Sosiaalityöntekijä Anniina Kalmari perehtyi kaksi viikkoa kestävän Erasmus-vaihdon aikana huumeiden valvotun käyttötilan toimintaan ja päihdetyöhön Lissabonissa Portugalissa. Kuva: Pilvikki Kause
Kun suomalainen sosiaalityöntekijä Anniina Kalmari kertoo saapuneensa Suomesta saakka perehtymään huumeiden valvotun käyttöhuoneen toimintaan Lissabonissa, asiakkaat ilahtuvat.
Käyttöhuone toimii punatiilisen kerrostalon pohjakerroksessa Lissabonin Quinta do Loureiron lähiössä. Pian neljä vuotta toiminut käyttötila oli ensimmäinen Portugalissa. Pysyvää paikkaa edelsi mobiili yksikkö, Lissabonin eri kortteleissa edelleen kiertävä, pistohuumeiden käyttöpaikaksi muunnettu pakettiauto.
Kävijät kyselevät Kalmarilta suomalaisesta päihdetyöstä. Kaupan alalla työskentelevä 63-vuotias mies, joka kuuluu käyttötilan vakituisiin kävijöihin, kiittää sen hyötyjä.
– Poltan heroiinia. Käyttöhuone on tärkeä, koska en polta kadulla. Sellainen ei olisi kenenkään kannalta hyvä. Täällä on turvallista, hygieenisempää ja vaivattomampaa. Myös henkilökunnan työ ja ongelmien ratkaisu helpottuvat, hän perustelee.
Edistyksellistä huumepolitiikkaa
Quinta do Loureiron käyttötila toimii palvelukeskuksen yhteydessä. Sisään astuu melkein kuin olohuoneeseen. Taulutelevisiossa vilahtelevat päivän uutiset. Pöytärykelmien ääressä istuu ihmisiä rupattelemassa. Kirjakaapista voi ottaa luettavaa.
Keskuksessa tavoittaa niin sosiaalityöntekijän, psykologin kuin yleislääkärin. Täällä pystyy testauttamaan ja hoidattamaan hepatiitti C:n aiheuttaman maksatulehduksen sekä tutkituttamaan hiv- ja turberkuloositartunnat.
Täällä voi peseytyä, pyykätä ja vaihtaa puhdasta ylle lahjoitusvaatteiden valikoimasta. Kahvitellakin saa ja tuoda lemmikin mukaan.
Ilmoittautumisen jälkeen asiakas pääsee enintään puoleksi tunniksi sairaanhoitajien valvomiin käyttötiloihin.
Kotimaan ja ulkomaiden päättäjät, toimittajat ja kuvaajat, sote-alan ammattilaiset sekä eri aineiden opiskelijat ovat keskuksessa tuttu näky. Syynä on se, että Portugalin huumausainepolitiikkaa pidetään maailmalla edistyksellisenä.
Asiakkaiden ja henkilökunnan välillä vallitsee luottamuksellinen suhde.
Omaan käyttöön tulevien huumeiden hallussapito pienissä määrissä lakkasi olemasta rikosoikeudellisesti rangaistavaa vuonna 2001. Portugalista etsitään mallia, kun huumeet ja riippuvuuteen liittyvät riski-ilmiöt lisääntyvät ja vaativat ratkaisuja eri maissa.
Siksi myös Stadin ammattiopistossa mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkintoa oppisopimuksella opiskeleva Anniina Kalmari, 30, haki tänne Erasmus-vaihtoon. Kahden viikon jakso toteutui viime joulukuussa.
– Kannatan humaanimpaa päihdepolitiikkaa, joten halusin nähdä, miten Portugalissa tämä ihan käytännön tasolla toteutuu, Kalmari kertoo.
Kalmari valmistui Lapin yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi ja sosiaalityöntekijäksi vähän yli kaksi vuotta sitten.
Nyt hänellä on vakituinen virka helsinkiläisille asunnottomille suunnatussa Hietaniemenkadun palvelukeskuksessa.
Asiakkaiden kunto hämmästytti
Kokemuksetlissabonilaisesta todellisuudesta ovat olleet Kalmarista erittäin arvokkaita ja hämmästyttäviäkin.
– Ehkä eniten olen yllättynyt asiakkaiden ikäjakaumasta ja miten hyvässä kunnossa he ovat. Osa kävijöistä on aika vanhoja eli he ovat selviytyneet pitkään ikään huumeista huolimatta.
