Helsingissä kehitetty uusi toimintamali auttaa maahanmuuttajataustaisia perheitä aikaisempaa kokonaisvaltaisemmin.
Vuonna 2022 Helsingissä havahduttiin siihen, että maahanmuuttajataustaiset nuoret ovat yliedustettuina lastensuojelun asiakkaissa.
– Tämä koski erityisesti vaativan tason palveluitamme, eli laitossijoituksia tai vaativan tason avopalveluita, kertoo Helsingin kaupungin erikoissosiaalityöntekijä, projektipäällikkö Minna Larvio.
Tilanteen taustoja päätettiin selvittää tutkimalla asiakkaiden asiakaspolkuja. Hankkeelle saatiin rahoitus Suomen kestävän kasvun -ohjelmasta. Selvityksen aineistona käytettiin väestötasoista tilastotietoa, lastensuojelun tilastoja ja asiakirja-aineistoa sekä ajankohtaista tutkimustietoa.
– Kävi ilmi, että monille nuorille ja perheille oli tehty lukuisia palvelutarpeen arvioita, jotka eivät olleet johtaneet asiakkuuksiin. Juurisyitä lapsen tai nuoren tilanteeseen ei ollut jostain syystä saatu selville, Larvio kertoo.
Larvion mukaan näytti silti, että suomalaisessa palvelujärjestelmässä ei välttämättä ollut riittävää osaamista kohdata kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia maahanmuuttajataustaisia perheitä.
Sen vuoksi hankkeessa päätettiin aloittaa kokonaan uuden toimintamallin kehittäminen. Mukaan kutsuttiin aikuissosiaalityö sekä silloinen Nuorisoasema, joka oli tarkoitettu nuorille, joilla on mielenterveyshaasteita tai jotka oireilevat päihteillä.
Nyt maahanmuuttajataustaisten nuorten monialaisessa tiimissä työskentelee johtava sosiaaliohjaaja, kuusi perhetyön ohjaajaa, kaksi nuorten mielenterveys- ja päihdetyön sairaanhoitajaa ja kolme aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajaa. Hanke päättyy tämän vuoden lopussa mutta jatkuu vakituisena osana Helsingin lastensuojelun ja perhesosiaalityön palveluita ensi vuoden alusta alkaen.
Toimintamallissa edistetään antirasistista sosiaalityötä
Yksi tärkeä perusajatus toimintamallin kehittämisessä oli antirasismi ja monimuotoisuus.
– Minulle oli itsestään selvää heti taustaselvitystä tehdessäni, että minun täytyy ymmärtää oma positioni valkoisena sosiaalityöntekijänä ja sen tuoma valta-asema. Halusin, että tämä hanke on mukana edistämässä käytännön tasolla suomalaisen antirasistisen sosiaalityön kehittymistä, Larvio kertoo.
Tiimissä on otettu käyttöön antirasistinen työote, johon on kouluttauduttu THL:n verkkokoulutuksen, Suomen Pakolaisapu ry:n antirasismiasiantuntijan ja PALOMA-osaamiskeskuksen koulutusmateriaalien avulla.
Representaatiolla on merkitystä.
Tiimiä rekrytoidessa käytettiin positiivista erityiskohtelua ja Helsingissä yleisestikin käytössä ollutta monimuotoisuuslauseketta. Tarkoituksena oli houkutella työnhakijoita mahdollisimman moninaisista taustoista ja rakentaa aidosti monimuotoinen työyhteisö.
– Tutkimusten mukaan sillä voi olla iso merkitys työn tuloksiin, Larvio kertoo.
Eikä se tarkoita pelkästään maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä, muistuttaa tiimin johtava sosiaaliohjaaja Antti Piispanen.
– Monimuotoisessa työyhteisössä työskentelee eri ikäisiä, erilaisissa perhetilanteissa eläviä, perheettömiä, perheellisiä, miehiä ja naisia.
Perhe nähdään kokonaisuutena
Toimintamallin kohderyhmää ovat 10–17-vuotiaat maahanmuuttajataustaiset nuoret ja heidän perheensä. Nuorilla on esimerkiksi koulunkäyntihaasteita, mielenterveysoireilua, lievää rikollisuutta tai väkivaltaisuutta.
