Luonto hoitaa  

Sosiaalialan työssä talvikausi ei tarkoita lepoa, ja juhlapyhät usein vain lisäävät asiakkaiden pahoinvointia.

Kun aurinko painuu piiloon ja kylmyys valuu Suomeen, valmistautuvat myös metsien ja vesien asukit hiljentymiseen ja voimien keräämiseen. Talvella on levon aika.   

Sama luonnollinen tarve hiipii monien meidän ihmistenkin kehoon. Pimeys väsyttää ja välillä voi mennä päiviä, että työkiireiden vuoksi ei ehdi ulos lainkaan päivänvalossa.  

Osa korjaa tilannetta vitamiineilla ja kirkasvalolampulla. Toinen vetää päälle pikkujouluglitterit ja ammentaa iloa talven juhlakaudesta virittämällä pihamaalle naapuriakin hienommat kausivalot.  

Sosiaalialan työssä talvikausi ei tarkoita lepoa, ja juhlapyhät usein vain lisäävät asiakkaiden pahoinvointia, joten omasta palautumisesta huolehtiminen on elintärkeää.  

Tähän luonto tarjoaa ainutlaatuista mallia. Se näyttää, että pysähtyä saa ja koko ajan ei tarvitse suorittaa – edes toisten puolesta. Me olemme osa luontoa ja erityisesti pimeän aikaan levon tarve on usein suurta. 

Omasta palautumisesta huolehtiminen on elintärkeää.

 Tutkimusnäyttöä myös itse luonnon parantavasta voimasta on paljon. Jo 15 minuutin puistokävely ja rentoutusharjoitus auttavat jaksamaan työpäivän aikana. Ja metsälatauksiinhan meillä on oivat olosuhteet, sillä Suomen pinta-alasta peräti 75 prosenttia on metsää, yli puolet meistä asuu vain alle 200 metrin päässä metsästä ja keskimäärinkin matkaa sinne on 700 metriä.   

Liikunnalliset ja aktiiviset elintavat tukevat myös aivojen hyvinvointia ja kaupan päälle kroppakin voi paremmin. Luonnossa olemisen voi yhdistää esimerkiksi työmatkaan, ja ystävän kanssa jaettu metsäily tuo kaksinverroin iloa.  

Ja voi luonnosta ammentaa hyvinvointia myös sinne menemättä. Oman kännykkäni taustakuvana on pitkään ollut ikimuistoinen perheen kanssa jaettu jouluaamun pakkaskävely, jolloin ikuistin lumesta notkuvat puut kaamoksen kajoisessa tunturimaisemassa. Joka kerta, kun näen sen, läikähtää sydämessä lämpö ja levollisuus.   

Joululomien tullessa varaa siis aikaa lepoon ja rauhoittumiseen, kuten luonto ympärillämme tekee. Kerää voimia ja anna aivoillekin vapaata. Niin luonto – kuin me ihmisetkin osana sitä, tarvitsemme välillä pimeyttä ja lepoa ja sitten aikanaan kevään tullen myös valoa ja kasvua.   

Kaisa Yliruokanen