Väestön ikääntyessä omaishoitajien, epävirallisten ja virallisten, merkitys kasvaa koko ajan. Yhä useampi työikäinen joutuu ottamaan vastuuta omista iäkkäistä vanhemmistaan.
”Arvostan ikääntyneitä ihmisiä ja heidän elämänviisauttaan paljon. Heillä on pitkä elämänpolku takanaan. Siitä saa itsekin oppia elämään. Tiesin jo sosionomin opinnot aloittaessani, että haluan työskennellä ikääntyneiden parissa. Olla auttamassa ja tukemassa heitä, kun he sitä tarvitsevat esimerkiksi ikänsä, sairautensa tai taloudellisen tilanteen takia.
Ja niin olen tehnyt vuodesta 2006 asti, jolloin valmistuin. Olen ollut eläkeläisjärjestössä kehittämässä vapaaehtoistoimintaa ja työskennellyt kaupungin ikääntyneiden palvelukeskuksessa.
Siellä kohtasin ikääntyneitä eri elämän tilanteissa, ja tein usein yhteistyötä omaishoitajien kanssa. Minua koskettaa hyvin paljon se, että ihminen huolehtii tärkeästä läheisestään.
Halusin kuitenkin vielä syventää osaamistani ja suoritin vanhustyöhön painottuneen sosionomi YAMK-tutkinnon keväällä 2024.
Tavoitteeni oli, että saisin YAMK-tutkinnon kautta uusia työtehtäviä, ja onnistuin siinä. Nykyisessä tehtävässäni omaistoiminnan kehittäjänä Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:ssä olen työskennellyt syksystä 2024 lähtien.
Yhdistys toimii eri ikäisten ja eri tilanteissa olevien omaishoitajien parissa Helsingissä sekä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Olemme Omaishoitajaliiton jäsenyhdistys.
Työskentelen yhdistyksemme Tunnista, toimi ja ennaltaehkäise -hankkeessa, joka tukee omaishoitajien henkistä jaksamista. Tarjoamme omaishoitajille yksilöllisiä tukikeskusteluja ja vertaisryhmätoimintaa. Asiakkaitamme ovat helsinkiläiset yli 65-vuotiaat epäviralliset ja viralliset omaishoitajat.
Omaishoitajien tilanne on heikentynyt hyvinvointialueiden aloittamisen jälkeen.
Ihmiset ryhtyvät omaishoitajiksi hyvin monista syistä. Omaishoitotilanne voi alkaa vähitellen, kun hoivan tarve läheisellä lisääntyy. Mutta se voi syntyä myös äkillisesti esimerkiksi onnettomuuden, äkillisen sairauskohtauksen seurauksena tai kun perheeseen syntyy vammainen lapsi.
Omaishoitajaksi voi ryhtyä kuka tahansa läheinen, joka itse terveytensä puolesta pystyy toisesta huolehtimaan. Virallinen omaishoitaja on solminut kaupungin tai hyvinvointialueen kanssa omaishoitajasopimuksen ja saa työstä rahallista korvausta ja on oikeutettu erilaisiin palveluihin kuten lakisääteisiin vapaapäiviin ja tukipalveluihin.
Suomessa arvioidaan olevan yli 700 000 ihmistä, jotka hoitavat joko ikääntynyttä, sairastunutta tai vammautunutta läheistään. THL:n tilastojen mukaan vuonna 2023 virallisina omaishoitajina toimi heistä vain 62 000 henkilöä eli murto-osa. Suurin osa omaishoitajista on niin sanottuja epävirallisia omaishoitajia.
Omaishoitajasuhteen virallistamiseen liittyy paljon pelkoja ja väärinkäsityksiä. Mielestäni media on välillä uutisoinut omaishoitajuudesta negatiivisesti. Se saattaa vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin.
Omaishoitajaliitto on laskenut, että ilman omaisten apua pelkästään sopimusomaishoidon piirissä olevien iäkkäiden henkilöiden hoidon kustannukset olisivat vuodessa yli kolme miljardia euroa nykyistä suuremmat.
