Johtava sosiaalityöntekijä Riina Karjalainen on nähnyt sosiaalialan useammalta kantilta kuin moni muu. Nykyisessä työssään sosiaalipäivystyksessä hän pystyy hyödyntämään monipuolisen uransa aikana karttuneita oppeja.
Sosiaalityöntekijä, asiantuntija, lehtori, johtava sosiaalityöntekijä. Sosiaalipäivystys, lastensuojelu, ammattikorkeakoulu, Ensi- ja turvakotien liitto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos…
Riina Karjalaisen, 50, työhistoria ja ammattinimikkeiden lista hengästyttää vaillinaisenakin. Eri työpaikkoja on kertynyt ainakin tusinan verran.
Hän on hypännyt rohkeasti ja ennakkoluulottomasti itselleen aivan uusiin työtehtäviin ja työyhteisöihin.
– Pidän vaihtelusta. Minulla on ollut kokeilunhalua ja intoa oppia uutta. Olen halunnut edetä urallani. En ole kivunnut aina ylöspäin vaan olen ottanut myös askeleita sivusuuntaan, Karjalainen sanoo.
Jokainen työ on opettanut jotain uutta, kartuttanut osaamista ja ymmärrystä. Sosiaalipäivystyksen kokemuksesta on ollut hyötyä lastensuojelussa, ja lähisuhdeväkivaltatyöstä sosiaalipäivystyksessä. Opettajakokemus on ollut eduksi muun muassa perehdyttämisessä. Asiantuntijatyö taas on opettanut johtamaan omaa työtään.
– Uskon, että moni ihmettelee hyppelyäni työstä toiseen. Itse arvostan myös sitä, että tekee pitkän uran yhdessä organisaatiossa ja perehtyy syvällisesti yhteen alueeseen. Uskon, että meitä molempia tarvitaan: työpaikkauskollisia ja laajasti kokemusta hankkineita.
Viime joulukuusta lähtien Karjalainen on työskennellyt Helsingin sosiaalipäivystyksessä johtavana sosiaalityöntekijänä. Ympyrä on sulkeutunut, sillä hän oli opiskeluaikanaan uransa alkumetreillä keikkalaisena samassa paikassa.
Äidin jäljissä sosiaalialalle
Sosiaaliala ei ollut Karjalaiselle mitenkään itsestäänselvyys, vaikka hänen äitinsä työskenteli sosiaalityöntekijänä.
Pari vuotta ylioppilaskirjoitusten jälkeen hän aloitti yhteiskuntapolitiikan opinnot Joensuun yliopistossa. Sosiaalityötä hän opiskeli ensin sivuaineena. Se veti puoleensa käytännönläheisenä oppiaineena.
– Äidin työtä seuranneena näin siinä jonkinlaista jännitystä. Minua kiehtoi, miten sosiaalityössä yhdistyi viranomaisen rooli, asiakastyö ja yhteiskunnallisuus.
Pääaine vaihtuikin pian äidin pieneksi järkytykseksi sosiaalityöhön. Äiti oli toivonut tyttärelleen jotain helpompaa ja paremmin palkattua työtä.
– Pian äiti kuitenkin toipui ja on sittemmin ollut ylpeä urastani. Nykyisin käymme äidin kanssa usein ammatillisia keskusteluja.
Jälkikäteen ajatellen Karjalainen on huomannut, että hänessä asui jo lapsena pieni sosiaalityöntekijä. Koulussa hän oli huolehtivainen syrjään jääneitä luokkatovereitaan kohtaan.
Lukiolaisena häntä kiinnostivat ihmisoikeudet ja lasten asema.
Sosiaalipäivystys valmistautuu kaikkeen
Nykyistä työtään sosiaalipäivystyksessä hän kuvailee hyvin vaihtelevaksi. Asiakkaita on vauvasta vaariin. Valtaosa tapauksista liittyy lastensuojeluun. Tavallisia ovat myös ikäihmisiin ja vammaisiin liittyvät yhteydenotot.
– Me vastaamme kiireellisiin sosiaalityötä vaativiin tapauksiin virka-ajan ulkopuolella.
Päivystyksessä työskentelee kolmivuorotyössä 19 sosiaalityöntekijää. Johtavia sosiaalityöntekijöitä on kolme. Karjalaisen vastuulla on aikuis- ja vammaissosiaalityö.
