Psykososiaalinen sosiaalityö on yleinen työote, mutta usein sen toteutuminen voi jäädä konkretian tasolla epäselväksi.
Psykososiaalisessa sosiaalityössä hyödynnetään sekä psykologista että sosiaalista tietoa asiakkaan hoidon ja tuen suunnittelussa.
Käsitteenä se on kuitenkin laaja ja monitulkintainen, joten sen käytännön ilmenemistapoja ei aina ole helppoa tarkasti määritellä.
– Psykososiaalisessa sosiaalityössä korostuu asiakkaan kokonaisvaltainen kohtaaminen. Psykologisten kyvykkyyksien lisäksi kartoitetaan asiakkaan tilanteeseen vaikuttavat sosiaaliset tekijät kuten perhesuhteet, toimeentulo ja ihmissuhdeverkostot, tutkija Miina Arajärvi sanoo.
– Tärkeää on katsoa millä tavoin yksilö on ympäristönsä kanssa vuorovaikutuksessa ja mikä tässä vuorovaikutuksessa parantaa tai heikentää hänen hyvinvointiaan.
Historiallisesti psykososiaalinen sosiaalityö pohjautuu amerikkalaisen case workin eli tapauskohtaisen työskentelyn traditioon. Alan pioneerina pidetään Mary Richmondia, joka jo vuonna 1917 esitti teoksesssaan Social Diagnosis sosiaalityön perustehtäväksi yksilön persoonallisuuden kehittämisen, mikä Richmondin mukaan tapahtuu kehittämällä yksilön ja hänen ympäristönsä välistä vuorovaikutussuhdetta.
Case work -perinteen lisäksi psykososiaalinen sosiaalityö on saanut vaikutteita etenkin systeemiteoriasta: Vaikuttamalla systeemin yhteen osaan sosiaalityöntekijä vaikuttaa samalla asiakkaan hyvinvointiin. Esimerkiksi toimeentulon helpottamisen myötä asiakkaan voi olla helpompi keskittyä terapiaan.
Psykososiaalinen sosiaalityö on saanut vaikutteita etenkin systeemiteoriasta.
Psykososiaalista työotetta hyödynnetään paljon päihde- ja mielenterveystyössä, lastensuojelussa ja terapiatyössä.
Työskennellessään joitakin vuosia sitten sosiaalityöntekijänä nuoriso- ja aikuispsykiatrian avohoidossa, Arajärvi huomasi, ettei kaikille moniammatillisissa tiimeissä ollut selvää, mitä sosiaalityöntekijän tehtäviin kuului.
Arajärvi alkoi selvittää, mitä psykososiaalinen sosiaalityön asiantuntijuus moniammatillisella poliklinikalla oikein tarkoittaa. Tuloksena syntyi keväällä 2024 Itä-Suomen yliopistossa tarkastettu väitöskirja Sosiaalityön psykososiaalinen asiantuntijuus moniammatillisessa yhteistyössä psykiatrian avohoidossa.
Psykiatrian puolella hoitotyön tavoitteet lähtevät vahvasti psykiatrisen hoidon näkökulmasta. Siellä ei välttämättä oteta kantaa sosiaalisiin tekijöihin, Arajärvi havaitsi.
– Jos terveyssosiaalityöntekijällä ei ole vahvaa sosiaalityön ammatti-identiteettiä ja kykyä perustella psykososiaalisen työnsä asemaa ja tehtäviä, sosiaalinen puoli psykososiaalisesta työotteesta voi jäädä turhan vähälle huomiolle.
Arajärven mukaan riippuu paljon sosiaalityöntekijästä ja poliklinikan hoitokulttuurista vahvistuuko toimenkuvassa ’psyko’, ’sosiaalinen’ vai psykososiaalinen osaaminen.
Terveyssosiaalityöntekijällä voi olla sosiaalityön lisäksi terapeutin koulutus, mikä tuo poliklinikoille vahvaa lisäarvoa. Nuorisopsykiatriassa tosin myös terapiakoulutusta omaamattomat terveyssosiaalityöntekijät toimivat Arajärven mukaan paljon terapiatyön ja sosiaalityön kaksoisroolissa.
– Kaksoisroolissa toimivilla terveyssosiaalityöntekijöillä on hyvä ymmärrys erilaisista psyykkisistä oireista ja psykiatrian hoitomuodoista. He osaavat arvioida potilaan sosiaalisen tilanteen vaikutuksia psyykkiseen oireiluun.
– Lisäksi palvelujärjestelmän tuntemuksen ja perhetyössä ympäristötekijöihin vaikkapa vanhempien psykoedukaatiolla vaikuttamisen myötä psykososiaalisesti osaavalle sosiaalityöntekijälle muodostuu hyvä kokonaiskäsitys potilaan tilanteesta ja siitä, minkä tyyppisistä ei-psykiatrisista palveluista tämä voisi hyötyä.
Gerontologisessa sosiaalityössä psykososiaalinen työote on keskeisiä työmenetelmiä. Sitä on myös tutkittu ja kehitetty pääkaupunkiseudun ikäihmisten palvelujen kehittämisverkosto GeroMetrossa.
– Psykososiaalinen sosiaalityö tarkoittaa meillä laaja-alaista, yksilöllistä ja asiakaslähtöistä sosiaalityötä, Helsingin kaupungin gerontologisen sosiaalityön päällikkö Marko Timonen kuvaa.
