Sosiaalityöntekijä määrittelee palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä, onko asiakas erityisen tuen tarpeessa. Linjanveto tuottaa monille päänvaivaa, koska alan käytännöt ovat sekavat.
Erityisen tuen tarpeen (ETT) määrittelyä vaikeuttaa se, että laki jättää siihen paljon tulkinnanvaraa, sanoo projektipäällikkö Anni Partanen Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksesta.
– Asiakkaiden tilanteet ovat usein laajoja ja monimutkaisia, eikä sosiaalihuoltolain soveltamisopaskaan anna erityisen tuen tarpeen määrittelyyn riittävästi tarkentavia ohjeita.
Samoilla linjoilla on sosiaalityöntekijä Minka Leino-Holm. Hän työskenteli helmikuun loppuun asti kehityspäällikkönä Sosiaalialan osaamiskeskus Pikassoksessa.
Leino-Holmin mukaan laki on tietoisesti jätetty hyvin avoimeksi, jotta se ei olisi poissulkeva.
– Erityisen tuen määrittelyssä on tarkoituksella paljon harmaan sävyjä. Jos meillä olisi lista tilanteista, joissa asiakas tarvitsee erityistä tukea, niin aina joku jäisi sen ulkopuolelle.
Sosiaalihuoltolain mukaan lapsi tai aikuinen on erityisen tuen tarpeessa, jos hänellä on vaikeuksia hakea tai saada tarvitsemiaan sote-palveluja. Lapsi tarvitsee erityistä tukea myös silloin, jos hänen kasvuolosuhteensa vaarantavat tai eivät turvaa hänen terveyttään tai kehitystään tai jos hän vaarantaa niitä omalla käyttäytymisellään.
Päänvaivaa aiheuttavat tuen tarpeen moninaiset tulkinnat.
Monet sosiaalityöntekijät kokevat erityisen tuen tarpeen määrittelyn vaikeaksi, koska vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain omaksumisprosessi on kesken, Leino-Holm toteaa.
– Ne käytännöt, jotka muovaavat lain määrittelyä, ovat edelleen sekavat, koska niistä ei ole vielä päästy sosiaalialan sisällä oikein kunnolla yhteisesti keskustelemaan.
Myös Partanen kaipaa keskustelua ja koulutusta erityisen tuen tarpeen määrittelystä. Mitä kokemattomampi työntekijä, sitä enemmän hän tarvitsee peilipintaa, hän sanoo.
– Tietoa kaivataan muun muassa siitä, missä kaikissa sosiaalihuoltolain pykälissä erityisen tuen tarpeeseen viitataan, miksi se on tärkeä määritellä ja mihin se johtaa, Partanen sanoo.
Erityisen tuen tarve tulisi määritellä palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Asiakkaan ETT-status vaikuttaa muun muassa palvelutarpeen arviointiprosessin aikarajoihin ja asiakkaan oikeuteen saada tiettyjä palveluja, kuten perhetyötä.
Yhteisiä pelisääntöjä tarvitaan
Sosiaalityöntekijä Elina Seitz ei pääsääntöisesti tee palvelutarpeen arviointia, mutta hänen kaikki asiakkaansa on määritelty erityisen tuen tarpeessa oleviksi.
– Arvioimme jatkuvasti tiimissä, ovatko asiakkaamme vielä erityisen tuen tarpeessa vai voiko heidät siirtää ohjaajille, ja päinvastoin eli tarvitsevatko ohjaajien asiakkaat erityistä tukea.
Seitz työskentelee Varsinais-Suomen hyvinvointialueella lapsiperheiden sosiaalityössä Salossa ja Somerolla. Hänen asiakkainaan on sekä lapsia että heidän vanhempiaan.
– Lapsella itsellä ei välttämättä ole erityisen tuen tarvetta, mutta jos vanhemmalla on, lapsi hyötyy vanhemman saamasta tuesta, Seitz kertoo.
Hänen mielestään erityisen tuen tarpeen määritelmä on kohtuullisen selkeä, mutta päänvaivaa aiheuttavat sen moninaiset tulkinnat ja niiden erilaiset asteet.
– Joudun usein pohtimaan, milloin lapsen terveys tai kehitys vaarantuu ja kuinka vakavasti ja vaarantuvatko ne hetkellisesti vai pitkäaikaisesti ja onko kyse kenties jo suojelun tarpeesta.
