Sosiaalityöntekijöiden työssään kokemaan pelkoon ja sen hallintaan on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota, jotta voidaan vähentää työntekijöihin ja asiakkaisiin kohdistuvia riskejä.
Pelko voi johtaa virhearviointeihin sosiaalityössä, sanoo lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssään kokemasta pelosta maisteritutkielmansa kirjoittanut Riikka Riikonen.
– Olen työskennellyt vuosia lastensuojelussa sosionomina ja sosiaalityöntekijän viransijaisena. Työssä koettu pelko on ajatuksia herättävä ilmiö, josta kiinnostuin tutkimuksellisesti.
Riikonen valmistui kesäkuussa yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Hänen tutkielmansa on kirjallisuuskatsaus, joka pohjautuu 14 englanninkieliseen artikkeliin Irlannista, Isosta-Britanniasta, Israelista, Kanadasta, Kiinasta ja Romaniasta.
– Se oli kaikki, mitä löysin. Jossain vaiheessa mietin, täytyykö minun laajentaa työtäni muihin tunteisiin ja työhyvinvointiin, mutta onneksi aineisto riitti tiukkaan rajaukseen.
Suomessa aihetta ei ole tutkittu lainkaan. Se oli Riikoselle yllätys.
– Lastensuojelussa vallitsee pystyvyyden ilmapiiri, jossa pelon osoittaminen on hankalaa. Sosiaalityöntekijöiden omille tunteille ei ole tilaa.
Pelkoa voi aiheuttaa myös työssä epäonnistuminen
Väkivalta ja sen uhka ovat merkittävin teema kansainvälisissä tutkimuksissa. Asiakkaan aggressiivinen käytös aiheuttaa suurta pelkoa lastensuojelun sosiaalityöntekijöissä.
– Fyysisen, henkisen ja seksuaalisen väkivallan kokemuksista ja niistä selviämisestä olisi saanut kirjoitettua ihan oman tutkielman, Riikonen sanoo.
Tutkimusten mukaan pelkoa aiheuttavat myös työssä epäonnistuminen ja siitä koituvat seuraamukset. Työntekijät pelkäävät esimerkiksi joutuvansa vastuuseen päätöksistään, joissa he ovat käyttäneet harkintavaltaansa, jos heidän asiakaslapselleen aiheutuu jotain vahinkoa.
Työssä koettu pelko on työsuojeluasia.
Myös oma jaksaminen pelottaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä. Kestämättömän työmäärän lisäksi he pelkäävät asiakkaiden tunteiden aiheuttavan heille ylikuormitusta.
Eräs tutkijoista havaitsi, että naispuoliset sosiaalityöntekijät pelkäävät asiakasisiä heidän sukupuolensa vuoksi. Riikosesta erityisesti erot kommunikaatiossa ovat mielenkiintoisia.
–Jos mies korottaa ääntään kokiessaan ristiriitaisia tunteita, nainen tulkitsee sen usein aggressiiviseksi käytökseksi.
Työnantajalla velvollisuus huolehtia
Työssä koettu pelko on työsuojeluasia, sanoo sosiaali- ja terveysalaan perehtynyt erityisasiantuntija Satu Rantamaa Työturvallisuuskeskuksesta.
– Kyse on työnantajan yleisestä huolehtimisvelvollisuudesta. Työantajalla on velvollisuus huolehtia työnteon turvallisuudesta ja terveellisyydestä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammatit nousevat selvästi esiin, kun tarkastellaan uhka- ja väkivaltatilanteiden yleisyyttä eri ammattiryhmissä.
– Se on selkeä viesti siitä, että työntekijöiden kokema pelko pitää ottaa tosissaan ja asiaan täytyy tarttua. Jos pelko on läsnä työssä, se vaikuttaa työkykyyn haitallisesti.
Rantamaa kehottaa työnantajia selvittämään työpaikan vaarat yhdessä henkilöstön kanssa. Vaarojen selvittämisen velvoite perustuu työturvallisuuslakiin ja koskee kaikkia työnantajia toimialasta ja työntekijöiden lukumäärästä riippumatta.
– Prosessiin kuuluu myös kuormitustekijöiden tunnistaminen. Henkilöstö tietää, mikä työssä aiheuttaa kuormitusta ja vaaraa. Työntekijöitä kuulemalla pelkoja voidaan hallita.