Kolmivuorotyö tuo esihenkilötyölle omat haasteensa. Kaikki työntekijät ovat harvoin samaan aikaan paikalla. Karjalaisen kanssa päivävuorossa on omasta tiimistä tavallisesti vain yksi sosiaalityöntekijä.
– Pitää suunnitella, miten voi tukea ja johtaa alaisiaan, kun heitä ei tapaa usein kasvokkain.
Päivystystyö vaatii tekijältään kovaa paineensietokykyä. Usein nopeita ratkaisuja pitää tehdä vaillinaisin lähtötiedoin. Asioita pitää myös osata priorisoida. Pitääkö tilanne hoitaa heti vai voiko se odottaa seuraavaan päivään?
Karjalainen päivystää itse vain satunnaisesti. Pääosin hän työskentelee virka-aikaan. Tuolloin hän muun muassa pitää yllä yhteistyökuvioita muiden viranomaisten kuten poliisin, ensihoidon, lastensuojelun, aikuissosiaalityön sekä vammaispalveluiden kanssa.
Sosiaalipäivystys on näköalapaikka.
Iso osa työtä on myös varautuminen mahdollisiin poikkeustilanteisiin: suuronnettomuuksiin, pitkiin sähkökatkoihin, terrori-iskuun, sään ääri-ilmiöiden aiheuttamiin ongelmiin tai vaikkapa sotaan. Etenkin tällaisissa tilanteissa pitää turvata psykososiaalinen tuki.
Maailman tapahtumat osoittavat, että melkein mitä vain voi sattua.
Aikaa vie myös asiakkaiden asioiden selvittely. Mistä löytyy paikka aamuyöllä ulkoa harhailemasta tavatulle muistisairaalle ihmisille?
Päälle tulevat esihenkilön tavanomaiset työt kuten lomalistojen teko, työvuorolistojen tarkistaminen, henkilökunnan tukeminen ja toiminnan suunnittelu ja kehittäminen.
– Sosiaalipäivystys on monella tapaa näköalapaikka. Pääkaupunkiseudulla ja nimenomaan päivystyksessä kohtaamme usein ensi kertaa suuren kaupungin ilmiöitä. Olemme todistaneet jengiytymistä ja asunnottomuuden lisääntymistä.
Työaikaa tutkimustietoon tutustumiselle
Karjalainen on halunnut kehittää ammattitaitoaan myös opiskelemalla. Hän teki töiden ohella lisensiaattityön lähisuhdeväkivallasta. Tutkimustaan varten hän haastatteli aikuisia, jotka ovat lapsuudessaan kokeneet väkivaltaa.
Lähisuhdeväkivalta on ilmiö, joka on kulkenut Karjalaisen mukana pitkään. Alun perin hän törmäsi aiheeseen opiskeluaikaisessa harjoittelussa turvakodissa.
– Minua kiinnostaa väkivallasta selviytyminen ja se, miten tällaiset kokemukset vaikuttavat ihmisiin ja heidän myöhempään elämäänsä. Miksi väkivaltaisesta suhteesta on niin vaikea irrottautua? Miksi meidän on vaikea puhua aiheesta? Entä miten sosiaalityöllä voisi ratkoa ongelmaa?
Tutkimuksen tekeminen kehitti kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja lisäsi ymmärrystä siitä, miten laajat ja monimutkaiset yhteiskunnalliset ilmiöt heijastuvat yksittäisten ihmisten elämään.
Työ alleviivasi myös sosiaalityön merkitystä. Sitä, mitä sillä on saatu aikaan tai mitä olisi voitu tehdä, jos ihmiset olisivat päässeet palveluiden piiriin.
Vastavalmistuneiden tietoa tuoreista tutkimuksista pitäisi hyödyntää.
Edelleen Karjalainen tutustuu tuoreeseen sosiaalialan tutkimukseen, jos vain ehtii. Hän tähdentää, että sosiaalityöntekijöille pitäisi varata aikaa myös tutkimuksen seuraamiseen. Näin ei välttämättä tarvitsisi joka yksikössä selvittää aina samoja asioita uudestaan ja uudestaan.
– Vastavalmistuneita ja harjoittelijoita rohkaisisin myös jakamaan tietämystään. Monesti heillä on opintojen kautta tietoa tuoreesta tutkimuksesta. He voisivat tuoda esiin, miten nykytutkimuksen mukaan tällainen toimintapa on havaittu hyväksi tai että tuo ei niin toimi.
