Ulkopedagogiikka on yksi Koivuhaan päiväkodin painopistealueista. Lapset ulkoilevat kolme kertaa päivässä miltei säässä kuin säässä ympäri vuoden. Kuva: Vesa-Matti Väärä.
Kaksikielisyys, monikielisyys, ulkopedagogiikka ja pienryhmätoiminta. Ne ovat paraislaisen Koivuhaan päiväkodin ydin. Kruununjalokivi on suuri piha, joka houkuttaa leikkimään ja antaa toimivat puitteet pedagogiselle toiminnalle.
Ensimmäisenä Koivuhaan päiväkotiin tullessa huomio kiinnittyy valtavan kokoiseen, lähes luonnontilaiseen pihaan.
– Meillä on poikkeuksellisen hieno päiväkodin piha, sanoo varhaiskasvatuksen sosionomi Linda Leino.
Suuret, vanhat kuuset kurkottelevat taivaalle ja tarjoavat helmojensa alla suojaisia leikkipaikkoja lapsille. Isot kivet houkuttelevat kiipeilemään ja testaamaan omia fyysisiä taitoja. Yhdestä nurkasta mutavelliksi muuttuva metsänpohja tarjoaa oivallisen mahdollisuuden kuraleikkeihin.
Onpa pihalla lahjoituksena saatu soutuvenekin, jonka lapset pyysivät hankkimaan pienessä leikkimökissä leikisti asuvalle kalastajalle. Leikkimökin läheiseltä matalalta kallionkielekkeeltä lapset ovat onkineet ja tähyilleet mielikuvituksen silmin aavalle ulapalle, joka on oikeasti hiekkapiha.
Pikkumetsäksi kutsutulle alueelle voi tehdä helposti retken, sillä kukkivien lehtokasvien ja lehtipuiden välissä kiemurteleva polku lähtee miltei suoraan päiväkodin ulko-ovelta.
Polun päästä löytyy suurikokoinen kota, jonka seinänvierustaa kiertävät penkit, joiden keskellä on tulipaikka.
– Täällä on nukutettu lapsia päiväunille makuupusseissa tulen loimussa. Kota on muutenkin aktiivisessa käytössä, kertoo päiväkodin johtaja Ann-May Landor.
Koivuhaan päiväkoti lapsineen ja henkilökuntineen on ollut tämän kesän evakossa Knattebon päiväkodin tiloissa, sillä tontilla on tehty purku- ja louhintatöitä uuden laajennusosan rakentamista varten.
Kun kaikki on valmista keväällä 2026, Koivuhaan päiväkoti on saanut kolme uutta osastoa sekä menettänyt pienen nurkan pihamaasta ja muutaman vanhan puun.
Nykyisellään pihalla on hyvin vähän valmiita leikkivälineitä, eikä niitä ilmesty lisää remontin myötäkään. Kaupunki on laatinut pihaa varten metsäpuutarhasuunnitelman, jossa edelleen pidetään kiinni pihan luonnonmukaisuudesta.
– Oletteko koskaan kuulleet lasten toivovan lisää liukumäkiä tai keinuja? kysyy Linda Leino ja saa vastaukseksi päänpudistukset muilta päiväkodin aikuisilta.
Eri painopistealueet tukevat toisiaan
Koivuhaan päiväkodissa on kuusi lapsiryhmää ja runsaat 80 lasta. Eri painopistealueet tukevat ja ruokkivat toisiaan.
Leikki, ulkopedagogiikka, kaksikielisyys, monikulttuurisuus ja -kielisyys, lasten osallisuus ja yhdessä tutkiminen sekä pienryhmätoiminta nivoutuvat siellä kokonaisuudeksi, joka antaa lapsille mahdollisuuden olla lapsia.
Kaupungin tasolla varhaiskasvatuksen vakituinen henkilökunta on koulutettu ajattelemaan niin, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset ottavat kiinni lasten ideoista ja vievät ne pedagogiseen viitekehykseen – eikä päinvastoin.
Ulkotilat ovat päiväkodin tiloja siinä kuin sisätilatkin.