Perheissä haasteita aiheuttaa eritahtinen kotoutuminen, perheenjäsenten roolien hämärtyminen ja se, että monet lapset joutuvat ottaman liikaa vastuuta asioiden hoidosta.
Tiimissä työskentelevät sosiaaliohjaajat Arol Majok ja Sunita Keshteh sekä perhetyön ohjaaja Nicholaus Pilgrim kertovat, että vanhemmat voivat olla luku- ja kirjoittamistaidottomia, ja heille on kasaantunut talous- ja velkaongelmia, eikä heillä välttämättä ole käsitystä miten suomalainen palvelujärjestelmä toimii.
– Monet lapset ja nuoret ovat monilapsisista yksinhuoltajaperheistä. Asiakkaiksi perheet tulevat lastensuojelun tai perhesosiaalityön kautta, Pilgrim kertoo.
– Toimintamallin ydin on, että perhe nähdään kokonaisuutena, lapset ja aikuiset yhdessä. Se tarkoittaa, että vanhemmilla on oma työntekijä. Nuori saa oman ohjaajan, joka keskittyy häneen asioihinsa ja auttaa samalla myös vanhempia. Ja sairaanhoitaja ottaa kopin terveyshaasteista.
Tavoitteena aidosti monimuotoinen työyhteisö.
Jokainen perhe saa oman monialaisen vastuutiimin avukseen. Tuki räätälöidään aina jokaisen perheen tarpeiden mukaan ja työntekijät jalkautuvat asiakkaiden arkeen.
Antti Piispanen näkee, että mallissa on pystytty murtamaan perinteisen monialaisen toiminnan kompastuskiviä.
– Siiloajattelusta on päästy meillä eroon. Ei siinä ole mitään uutta, että perheellä on esimerkiksi kolme eri palvelua, perhetyötä, aikuissosiaalityötä ja terveydenhuollon palveluja. Mutta liian usein nämä palvelut ovat täysin erillään toisistaan. Me olemme samassa tiimissä ja teemme töitä yhdessä.
Tiimin työnkuvat ovat myös joustavia.
– Aikuissosiaalityön sosiaaliohjaajan työskentely voi esimerkiksi joissain tilanteissa muistuttaa enemmän perhetyönohjaajan työskentelyä. Työntekijät voivat kokea tämän motivoivana, Piispanen kertoo.
Työntekijöiden oma tausta tuo lisäarvoa
Tiimin työntekijöistä osalla on itsellään maahanmuuttajatausta.
– Representaatiolla on suuri merkitys. Asiakkaan on usein helpompi lähestyä sellaista työntekijää, jolla on sama tausta kuin itsellä. Työntekijä voi toimia nuorille myös roolimallina, sanoo Antti Piispanen.
Se ei kuitenkaan ole pääasia.
– Joskus meihin yhteyttä ottavat sosiaalityöntekijät kysyvät suoraan, että onko teillä jonkun tietyn kielistä tai tietyn maalaista työntekijää. He saattavat ajatella, että samasta maasta tulevan kanssa asiat hoituisivat helpommin. Se ei kuitenkaan ole se merkitsevin asia, Piispanen painottaa.
Nicholaus Pilgrim painottaa tulkkaustyöskentelyn tärkeyttä.
– Liian usein jätetään tulkkaus tilaamatta. Joko kiireen vuoksi tai luotetaan siihen, että asiakkaat ymmärtävät englantia. Neuvotteluja käydään ilman kunnollisia välineitä kuten niin sanottuja konferenssikaiuttimia. Hyvän tulkin ja kaiuttiminen kanssa, voimme työskennellä ihan minkä kielen kanssa vaan, hän painottaa.
Joskus samasta maasta kotoisin olevasta työntekijästä on haittaakin.
– Jos asiakas on jostain pienestä yhteisöstä, hän saattaa pelätä, että työntekijä tuntee hänet tai hänen perheensä. Tai, että asiat leviävät vaitiolovelvollisuudesta huolimatta, kertoo sosiaaliohjaaja Sunita Keshteh.