Ennen hyvinvointialueelle siirtymistään Seitz työskenteli Salon kaupungilla ja oli mukana laatimassa soveltamisohjetta erityisen tuen tarpeen määrittelemiseksi. Samainen ohje on käytössä myös Varsinais-Suomen hyvinvointialueella.
Lapsella ei välttämättä ole erityisen tarvetta, mutta vanhemmalla on.
Erityisen tuen tarpeessa olevien vanhempien kohdalla taustalla on tyypillisesti alentunut toimintakyky, Seitz sanoo.
– Lapsi tarvitsee esimerkiksi psykiatrian tutkimuksia, jotta hän saa tarvitsemansa diagnoosin, mutta vanhempi ei pysty hakemaan hänelle palvelua.
Vanhemman jaksamattomuus tai kykenemättömyys voi johtua esimerkiksi fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta, päihteistä tai heikosta kielitaidosta, Seitz kertoo. Kun lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat hänen terveyttään tai kehitystään, voi taustalla olla kodin likaisuus, perheen sosioekonominen tilanne, vanhempien riitaisat välit tai rajojen puute.
– Keskustelen paljon vanhempien kanssa rajojen, kuten kotiintuloaikojen, asettamisesta. Lapset vastustavat rajoja, mutta he tarvitsevat ne.
Seitzin nuorista asiakkaista osa vaarantaa terveyttään tai kehitystään omalla käyttäytymisellään. Kyse voi olla päihteistä, syömishäiriöstä tai itsemurhayrityksestä.
– Toivon, että saisimme yhtenäiset periaatteet sille, milloin lastensuojelun asiakkuus täyttyy.
Tukea tiimipalaverista
Satakunnan hyvinvointialueella aikuissosiaalityössä kaikki uudet huoli-ilmoitukset päätyvät aina ensin sosiaalityöntekijän arvioitaviksi, kertoo sosiaalityöntekijä Marianna Turunen.
– Olemme toimineet näin siitä alkaen, kun hyvinvointialue aloitti. Tälle toimintamallille oli selvä tilaus ja tarve. Ennen oli välillä tilanteita, joissa huoli-ilmoituksen käsitteli se, kuka ehti.
Turunen työskentelee Pohjois-Porin alueella aikuisten palveluissa ja hänelle ohjautuu kirjainjaon mukaan puolet oman alueensa huoli-ilmoituksista. Huoli-ilmoituksesta käynnistyy palvelutarpeen arviointi, jonka erityisen tuen tarpeessa olevalle tekee sosiaalityöntekijä.
– Erityisen tuen tarpeessa oleville asiakkaille voidaan myöntää rinnalle myös sosiaaliohjaajan jaksoja, mutta vastuu heistä on aina sosiaalityöntekijällä, Turunen sanoo.
Hän arvioi, että uusista asiakkaista joka neljäs jää hänelle ja loput hän ohjaa sosiaaliohjaajalle. Erityisen tuen tarpeen määrittämisen Turunen kokee luontevaksi.
– Ne tapaukset, jotka jäävät mietityttämään, voin viedä tiimipalaveriin kerran viikossa. Sieltä saan tukea siihen, onko oma linjaukseni muiden ajatusten mukainen.
Työkavereiden tukeen Turunen turvautuu esimerkiksi silloin, jos asiakkaalla on niin vakava päihdeongelma, että se selvästi uhkaa hänen henkeään, mutta hän kieltäytyy silti avusta.
– Jos asiakas on tavattu jo useita kertoja ja hänestä tulee jälleen uusi huoli-ilmoitus, hän ei minusta määrity enää uudelleen ETT:ksi, koska hänellä on jo kaikki tieto palveluista.
Erityisen tuen tarpeessa olevia asiakkaitaan Turunen tavoittelee sinnikkäästi monin eri tavoin, jotta saisi heidät motivoitua työskentelyyn. Hän kertoo, että kaikki eivät vastaa puheluihin tai reagoi kutsukirjeisiin, mutta yhteys saattaa syntyä tekstiviestillä.
– Eräältä asiakkaalta tuli aluksi todella kielteisiä vastauksia, mutta otin aina vaan uudestaan yhteyttä, ja muutaman kuukauden jälkeen hän suostui puhumaan puhelimessa ja tapaamaan.