Pelko voi vaikeuttaa rekrytointia
Riikka Riikosen tutkimusaineiston mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssään kokema pelko vaikuttaa eniten heihin itseensä.
– Pahimmillaan siitä aiheutuu työuupumusta, alentunutta työkykyä, työkyvyttömyyttä, sairauslomia ja irtisanoutumisia, Riikonen toteaa.
Lisäksi pelko koskee organisaatioita, joissa sosiaalityöntekijät työskentelevät, sillä se saattaa vaikeuttaa työntekijöiden rekrytointia ja työssä pysymistä.
Pelon säätely on välttämätöntä.
Työntekijöiden kokema pelko voi heijastua myös asiakastyöhön. Se saattaa hankaloittaa asiakkaan kohtaamista, vääristää päätöksentekoa ja vaikuttaa asiakkaan saamaan palveluun.
–Pelko voi johtaa siihen, että sosiaalityöntekijä ei halua tai pysty pureutumaan perheen ongelmiin, mikä taas voi aiheuttaa asiakkaana olevalle lapselle haittaa tai jopa vaaraa.
Joskus pelosta voi olla myös hyötyä, sillä parhaimmillaan se terävöittää aistit.
– Jos työntekijä hallitsee pelkonsa, se voi antaa hänelle työkaluja. Hän voi havainnoida mahdollisia riskejä ja uhkia, jotka saattavat kohdistua myös asiakasperheen lapseen.
Työturvallisuus sote-alalla on heikentynyt
Vaikka työturvallisuuden tila on Suomessa viime vuosina jonkin verran parantunut, sote-alalla se on heikentynyt, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Anna-Maria Teperi.
– Työntekijöiden kokemaa pelkoa ei oteta riittävän vakavasti. He jäävät tyhjän päälle, koska työpaikoilla ei ole käytössä riittävän selkeitä toimintamalleja tilanteiden purkuun.
Teperi on ollut tuomassa Suomeen henkisen ensiavun mallia. Siinä työpaikalle koulutetaan tukihenkilöitä, joilta työntekijät saavat keskusteluapua lievien poikkeamien käsittelyyn.
Parhaillaan Työterveyslaitoksessa on käynnissä PsykOSH-hanke, jossa tutkijat selvittävät psykososiaalisten tekijöiden hallintaa työturvallisuudessa.
– Tutkimme viidessä yrityksessä, miten työnantajat ovat vastanneet työturvallisuuslain täydennykseen ja millaisia keinoja he käyttävät psykososiaalisen kuorman hallintaan.
Hanke kestää kaksi ja puoli vuotta ja päättyy helmikuussa 2027.
Vaikeisiin tilanteisiin voi valmistautua
Pelon säätely on välttämätöntä, jotta työntekijä voi säilyttää kiinnostuksen ja uteliaisuuden työhönsä, Riikka Riikonen toteaa maisteritutkielmassaan.
– Gradua tehdessäni pohdin tunnejohtamista. Sillä on merkitystä, miten organisaatiot suhtautuvat tunteisiin ja tuntuuko pelon käsittely työyhteisössä turvalliselta.
Työntekijöiden pelko voi heijastua myös asiakastyöhön.
Hyvää pelonhallintaan kuuluu pelon myöntäminen avoimesti ja siitä puhuminen kollegoiden ja johtajien kanssa, todetaan eräässä artikkeleista.
Vaikeisiin tilanteisiin voi myös valmistautua, Riikonen huomauttaa.
– Esimerkiksi poliisit harjoittelevat taktista hengittämistä rauhoittaakseen kehoaan, jotta he pystyvät toimimaan haastavissa tilanteissa.
Tutkimuksissa korostetaan, että lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työssään kokemaan pelkoon ja sen hallintaan tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, jotta voidaan vähentää työntekijöihin ja haavoittuvassa asemassa oleviin lapsiin kohdistuvia riskejä.
– Se olisi äärimmäisen mielenkiintoista päästä tekemään jatkotutkimusta suomalaisten sosiaalityöntekijöiden kokemuksista, Riikonen sanoo.
Terveyssosiaalityöntekijä pelkää siirtoa toisiin tehtäviin
Hyvinvointialueella sairaalassa työtään tekevä terveyssosiaalityöntekijä* pelkää, että hänet siirretään toisiin tehtäviin.
