Ammattieettiseltä lautakunnalta kysyttiin asumispalvelujen päätöksenteon ammattietiikan ja juridiikan suhteesta. Lautakunnan mielestä asiakasohjausryhmien peiteltynä tavoitteena on kulujen pienentäminen.
Kaksi sosionomin ja sosiaalityöntekijän tehtävässä työskentelevää Talentian jäsentä kysyi ammattieettiseltä lautakunnalta, tuleeko myönnetyn palvelun perustua palvelutarpeen arviossa ja asiakassuunnitelmassa esitettyihin tarpeisiin, ja mitkä ovat päätöksenteon ja ammattietiikan rajat.
Sosionomina työskentelevä jäsen kertoi hyvinvointialueen linjaavan nykyisessä taloustilanteessa, että ostopalveluesityksissä tulee välttää ulkopuolisia palveluntuottajia.
Asumispalveluissa esitykset tulee tehdä omiin palveluihin, silloin kun asiakkaan tarvitsemaa palvelua on olemassa omana tuotantona, vaikka se ei vastaa viranhaltijan harkitsemaa asiakastarvetta.
Sosiaalityöntekijänä työikäisten sosiaalipalveluissa työskentelevä jäsen kertoi asiakasohjauksen roolista: ”Hyvinvointialueellamme on asumisen asiakasohjaus mielenterveys ja -päihdeasiakkaiden asumispalveluihin liittyen. Kaikkia asumispalveluita haetaan asiakasohjauksesta palvelupyynnöllä.
Lisäksi ongelmani liittyy asumispalveluiden päätöksentekoon. Tällä hetkellä minulle delegoituu asumispalvelupäätöksiä sellaisten asiakkaiden asioissa, joita en ole koskaan tavannut, en ole ollut arvioimassa heidän palveluntarvettaan, enkä tosiasiallisesti ole ollut päättämässä palvelusta.”
Vastuussa olevasta viranhaltijasta tulee valmistelija
Ammattieettisen lautakunnan mukaan asiakasohjausryhmien peiteltynä tavoitteena on kulujen pienentäminen eli taloudellinen tavoitteen asettelu.
Asiakasohjausryhmien avulla päätöksenteko rakenne tehdään sellaiseksi, että vastuussa olevasta viranhaltijasta tulee valmistelija ja asiakasohjausryhmä on todellinen päätöksentekijä asiakastarpeen mukaisesta palvelusta. Viranhaltija vastaa päätöksestä ja kuittaa asiakasohjausryhmän linjauksen.
Delegointisääntö ohjaa sitä, kuka tekee tulkinnan asiakastarpeesta.
Näissä esillä olevissa tapauksissa harkinta palautuu arvioon, vastaako uusi yksikkö yhtä hyvin asiakastarpeeseen ja määritelläänkö asiakasturvallisuus ylhäältä taloudellisista perusteista käsin.
Delegointisääntö ohjaa sitä, kuka tekee tulkinnan asiakastarpeesta. Onko asiakkaalla oikeus jäädä nykyiseen asumispalveluun ja turvataanko hänen oikeutensa jatkuvuuteen ja pysyviin sosiaalisiin kontakteihin ympäristössä, jossa hän on tottunut elämään?
Asiakkaan oikeus elinolosuhteiden jatkuvuuteen ja pysyvyyteen määrittyy etiikan ja juridiikan kautta eikä ainoastaan hallinnolliseen palvelujen järjestämiseen liittyvien taloudellisten intressien kautta.
Asiakkaan itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava
Ammattieettisen lautakunnan arvion mukaan esitetyissä asumispalveluihin liittyvissä tapauksissa olisi ollut asiakkaan edun mukaista saada jatkaa nykyisessä asumispalvelussa ja eettisenä punnintana olisi tullut huomioida ja arvioida kumpi on ratkaisussa asiakasturvallisuuden kannalta määräävämpi tekijä, asiakkaan itsemääräämisoikeus vai taloudellinen intressi palvelun muuttamisessa ja järjestämisessä.
Lautakunta perustaa kantansa Aluehallintoviraston ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksiin.