Työpaikat vaihtuvat, mutta Talentia pysyy
Töiden lisäksi Karjalaisella on riittänyt virtaa myös ammattiyhdistystoimintaan. Hän on Talentian korkeimman päättävän elimen liittovaltuuston puheenjohtaja. Lisäksi hän kuuluu Talentian johtajistoon ja hallitukseen.
– Haluan vaikuttaa sosiaalialan työoloihin, palkkaukseen, arvostukseen ja näkyvyyteen. Ei pidä myöskään vähätellä ammattiliiton yhteisöllistä puolta: virkistystä, uusia tuttavuuksia ja asioiden jakamista.
Suomen hallitus on haastanut ammattiyhdistysliikettä ja kaventanut työntekijän oikeuksia. Karjalaisen mukaan ammattiliittoja tarvitaankin nyt ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Tehtäviä tulee koko ajan lisää.
Hän huomauttaa, että suinkaan aina liitto ja työnantaja eivät ole vastakkain. Monesti esimerkiksi sosiaalialan lainsäädäntöhankkeista Talentia ja työnantaja voivat lausunnoissaan kirjoittaa hyvin samaan tapaan. Hän tähdentää, miten myös sosiaalialan ammattilaisten ja sosiaalipalveluiden asiakkaiden etu on yhteinen.
Kollegoiltaan Karjalainen on saanut paljon kiitosta ay-työstään.
– Liittovaltuuston puheenjohtajan tehtävästä on kertynyt johtajakokemusta. Uskon, että siitä on ollut hyötyä työelämässäkin.
Mielessä on käynyt myös osallistuminen päivänpolitiikkaan. Päätöksenteossa tarvittaisiin Karjalaisen mielestä enemmän sosiaalialan asiantuntemusta, ymmärrystä syy–seuraussuhteista ja siitä, miten sosiaalityön hedelmien kypsymistä pitää usein odottaa pitkään.
– Eduskunnassa on vain vähän meidän alamme ihmisiä. Hyvinvointialueiden aluevaltuustoissa tilanne on onneksi parempi.
Ei oman onnensa seppiä
Asenteet ovat Karjalaisen mukaan viime aikoina koventuneet.
– Usein näkee sellaista ajattelua, että jokainen on oman onnensa seppä, ja sosiaalityö on pelkkä kallis kuluerä. Moni näkee sosiaalipalveluiden asiakkaat niinä toisina. Ei pohdita, millaisia vaikeuksia tiellä voi olla, eikä nähdä sosiaalityön pitkän aikavälin vaikutuksia.
Vuodet sosiaalialalla ovat näyttäneet kuitenkin sen, että kenestä tahansa voi tulla sosiaalipalveluiden asiakas. Elämä yllättää. Hyvin toimeentulevaakin voi kohdata onnettomuus ja vammautuminen, konkurssi tai vaikkapa tulipalo.
Toisaalta Karjalainen haluaa tähdentää, että ihmisillä on erilaiset lähtökohdat elämään. Vaikea alku ei kuitenkaan välttämättä määritä koko loppuelämää.
Kenestä tahansa voi tulla sosiaalipalveluiden asiakas.
Ikuisuusaihe sosiaalialalla on myös eri viranomaisten yhteistyö. Karjalaisen mukaan se epäonnistuu yhä usein, vaikka sosiaali- ja terveysalan viranomaiset ovat nyt saman katon alla hyvinvointialueilla.
Kaikista vaikeuksista huolimatta Karjalainen tähdentää, miten sosiaalialan ammattilaiset saavat koko ajan valtavasti hyvää aikaan. Usein he onnistuvat kankeamaan elämän takaisin raiteilleen.
Välillä yksin
Karjalaisen työ on kirjaimellisesti sosiaalista. Työstä palautuakseen hän tarvitsee välillä hetkiä vain oman itsensä kanssa.
Hän on innokas liikkuja ja musiikinkuuntelija. Lenkillä kuulokkeissa raikaa usein rock, pop tai vähän raskaampikin musiikki. Festareilla ja keikoilla menee miltei minkälainen musiikki tahansa.
Vapaalla Karjalainen harrastaa myös lukemista ja taidenäyttelyitä.
– Välillä pitää päästä kauas arjesta, matkalle muille maille.
Anu Vallinkoski