Asiakastyön haasteena on Turusen mukaan työntekijöiden vaihtuvuus ja vähyys suhteessa huoli-ilmoitusten määrään.
– Osalle asiakkaista on merkitystä sillä, että sama sosiaalityöntekijä sinnikkäästi aina lähestyy uudestaan ja uudestaan.
Eroja laintulkinnassa
Määritteleekö asiakkaan tilanteen laki vai se, keitä sosiaalihuollossa on töissä, Leino-Holm kysyy ja viittaa Satakunnassa sote-uudistuksen valmistelun yhteydessä tehtyyn havaintoon.
Osassa kuntia alle kymmenen prosenttia aikuissosiaalityön asiakkaista oli katsottu olevan erityisen tuen tarpeessa, ja toisissa kunnissa vastaava luku oli hieman yli puolet. Asiakkaiden erilaisuuden sijaan luvut kertovat Leino-Holmin mukaan resursseista ja lain tulkintaeroista.
– Kunnissa, joissa erityisen tuen tarpeen asiakkaiden osuus oli pieni, oli vähän tai ei ollenkaan sosiaalityöntekijöitä ja kunnissa, joissa aikuissosiaalityö oli sosiaalityöntekijävetoista, erityisen tuen tarpeen asiakkaiden osuus oli korkea, Leino-Holm kertoo.
Samansuuntaisia havaintoja tehtiin hänen mukaansa myös muualla Suomessa.
Leino-Holm odottaa jo aikaa, jolloin sosiaalityöntekijöitä olisi riittävästi ja alan ammattilaiset voisivat viimein alkaa miettiä, millaisia erityisen tukevat palvelut ovat.
– Minusta niitä pitäisi viedä nykyistä intensiivisempään ja yksilöllisempään suuntaan. Meillä on huikeat mahdollisuudet kehittää sosiaalihuoltoa ja sosiaalityötä.
Kansalliselle keskustelulle tarvetta.
Erityisesti pienissä kunnissa työskennelleet sosiaalityöntekijät ovat hyötyneet hyvinvointialueuudistuksesta, koska kollegiaalista tukea on nyt tarjolla, Partanen sanoo.
– Erityisen tuen tarpeen määrittelyssä on vielä paljon tekemistä, mutta kehittämisen mahdollisuuksia on nyt enemmän, kun toimimme yhteisissä uusissa rakenteissa.
Seuraavaksi Partasen mukaan tarvitaan tietoa siitä, miten palvelut rakentuvat eri hyvinvointialueilla ja kuinka ne vastaavat ETT-statuksen saaneiden tarpeisiin. ETT-asiakkaiden tarkempi tarkastelu on pian mahdollista, kun uusien tietojärjestelmien myötä heistä on mahdollista saada aikaisempaa paremmin tietoa.
– Tarvitsemme alueellisen keskustelun lisäksi kansallista keskustelua, jotta erityisen tuen tarvetta ei määritellä esimerkiksi Lapissa eri tavalla kuin Satakunnassa, Partanen sanoo.
– Avainkysymys on, kuka sitä yhteistä keskustelua kansallisella tasolla vetää. Lainsäädännön soveltamisen ohjaaminen ja tuki on viime vuosina jäänyt hyvin ohueksi, sanoo Talentian erityisasiantuntija Kristiina Ruuskanen.
Sosiaalihuoltolakia myös uudistetaan parhaillaan, muistuttaa Ruuskanen.
– Mitä muutoksia se erityisen tuen määrittelyyn saattaa tuoda, ei ole tällä hetkellä tiedossa.
Erityisen tuen tarpeen määritelmät
- erityistä tukea tarvitsevalla henkilöllä ja asiakkaalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia hakea ja saada tarvitsemiaan sosiaali- ja terveyspalveluja kognitiivisen tai psyykkisen vamman tai sairauden, päihteiden ongelmakäytön, usean yhtäaikaisen tuen tarpeen tai muun vastaavan syyn vuoksi ja jonka tuen tarve ei liity korkeaan ikään
- erityistä tukea tarvitsevalla lapsella tarkoitetaan lasta, jonka kasvuolosuhteet vaarantavat tai eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai joka itse käyttäytymisellään vaarantaa terveyttään tai kehitystään tai joka on erityisen tuen tarpeessa yllä mainituista syistä
Lähde: Sosiaalihuoltolaki
Meeri Ylä-Tuuhonen
