäin paljon.
– Palvelutarpeen arviointi ja asiakassuunnitelman teko ovat ammatin kovaa ydintä. Ammattitaidosta riippuvat perheen ja yksilön oikeudet.
Sosiaalityöntekijän työkuorman helpottamiseksi on ehdotettu tehtävien jakoa, päätöksenteon siirtämistä tai rajaamista.
Voimassa oleva lastensuojelulaki ei Rädyn näkökulmasta aseta estettä sille, että sosiaalityön tekemiseen, palvelutarpeen selvittämiseen, lapsen ja perheen tapaamiseen osallistuu muukin ammattilainen kuin sosiaalityöntekijä. Tästä näkökulmasta hyvinvointialueilla on mahdollisuus järjestää sosiaalityötä siten, että esimerkiksi sosionomikoulutuksella huolehditaan osaltaan lastensuojelulain mukaisista tehtävistä.
– Tässä pitää kuitenkin olla tarkkana. Sosiaalityöntekijän asema on yksilön oikeusturvan kannalta korostuneen tärkeä ja sosiaalityöntekijän on osallistuttava myös sosiaalityön tekemiseen taustalla tai mukana.
Räty muokkaisi lastensuojelulain ja sosiaalihuoltolain säännöksiä nimenomaan sosiaalityön näkökulmasta ja korostaisi sosiaalityöntekijän ”langat käsissä”-roolia eikä koskisi sosiaalityöntekijän päätösvaltaan.
Lainsäädäntötyötä näyttää Rädyn mielestä ohjaavan tänä päivänä tarve säästää.
Lainsäädäntötyöstä on hävinnyt läpinäkyvyys.
Hän ei esimerkiksi katso suopeasti keskustelua lastensuojelun kirjaamisen vähentämisestä yhtenä säästökeinona.
– Kirjaaminen on oleellista päätöksenteossa. Se on vallankäyttöä, ja myös asiakkaan ja työntekijän oikeusturvan kannalta olennainen asia, Räty perustelee.
Räty on huomannut myös, että lainsäädäntötyöstä on hävinnyt läpinäkyvyys.
– Ennen lainvalmistelussa kuultiin eri osapuolia jo valmisteluvaiheessa ja otettiin näkemyksiä huomioon. Nyt lakiesitykset vain tulevat muutaman viikon varoajalla lausunnolle.
Eläkkeellä aikaa lapsenlapsille
Vaikka työ on ollut Rädylle merkityksellistä, on hän pitänyt huolen, etteivät omat lapset ole kärsineet hänen työstään.
Lähes kaiken vapaa-aikansa Tapio Räty on käyttänyt vapaaehtoistyöhön valmentamalla nuorten salibandyjoukkueita.
– Valmensin sitä joukkoa, joka asuinalueella oli. Hankin rahaa paikallisilta yrityksiltä, kerjäsin ilmaisia vuoroja saleilta, käytin omaakin rahaa, jotta varattomampienkin perheiden lapset pääsivät osallistumaan.
Pyörimisestä nuorison kanssa oli apua nuorten kohtaamisissa tarkastuskäynneillä.
– Nuori skannaa aikuisen kymmenessä sekunnissa, Räty toteaa.
Eläkkeelle jäädessä aikaa jää enemmän lapsenlapsille. Lisäksi Tapio huolehtii 90-vuotiaan äitinsä hyvinvoinnista.
Tuskin kirjoittaminen, asiantuntijatehtävät ja kouluttaminen kuitenkaan jäävät. On vielä paljon annettavaa suomalaiselle sosiaalihuollolle ja lastensuojelulle, sen juridiikan kiinnittämiselle käytäntöön.
Kristiina Koskiluoma