Tämän toteuttamiseksi Paraisilla on lähdetty rakentamaan päiväkoteihin moniammatillisia tiimejä, joissa työskentelee opettaja, varhaiskasvatuksen sosionomi ja lastenhoitaja unohtamatta erityislastentarhanopettajia ja ryhmäohjaajia.
– Mielestäni meillä on löydetty luonteva työnjako. Itselläni on ollut herkullinen tilanne lähteä tekemään sosionomin työtä, sillä työskentelen pienennetyssä ryhmässä, jossa kaikilla lapsilla on jonkinasteinen tuen tarve. Tämä edellyttää myös monipuolista työtä perheiden ja verkostojen kanssa. Olemme pystyneet rajaamaan aika selkeästi sen, mikä kuuluu opettajan ja mikä minun työnkuvaani, sanoo Linda Leino.
Leinon työnkuvaan kuuluu huolehtia perheiden hyvinvoinnista sosiaalipedagogisella otteella. Hän pitää huolta muun muassa lasten tunne- ja kaveritaidoista, verkostoista ja maahanmuuttajatyöstä.
– Pyrin työni kautta vaikuttamaan siihen, että lapsi kiinnittyy yhteiskuntaan.
Linda Leino on toistaiseksi ainoa Koivuhaassa työskentelevä varhaiskasvatuksen sosionomi, mutta päiväkodin johtaja Ann-May Landor on haastattelemassa mahdollista uutta varhaiskasvatuksen sosionomia haastattelua seuraavana päivänä.
Ulkona voi vaikka maalata tai tehdä käsitöitä
Ulkopedagogiikka on yksi Koivuhaan päiväkodin painopistealueista. Lapset ulkoilevat kolme kertaa päivässä säässä kuin säässä vuoden ympäri. Vain myrskytuulella ja ukkosella ulkoilu jätetään väliin.
– Lähtökohtamme on, että ulkotilat ovat päiväkodin tiloja siinä kuin sisätilatkin, sanoo Linda Leino.
Varhaiskasvatuksen opettaja Nelly Frelander sanoo ajattelevansa ulkopedagogiikkaa vuodeaikojen ja vuosikellon kautta: tietyt asiat on helpompi tehdä ulkona ilman hanskoja.
Elokuusta syyskuun loppuun voi vaikkapa maalata ja tehdä käsitöitä ulkona. Talvella jään tutkiminen on suosittua puuhaa. Kesällä taas voi tehdä mitä vain, esimerkiksi viedä lapset sähköavusteisella, istumalaatikolla varustetulla polkupyörällä uimaan.
Lapset ovat kotonaan kaksikielisessä ympäristössä.
Ulkoilu vaatii lapsille kunnon varusteet, ja perheiden kanssa keskustellaan paljon vaatetuksesta ja varavaatteista. Yleensä sen perusteleminen, miksi jokin varuste on tarpeellinen, saa vanhemmat ymmärtämään ja toimimaan.
– Vaatii vähän pelisilmää ja suunnittelua miettiä, missä järjestyksessä mennään ja tullaan. Esimerkiksi ryhmät, jotka ovat tulleet ensimmäisinä aamupäivän ulkoilulta sisään, lähtevät useimmiten seuraavaksi ensimmäisinä ulos, sillä heidän varusteensa ovat ehtineet kuivua, sanoo Linda Leino.
Kavereita yli ryhmärajojen
Paraisten kaupungin viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Kaksikielisyys on kaupungissa ja Koivuhaan päiväkodissa luonnollinen osa jokapäiväistä elämää. Päiväkodissa työskentelee aikuisia ja on hoidossa lapsia, joiden äidinkieli on ruotsi.
Nuorimpien lasten ryhmät ovat tänä vuonna olleet kaksikielisiä eli suomen- ja ruotsinkielisiä. Kaksikielisyydestä kertoo myös se, että kaikki tervehtivät toisiaan aamuisin: Huomenta!, God morgon!
Päivän päätteeksi huikataan: Kiitos tästä päivästä!, Tack för den här dagen!