Palvelukeskuksen rauhallinen ilmapiiri on myös tehnyt häneen vaikutuksen. Kalmarin mielestä kaikesta huomaa, miten syvä ja luottamuksellinen suhde asiakkaiden ja henkilökunnan välillä vallitsee.
Keskus ei esimerkiksi työllistä vartijoita.
– Henkilökunnalla ei ole edes vartijanappia, josta kutsuttaisiin apu paikalle. Jos tarvitaan, he soittavat suoraan poliisille. En ole nähnyt yhtään uhkatilannetta.
Helsingin huumekäyttäjät ovat hänestä käyttötilan portugalilaisia selvästi huonommassa kunnossa ja paljon nuorempia. Hietaniemenkadun hätämajoituksessa paikalla on päivällä kaksi vartijaa ja öisin yksi, hän kertoo.
– Väkivaltatilanteita on päivittäin.
Valvotut käyttötilat ovat vähentäneet yliannostuskuolemia.
Kalmari arvelee, että osasyy levottomuuteen johtuu Suomessa kaupattavista aineista. Portugalin yleisimmät kovat huumeet ovat heroiini ja kokaiini. Myös rauhoittavaa lääkevalmistetta bentsodiatsepiinia piikitetään Lissabonin käyttötilassa.
– Suomessa käytetään esimerkiksi huonolaatuista amfetamiinia ja subutexiä. Nyt on ilmaantunut peukuksi kutsuttu uusi Alfa-PVP. Se aiheuttaa paljon ongelmia, Kalmari kertoo.
Eroja työtehtävissä
Välittömyydenhavaitsee, kun liikumme Kalmarin vaihto-ohjelman ohjaajan, sosiaalityöntekijä Telma Nunesin seurassa. Asiakkaat tervehtivät iloisesti, joku halaa ohimennen.
Luottamusta rakennetaan pitkäjänteisesti, Nunes painottaa. Ketään ei taivutella katkaisuhoitoon, vaan asiakkaan itsepäätäntävaltaa kunnioitetaan.
– Jos painostaisimme, he lakkaisivat käymästä täällä. Tehtävänämme on auttaa, että käyttö aiheuttaisi heille mahdollisimman vähän terveydellisiä haittoja, Nunes sanoo.
Jos asiakas toivoo pääsevänsä hoitoon ja aineista eroon, tukiverkosto ohjaa eteenpäin.
Kalmari ja Nunes kertovat käyneensä antoisia keskusteluita päivittäisistä tehtävistään.
– Anniinalla on paljon enemmän valtuuksia kuin minulla. Hän voi myöntää asiakkaalle rahallista tukea, jos katsoo sen hyödylliseksi ja välttämättömäksi. Meillä ei ole edes rahaa asiakkaan tarvitsemiin lääkkeisiin vaan haemme erikseen luvan, Nunes selittää, kun istumme hänen työhuoneessaan.
Selitys löytyy työnantajista: Kalmarin työllistää Helsingin kaupunki ja Nunesin yksityinen Ares do Pinhal -avustusjärjestö.
Noin sadan työntekijän järjestö tuottaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja julkiselle sektorille.
Ares do Pinhalin koordinoija Hugo Faria kertoo järjestöjen vastaavan merkittävissä määrin matalan kynnyksen ja haittojen ehkäisyyn liittyvistä palveluista. Järjestöt myös ylläpitävät julkisella rahoituksella kaikkia kolmea Portugalin valvottua huumeiden käyttöhuonetta.
Kaksi niistä toimii Lissabonissa ja yksi maan toiseksi tärkeimmässä metropolissa Porton kaupungissa.
Anniina Kalmari kävi mielenkiintoisia keskusteluja asunnottomien ja päihderiippuvaisten tukijärjestön Ares do Pinhalin teknisen johtajan Elsa Belon (vas) ja sosiaalityöntekijä Telma Nunesin kanssa. Kuva: Pilvikki Kause
Järjestöjen työsarkaan lukeutuu etsivä ja jalkautuva katutyö, opioidien korvaushoitoa tarjoavat, kiertävät metadoniautot, huumeiden puhtauden tarkastaminen, kuntouttavien yhteisöjen ylläpito, yhteiskuntaan sopeuttaminen ja asunnottomien majoitustiloista huolehtiminen, Hugo Faria kertoo sähköpostitse.