Asiakkaat ovat vielä kotonaan asuvia mutta pitkäkestoista, jalkautuvaa sosiaalityötä tai -ohjausta tarvitsevia ihmisiä. Heillä voi olla haasteita sekä psyykkisellä että somaattisella puolella. Muistisairaudet ovat yleisiä ja liikuntakyky rajoittunutta. Heillä voi myös olla alkoholiongelmia, yksinäisyyttä ja sosiaalista eristäytyneisyyttä tai heihin voi kohdistua taloudellista hyväksikäyttöä.
Psykososiaalisessa työotteessa asiantuntijoiden ja asiakkaiden tasavertaisuus, yhteinen ongelmanmäärittely ja yhteinen näkemys tukitoimista ja niiden tavoitteista on tärkeää.
Gerontologisessa sosiaalityössä on Timosen mukaan tärkeää osata lukea asiakkaiden yksilöllisiä psykososiaalisia tilanteita ja ymmärtää iän mukanaan tuomat rajoitteet ja sairauksien vaikutus heidän toimintakykyynsä.
– Aina asiakkaat eivät itse edes tiedosta omaa avuntarvettaan tai eivät halua tulla autettaviksi. Työntekijä tarvitsee empatiakykyä ja hänen tulee osata kunnioittaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta ja tämän omia ratkaisuja elämässään. Samalla toki pitää tarvittaessa tuoda esiin ulkopuolista järjen ääntä, jos tilanne on päässyt hyvin kaoottiseksi.
Perheneuvolatyössä psykososiaalinen työote konkretisoituu ymmärtävänä ja empaattisena suhtautumisena ja osallisuutta lisäävänä turvallisen tilan luomisena asiakkaiden oman vanhemmuuden tai lapsen haasteiden tutkimiselle.
Perheneuvolatyö on vapaaehtoinen palvelu, jonka tavoite on tukea asiakasperheiden psykososiaalista hyvinvointia.
Yleisiä syitä kääntyä perheneuvolatyön puoleen on lapsen tai nuoren tunnesäätelyn pulmat, vanhempien erimielisyydet lasten kasvatuksessa tai muut lapsen tai nuoren kasvun ja kehityksen haasteet.
– Vaikka vanhemmat tulisivat perheneuvolaan lapsensa pulmalliseksi koetun piirteen vuoksi, työskentelemme aina systeemisesti ja suhdeperustaisesti. Huomioimme siis aina myös vanhemmuuden kysymykset ja vanhempien elämäntilanteiden vaikutukset kokonaistilanteeseen, Helsingin kaupungin perheneuvolan johtava sosiaalityöntekijä Heidi Hakanen kertoo.
Työntekijöitä on koulutettu erilaisiin vuorovaikutusta tukeviin strukturoituihin interventioihin muutostyön tueksi. Näitä ovat esimerkiksi tunnekeskeinen perheterapia ja erilaiset työkalut parisuhteen ja eron jälkeiseen yhteistyövanhemmuuteen.
– Ensimmäisessä tapaamisessa pyrimme löytämään yhteisen tavoitteen työskentelylle ja määrittelemään hankaluudet mutta myös perheen resurssit ja voimavarat eli kaiken sen, mikä perheessä toimii ja missä perhe onnistuu.
”Tärkeää on asiantuntijoiden ja asiakkaiden tasavertaisuus sekä yhteinen näkemys.
Onnistumisten esiin nostaminen on tärkeää käytösongelmaisten lasten vanhemmille, jotka usein saavat paljon kielteistä palautetta lapsensa toiminnasta.
– Jos asiakkaalle jää tunne, ettei hän osaa mitään ja tekee kaiken väärin, ongelmanratkaisukykyä ja toimijuutta ei saada käyttöön eikä asiakas motivoidu kokeilemaan uusia toimintatapoja.
Palvelutarpeen arviointi tehdään perheneuvolassa selkeällä työnjaolla. Psykologi vastaa lasten kehityspsykologisista ja psyykkisen toimintakyvyn kysymyksistä, sosiaalityöntekijä keskittyy vanhemmuuden tukemiseen ja realististen tavoitteiden asettamiseen perhetilanteessa.
– Prosessin etenemisestä keskustellaan jokaisessa tapaamisessa ja muutoksen edistymistä arvioidaan tasavertaisesti yhdessä perheenjäsenten, psykologin, lastenpsykiatrin ja sosiaalityöntekijän kanssa.
– Hierarkiattomuus asiakas-ammattilainen -suhteessa ja monialainen tiimityö ovat hyviä työvälineitä monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Tuen aluksi keskeisin tavoite perheneuvolassa on solmia vanhempiin niin hyvä suhde, että nämä uskaltautuvat kertomaan myös niistä kaikkein viheliäisimmistä ja kipeimmistä asioista perheessä.
– Näihin pääseminen on joskus hankalaa, sillä perheet voivat rajata keskustelusta kipeitä ja häpeää tuottavia asioita pois ja toivoa, että niihin puuttumatta asiat saadaan parempaan suuntaan. Heillä voi olla myös pettymyksiä ja epäonnistumisia aiemmissa hoitokontakteissa.
– Vaikeista ja kuormittavista psykososiaalisista haasteista päästään kyllä keskustelemaan ja toivoa etenemiseen on aina, kunhan asiakkaille löytyy turvallinen tila puhua ja hyvä allianssi työntekijöiden kanssa.
Tapio Ollikainen