– Minulla on kiva ja toimiva työ, mutta meillä on ruvettu aktiivisesti puhumaan, että jotain pitäisi muuttaa ja että terveyssosiaalityöntekijät tekevät päällekkäistä työtä, hän kertoo.
Terveyssosiaalityöntekijä nauttii työstään lääkärien, hoitajien ja asiakkaiden tukena.
– Tuen siellä, missä tukea kulloinkin tarvitaan ja autan hoitoa onnistumaan paremmin taklaamalla esteitä. En voi valittaa mistään muusta kuin työn määrästä. Sitä on aivan liikaa.
Jos terveyssosiaalityötekijä päätetään siirtää terveydenhuollosta sosiaalihuollon alaisuuteen, hänen työnsä menee hankalaksi.
– Silloin minun pitäisi pyytää kirjallinen lupa siihen, että saan katsoa potilaan papereita. Sairaalan ulkopuolelta terveyssosiaalityötä on todella vaikea tehdä.
Toinen iso haaste liittyy aikatauluihin, sillä terveyssosiaalityö edellyttää ripeyttä.
– Minulla voi olla asiakkaana esimerkiksi henkilö, joka ei suostu leikkaukseen, ja leikkausaika on seuraavana päivänä. Siinä ei voi odottaa, että joku tarttuu asiaan sairaalan ulkopuolelta.
Terveyssosiaalityöntekijä pelkää, että jos hänet siirretään toisiin tehtäviin, asiakkaat jäävät ilman tilanteensa ensiarviointia eivätkä he saa ohjausta, neuvontaa ja psykososiaalista tukea.
– Olen ollut sosiaalialalla melkein 20 vuotta ja vihdoin löytänyt persoonalleni sopivan työn. Tunnen kauhua ajatuksesta, että minun pitäisi vaihtaa työtä.
*haastateltavat esiintyvät jutussa nimettömänä asian arkaluonteisuuden vuoksi. Haastateltavien henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Sosiaaliohjaaja pelkää potkuja työilmapiirin kiristyttyä
Esihenkilön käytös herättää pelkoa työyhteisössä, kertoo lähes 20 vuotta sosiaalialalla ollut sosiaaliohjaaja*. Nyt hän työskentelee hyvinvointialueella lapsiperhepalveluissa.
– En välttämättä henkilökohtaisesti varo sanomisiani, mutta vuorovaikutus ei ole avointa. Kunta-aikaan jokainen vielä pystyi sanomaan oman mielipiteensä, sosiaaliohjaaja kuvaa.
Tiimipalavereissa esihenkilö on esimerkiksi paheksunut sitä, että työntekijät ovat olleet yhteydessä valvovaan viranomaiseen. Hän saattaa myös arvostella toisen tiiminsä väkeä.
– Työntekijöiden kesken meillä on hyvä henki. Esihenkilö on hyvin vähän paikalla ja silloin kun on, hän ei ole läsnä eikä hän ole kiinnostunut meidän asioistamme.
Sosiaaliohjaajan mukaan esihenkilö ei vastaa tiimipalavereissa hänelle esitettyihin kysymyksiin, vaan sanoo palaverin jälkeen kahden kesken todella rumasti.
– Jos sanon asioista, olenko ensimmäinen, joka saa potkut. Sitäkin on mietittävä. Tässä taloudellisessa tilanteessa pysyn mielelläni edes jonkinlaisessa leivän syrjässä kiinni.
Työyhteisössä on ollut puhetta luottamushenkilön kanssa keskustelemisesta.
– Eihän asiaan kukaan puutu, jos emme vie sitä eteenpäin, mutta meitä mietityttää, mitä siitä seuraa vai seuraako mitään ja onko siitä lopulta mitään hyötyä.
Sosiaaliohjaajan mukaan esihenkilön toiminta keskusteluttaa työyhteisössä. Siihen menee turhaan energiaa, joka on pois asiakastyöstä, hän sanoo.
Työilmapiiri on jo niin kehno, että sosiaaliohjaaja harkitsee työpaikan tai alan vaihtamista tai kouluttautumista sosiaalityöntekijäksi.
*haastateltavat esiintyvät jutussa nimettömänä asian arkaluonteisuuden vuoksi. Haastateltavien henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.
Meeri Ylä-Tuuhonen