Ostopalvelusopimusten haittana Hugo Faria pitää epävarmuutta. Sopimukset ovat lyhytkestoisia ja arvoltaan pieniä, minkä seurauksena palkat jäävät alhaisiksi.
Lissabonin kaupunki rahoittaa Quinta do Loureiron käyttötilan ja palvelukeskuksen tarpeista viidenneksen. Loput myöntää terveysministeriön alainen, päihderiippuvaisuuden ja muun addiktiokäyttäytymisen laitos ICAD.
Lissabonissa julkista sosiaalitointa on keskitetty yhteisötalouden piiriin lukeutuvalle Santa Casa de Misericórdialle. Se on jo 1400-luvulla alunperin katolisen kirkon köyhäinavuksi perustettu hyväntekeväisyysorganisaatio.
Telma Nunes toimii myös yhteyshenkilönä käyttötilan kävijöiden ja Santa Casan välillä. Päätöksenteko on välillä jähmeää ja turhauttaa, hän harmittelee. Terapiajonot voivat venyä kuukausiksi.
– Julkisissa palveluissa on todella täyttä, eikä hallitus salli lisäväen rekrytoimista.
Satoja käyttäjiä päivässä
Anniina Kalmari tutustui myös liikkuvaan metadonihoitoon ja asunnottomien hätämajoitukseen, jonka terveyspuolesta Ares do Pinhal vastaa.
Kurkistamme siivouksen ajaksi tyhjenneisiin, yhteensä 24 paikan käyttöhuoneisiin. Yksi on osoitettu pistettäville, suonensisäisille huumeille. Crack-kokaiinin ja heroiinin polttajien tilat on erotettu toisistaan. Kaikki saavat puhtaat käyttötarvikkeet.
Piikitettävien huumeiden käyttäjät tarvitsevat joskus apua oikean pistokohdan löytämiseksi, Kalmari kertoo.
– Sairaanhoitaja auttaa etsimään suonen, mutta ei koskaan pistä huumetta.
Hän huomasi pistohuoneen asiakkaiden siivoavan aina paikkansa seuraavalle tulijalle.
Palvelukeskuksessa on vuorossa aina noin yhdeksän henkeä. Käyttäjiksi on rekisteröitynyt hiukan yli kolmetuhatta henkeä. Päivittäin kävijöitä on vajaat parisataa.
Tavoitteena tarjota terveydelliset olosuhteet
Valvotutkäyttötilat ovat keränneet kiitosta yliannostuskuolemien vähentämisestä Portugalissa ja muissa maissa. Euroopan huumeviraston mukaan luotettavaa näyttöä on kuitenkin tieteellisesti vaikea todentaa.
Porton kaupunginjohdon edustaja kehui medialle ensimmäisen käyttöhuoneen seuraamuksia ”erittäin myönteisiksi”.
– Tavoite oli ennen kaikkea tarjota terveydellisiä olosuhteita käyttäjille sekä vähentää osaltaan kulutusta ulkona.
Portugalin ensimmäisen tilan perustamista pohjustettiin Lissabonissa parikymmentä vuotta sallivan lain voimaantulon jälkeen. Sijainti valittiin huolellisesti.
Uhkaavia tilanteita on vähän.
Vuosituhannen vaihteessa käyttöhuoneen paikalla levittäytyi hökkelikylä, jota tavattiin kutsua huumeiden hypermarketiksi. Slummi jyrättiin maan tasalle, ja tilalle rakennettiin kaupungin vuokrakerrostaloja.
Naapuruston elämä on kohentunut, mutta katukaupan näkee vaivatta. Ares do Pinhalin tekninen johtaja Elsa Belo on toivonut poliisin partioivan kaduilla nykyistä useammin, ettei kaupankäynnissä otettaisi takapakkia.
Myös Anniina Kalmaria huolestutti lähiympäristön kunto. Käytettyjä neuloja ja ihmisten jätöksiä lojuu ympäriinsä.
Opiskeluvaihto vakuutti hänet ajamaan entistä päättäväisemmin käyttöhuoneita Suomeen.
– Samalla toivottavasti ihmisiä, joita ei muuten tavoitettaisi, tulisi palveluihin. Ja ehkä se jonain päivänä luottamuksen kautta voisi myös olla joillekin väylä ja portti eteenpäin, vaikka hoito ei ole kaikkien kohdalla realistista.