Aluehallintovirasto totesi yhtenevästi asumispalveluja koskevassa päätöksessään LSS/13228/2023, että ”kun arvioidaan henkilön toimintakykyä ja palvelutarvetta erilaisissa toimintaympäristöissä, on otettava huomioon henkilön terveydentila, elämäntilanne ja elinolosuhteet sekä niissä tapahtuvat muutokset.
Arviointia tehtäessä on kunnioitettava asiakkaan Itsemääräämisoikeutta ja otettava huomioon hänen toivomuksensa, mielipiteensä ja yksilölliset tarpeensa.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten ja nuorten sekä vammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen.
Lautakunta perustaa kantansa Aluehallintoviraston ja eduskunnan oikeusasiamiehen päätöksiin.
Lisäksi hyvinvointialue ei ole noudattanut voimassa olevaa lainsäädäntöä ja aluehallintoviraston 8.11.2024 antamaa kehotusta siitä, että asiakkaille tulee myöntää heille heidän palvelutarvettaan vastaavat palvelut.
Aluehallintovirasto katsoo nyt annettavan määräyksen olevan perusteltu asiakkaiden perusoikeuksien sekä asumisen, välttämättömän huolenpidon ja hyvinvoinnin turvaamiseksi.”
Soveltamisohjeet eivät voi rajoittaa oikeutta laissa säädettyihin palveluihin
Myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on sosiaalihuollon päätöksentekoa koskevassa ratkaisussaan EOAK/6302/2024 todennut yhtenevästi, että ”hyvinvointialueella on oikeus antaa päätöksentekoa (ja määrärahojen riittävyyttä) koskevia ohjeita.
Tukea koskevat soveltamisohjeet voivat olla vain lakia ja asetuksia täydentäviä eikä niillä voida rajoittaa sosiaalihuollon asiakkaiden oikeutta laissa säädettyihin palveluihin tai tukeen.
Ohjeilla ei myöskään voida rajoittaa viranhaltijalle tai työntekijälle kuuluvaa laissa säädettyä harkintavaltaa eivätkä ne saa estää päätöksentekoon oikeutettua työntekijää yksittäistapauksessa poikkeamasta ohjeesta arvioitaessa asiakkaan yksilöllisiä tarpeita ja olosuhteita.
Toimivaltaisen viranhaltijan tulee aina palvelusta tai tuesta päättäessään tutkia, täyttääkö hakija laissa säädetyt edellytykset palvelun tai tuen saamiselle ja onko henkilön tuen tai avun tarve kokonaisuutena arvioiden sellainen, että hakijalle voidaan myöntää taloudellinen tuki tai palvelu lainsäädännön sallimissa rajoissa.”
Ammattieettisen lautakunnan mukaan
- mahdollisuus asiakastarpeen mukaiseen pitkäaikaiseen asumiseen on ammattieettisesti ihmisarvon huomioon ottava perusoikeus
- hyvinvointialueille tarvitaan valtakunnallisesti ja paikallisesti sosiaalihuollon ”palvelusuositukset” eettisesti ja juridisesti kestävistä palveluista ja hyvistä käytännöistä.
- ammattihenkilön arvio asiakastarpeesta on kirjoitettava näkyville ratkaisuun asiakasohjausryhmäkäsittelyn yhteydessä
- valmistelua ei voida erottaa päätöksenteosta
- asiakastarpeiden vastaista päätöstä ammattieettisesti esteellisenä (ammattihenkilölaki 4 §) ei tarvitse allekirjoittaa. Viranhaltijana vastaa asiakastarpeen arvioinnista ja myönnettävästä palvelusta. Viranhaltijalla on valvontalain 29 §:n mukainen oikeus tehdä omavalvontailmoitus epäkohdasta, jolloin taloudelliset, poliittiset, juridiset ja ammatilliset intressit tulevat yhteensovitetuksi ja näkyväksi organisaatiossa ja niitä arvioi tarpeen mukaan jatkossa valvova viranomainen ja eduskunnan oikeusasiamies.
Alpo Heikkinen, erityisasiantuntija VTL
Talentian ammattieettisen lautakunnan asiantuntijasihteeri