Keshtehin mielestä on tärkeää, että asiaa kysytään asiakkaalta itseltään, eikä sosiaalityöntekijä päätä asiaa.
Sosiaaliohjaaja Arol Majok muistuttaa, että työntekijöiden oma tausta maahanmuuttajana tuo lisäarvon maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa työskentelyyn.
– Osa meistä on tullut Suomeen jo lapsena, osa vasta aikuisiässä, osa on syntynyt Suomessa ja osa on hankkinut Suomessa perheen. Olemme kaikki kokeneet suomalaisen palvelujärjestelmän omista näkökulmistamme. Voimme oman kokemuksemme kautta ymmärtää tiettyjä asioita, joita niin sanottu kantasuomalainen ei ymmärrä. Ja kun nostamme niitä asioita esiin, voivat muutkin hyötyä niistä tiedoista.
Tulkkaus jätetään liian usein tilaamatta.
Piispasen mukaan kaikilla pitäisi tänä päivänä olla osaamista työskennellä maahanmuuttajataustaisten asiakkaiden kanssa. Ja jokaisessa työyhteisössä pitäisi olla maahanmuuttajataustaisia työntekijöitä.
– Maahanmuuttajataustaiset työntekijät voivat toimia eräänlaisina ”kulttuuritulkkeina” työyhteisöissä. He pystyvät avaamaan erilaisia ilmiöitä ja tuomaan keskusteluun monipuolisempaa näkökulmaa esimerkiksi, miksi joku perhe on toiminut tietyllä tavalla.
Toimintamallin jatko rahoitetaan laitoshodosta kertyneillä säästöillä
Työ on tuottanut tulosta. Työntekijät ovat kouluttautuneet käyttämään FIT-mittaria, joka mittaa asiakkaan hyvinvointia tapaamisten alussa ja työskentelyn lopussa.
– On ollut hienoa huomata, miten perheiden tilanteet ovat edistyneet. Kun emme ole keskittyneet pelkästään nuoren tilanteeseen, vaan olemme pystyneet auttamaan myös heidän vanhempiaan. Kun vanhempien haasteet pienenevät, heillä riittää voimavaroja olla vanhempia lapsilleen, kertoo Sunita Keshteh
Hankkeen aikana on seurattu palvelun tuloksia ja vaikutuksia ja yhtenä mittarina on ollut se, kuinka monta kodin ulkopuolista sijoitusta työskentelyllä on onnistuttu estämään.
– Olemme ottaneet laskelmiin mukaan erityisesti ne nuoret, joiden alkutilanne on ollut äärimmäisen vakava. Jos tällaisen nuoren kohdalla on tapahtunut positiivista muutosta, on voitu päätellä, että työskentely on ollut vaikuttamassa siihen, ettei nuorta sijoitettu kodin ulkopuolelle, kertoo Minna Larvio.
Hankkeessa on laskettu, että jos vuositasolla ehkäistään neljän nuoren kodin ulkopuolinen laitossijoitus, palvelu maksaa itsensä takaisin. Toimintamallin vakinaistaminen maksetaan jatkossa laitoshoidon säästöistä.
Hyviksi tuloksiksi voidaan laskea joskus myös palvelun aikana tehdyt sijoitukset, Larvio muistuttaa.
– Jos meidän työntekijämme ovat saaneet hyvällä perhetyöllä esiin perheen todellisen tilanteen, ja semmoisen luottamussuhteen nuoreen, että hän aidosti kertoo mitä perheessä tapahtuu, niin silloin myös kodin ulkopuolelle sijoittaminen on esimerkki vaikuttavasta toiminnasta.
Helmi – Maahanmuuttajataustaisten nuorten ja perheiden monialainen toimintamalli
- palvelussa kerrallaan asiakkaana noin 60 lasten perheineen
- monialaisella vastuutiimillä 10 lasta kerrallaan
- vuosittain noin 100–200 lasta perheineen
- asiakkuudet kestävät 4–8 kuukautta
- toimintamalli palkittiin jaetulla ykkössijalla Suomen kestävän kasvun ohjelman valtionavustushankkeiden toimintamallien päätösseminaarissa
Hanna-Mari Järvinen