– Lapset ovat aika kotonaan tässä kaksikielisessä ympäristössä. Täysin suomenkielinen lapsi saattaa pihalla huikata kaverilleen: Mamma kom! nähdessään tämän äidin tulevan hakemaan. Lapset oppivat tiettyjä ilmaisuja ja tunnistavat myös, keiden kanssa niitä käytetään, sanoo Linda Leino.
Päiväkodin aikuinen voi kuljettaa lapset sähköavusteisella pyörällä eli Muksubussilla vaikka uimarannalle. Koivuhaan päiväkodin johtaja Ann-May Landor iloitsee siitä, että meri on Paraisilla aina lähellä. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Jos Leino ei tiedä jotakin ruotsinkielistä sanaa ollessaan tekemisissä ruotsinkielisen lapsen kanssa, hän kysyy ensin lapselta. Aina tämäkään ei tiedä, mutta sitten otetaan yhdessä selvää.
Koivuhaan päiväkoti on myös monikulttuurinen ja -kielinen. Nelly Frelanderin ryhmässä on tänä vuonna kiitetty kymmenellä eri kielellä. Suomen ja ruotsin lisäksi päiväkodissa kuulee muun muassa venäjää, ukrainaa ja arabiaa.
– Lapsilla on täällä kavereita yli ryhmärajojen ja pihalla ollessaan he kuulevat monia eri kieliä. Kaikilla kielillä on paikkansa eivätkä eri kielet ole toisiltaan pois. Monikielisyys on rikkaus, sanoo Nelly Frelander.
Päiväkodin työntekijät kannustavat vanhempia puhumaan lapsilleen omaa äidinkieltään, sillä se on tunnekieli. Lapsen oma äidinkieli on perusta kaikelle oppimiselle.
Monikielisyys on näkyvissä pitkin päivää. Arjen sanoittaminen on jokapäiväistä toimintaa: esimerkiksi pukeutumistilanteessa saatetaan nimetä eri vaatekappaleita.
– Monikielisyys vaatii henkilökunnalta todellista hereillä oloa, jotta jokainen lapsi saa omalla tasollaan oppia suomea toisena kielenä. Kun joku vasta harjoittelee arjen sanoja, toisella sujuvat arkiset puhetilanteet jo tosi hyvin ja hänen kanssaan harjoitellaan jo esimerkiksi tunnesanastoa ja vähän abstraktimpia asioita, sanoo Frelander.
Joustavasti ryhmästä toiseen
Tärkeä osa päiväkodin arkea on joustava pienryhmätoiminta. Aamupäivän toiminta tapahtuu 2–7 lapsen pienryhmissä. Lapset on jaoteltu ryhmiin heidän tarpeidensa mukaan.
– Lapset siirtyvät joustavasti pienemmästä ryhmästä isompaan tai toisin päin, sanoo Nelly Frelander.
Linda Leino näkee pienryhmätoiminnan vahvuudeksi sen linkittymisen lasten osallisuuteen: aikuisen on paljon helpompi seurata ja tarkkailla, mikä lapsia kiinnostaa.
Monikielisyys näkyy pitkin päivää.
Jokainen pienryhmän jäsen pääsee myös varmemmin ääneen ja kertomaan omista kiinnostuksen kohteistaan.
Pienryhmätoiminnalla on myös vankka linkki ulkopedagogiikkaan sekä päiväkodin kaksi- ja monikielisyyteen.
Lapset saattavat päästä tutkimaan ja oppimaan vaikkapa lumen eri muotoja ja niiden nimityksiä: millaista onkaan pakkas-, nuoska-, viti- tai räntälumi?
Samoin jos lapsi tarvitsee tukea esimerkiksi suomen tai ruotsin kielessä, hänelle voi tarjota sitä tehostetusti aamupäivän ulkoilun aikana pienryhmässä.
– Aikuinen pystyy olemaan aktiivisesti läsnä juuri niiden lasten kanssa, jotka tarvitsevat kielellistä tukea, sanoo Nelly Frelander.