Väestön ikääntyessä omaishoitajien, epävirallisten ja virallisten, merkitys kasvaa koko ajan. Yhä useampi työikäinen joutuu ottamaan vastuuta omista iäkkäistä vanhemmistaan. Joskus se tarkoittaa sitä, että joutuu tekemään suuriakin työaikajärjestelyjä tai jopa irtisanoutumaan. Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuuden työelämässä ja miten se vaikuttaa esimerkiksi työntekijöiden riittävyyteen?
Monien omaishoitajien tilanne on muuttunut haasteellisemmaksi, sillä hyvinvointialueisiin siirtyminen on saattanut vaikuttaa heikentävästi palkkioihin ja palveluvalikkoon. Palkkiot puhututtavat omaishoitajia paljon. Niitä ei pidetä riittävinä, mikä on ihan totta.
Omaishoitajat ja heidän läheisensä ovat eriarvoisessa asemassa palveluiden ja palkkioiden suhteen eri puolella Suomea.
Meille hakeutuu paljon väsyneitä omaishoitajia.
Minun työpäiväni voivat olla hyvin intensiivisiä. Yksilölliset tukikeskustelut omaishoitajien kanssa käydään joko meidän toimistollamme Helsingin Pasilassa, palvelukeskuksessa tai omaishoitajan kotona.
Joinakin viikkoina samalle päivälle voi olla kaksikin keskustelua. Se tarkoittaa liikkumista ympäri Helsinkiä ja siirtymistä keskustelusta toiseen nopeastikin.
Yhden asiakkaan kanssa keskusteluja käydään yhdestä viiteen kertaan. Järjestämme omaishoitajille myös teemallisia vertaistukiryhmiä esimerkiksi vuorovaikutuksesta muistisairaan hoivattavan kanssa tai omista voimavaroista. Itse ohjaan tällä hetkellä voimavaroihin painottuvaa ryhmää. Asiakkuudet voivat kestää jopa puolitoista vuotta. Käytämme yksilökeskusteluissa positiivisen mielen mittaristoa, jonka avulla arvioimme, onko keskustelujen avulla saatu muutosta aikaan. Hyödynnämme myös strukturoituja haastattelulomakkeita sekä kartoitamme omaishoitajien sosiaalisia kontakteja verkostokartan avulla.
Yhdistyksemme kehittää omaishoidon toimintatapoja yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Me myös ohjaamme, neuvomme ja valvomme omaishoitajien etuja.
Työnkuvaani kuuluu yhteiskunnallista vaikuttamista ja osallistun myös omaishoidon tukitoiminnan kehittämiseen. Syvennän koko ajan asiantuntemustani omaishoidon asiantuntijatehtävissä.
Teemme tiivistä verkostoyhteistyötä eri viranomaisten ja järjestöjen kanssa. Nostamme esille teemoja, jotka omaishoitajien keskuudessa puhututtavat ja viemme viestiä eteenpäin. Muiden järjestötoimijoiden kanssa pohdimme esimerkiksi tällä hetkellä, miten tavoitamme omaishoitajia paremmin.
Meille hakeutuu paljon hyvin väsyneitä omaishoitajia. Se näkyy meidän yksilökeskusteluissamme selvästi. Oman ajan puute ja sitoutuneisuus ovat suurimmat kuormituksen syyt. Yhteydenpito eri tahoihin vie aikaa ja voimia. Monia huolettaa mitä hoivattavalle tapahtuu, kun itse ikääntyy tai sairastuu.
Kun omaishoitajat tulevat meille, he saattavat kertoa vaan hoidettavista läheisistään. Kun me kysymme heiltä, miten sinä itse voit, he voivat havahtua siihen, ettei heiltä ole kysytty sitä pitkään aikaan.
Käymme toki keskusteluissa läpi myös hoidettavan asioita, mutta tärkeintä on keskustella miten omaishoitaja itse voi ja miten voisimme tukea häntä hänen arjessaan.
On hienoa nähdä, kuinka joku voi jo ensimmäisen kerran jälkeen nähdä pientä pilkahdusta valoisammasta arjesta. Joskus riittää pelkästään se, että ihminen saa purkaa rauhassa omaa tunnettaan ja oloaan.
Monet omaishoitajat tulevat meille ehkä hiukan liian myöhään. Olisi tärkeä, että ammattilaiset tunnistaisivat nämä tilanteet ja osaisivat ohjata heitä avun ja tuen piiriin mahdollisimman aikaisin.”
Hanna-Mari Järvinen
