Saamelaisilla on oikeus oman kulttuurinsa huomioiviin saamenkielisiin sosiaalipalveluihin. Oikeus toteutuu huonosti, sillä saamenkielisiä sosiaalihuollon ammattihenkilöitä on vähän.
Saamelaiset ovat ainoa Euroopan unionin alueella asuva tunnustettu alkuperäiskansa. Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän alueella asuu noin 100 000 saamelaista, joista Suomessa noin 10 000 henkilöä.
Noin kolmasosa Suomen saamelaisista asuu kotiseutualueella Utsjoella, Inarissa, Enontekiöllä ja Sodankylän pohjoisosissa.
Asiakkaan oikeus saada saamenkielistä kielen ja kulttuurin huomioivaa palvelua koskee kotiseutualueella asuvia saamelaisia, mutta myös etelän kaupungeissa asuvien saamelaisten kieli ja kulttuuritausta on otettava sosiaali- ja terveyspalveluissa huomioon.
Alkuperäiskansat jakavat yhteisen kokemuksen kolonialismista, maidensa ja elinkeinojensa menettämisestä tai rajoittamisesta, kulttuurinsa ja kielensä tukahduttamispyrkimyksistä ja syrjinnästä. 1990-luvulta alkaen alkuperäiskansojen oikeuksia on alettu pitää esillä. YK:n työjärjestö ILO hyväksyi vuonna 1989 sopimuksen alkuperäiskansojen oikeuksista (sopimus 169).
Alle kolmannes saamelaisista on tyytyväinen sosiaalipalveluihin.
Valloittajat ovat pyytäneet anteeksi tekemiään vääryyksiä, ILOn sopimus 169 on monessa maassa ratifioitu ja kestävään hyödyntämiseen perustuvasta alkuperäiskansojen luontosuhteesta pyritään ottamaan oppia, kun torjutaan ilmastonmuutosta ja luontokatoa.
Suomen valtio ei ole ratifioinut ILOn sopimusta. Vuonna 2021 asetettiin Norjan esimerkin mukaisesti Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio selvittämään saamelaisten kokemia vääryyksiä Suomessa.
Komission 700-sivuinen raportti valmistui viime joulukuussa. Siinä yli 400 saamelaista kertoo epäoikeudenmukaisuuksista ja syrjinnästä: pakkosuomenkielistämisestä, maiden ja porojen anastuksista, rankaisematta jätetyistä pahoinpitelyistä ja murhista.
Komission työn taustana on ollut myös 20 asiantuntijaraporttia.
Aineiston pohjalta komissio laati suositukset toimenpiteistä sovinnon aikaansaamiseksi. Jatkossa parlamentaarinen komitea käsittelee komission esityksiä ja tekee esityksensä komission suositusten täytäntöönpanosta.
Pääministeri Petteri Orpo on ehdottanut valtion anteeksipyyntöä. Saamelaisten mielestä anteeksipyyntö ilman toimenpiteitä ei riitä sovinnoksi.
Palveluita saatavilla heikosti
Yksi totuus- ja sovintokomission taustaraporteista on Pohjois-Suomen osaamiskeskuksen pitkäaikaisen saamelaispalveluiden kehittäjän, vuonna 2022 eläkkeelle jääneen tohtori Lydia Heikkilän selvitys ”Saamelaiset sote-palveluiden asiakkaina”.
Selvityksen mukaan saamenkielisiä palveluita on heikosti saatavilla. Kriittisin tarve on ikäihmisten kotiin toimitettavissa palveluissa ja asumispalveluissa. Moni muistisairas menettää myöhemmällä iällä opitun kielen ja jäljelle jää äidinkieli.
Myös mielenterveyspalveluissa kielellä on suuri merkitys, onhan äidinkieli tunteiden kieli. ”Miten sie kerrot pahan olon suomeksi, kun et itekään tiijä, mikä sinulla on”, kysyy turhautunut palvelunkäyttäjä. Äidinkieltään tarvitsevat myös lastensuojelun asiakkaat, varsinkin ummikot lapset, joiden kanssa tulkin käyttäminen on hankalaa ellei mahdotonta.
Heikkilän selvityksen mukaan saamenkielisistä palvelunkäyttäjistä alle puolet oli tyytyväisiä terveyspalveluihin, ja vain alle kolmannes on tyytyväinen sosiaalipalveluihin.
Perusongelmana Heikkilä näkee sen, että saamelaisia käsitellään hallinnossa ja politiikassa kielivähemmistönä muiden joukossa, vaikka kyse on alkuperäiskansasta ja sen oikeuksista.
Tilanne parantunut hyvinvointialueiden alettua toimintansa
Selvityksen aineistot kerättiin ennen sote-uudistusta, jolloin kunnat olivat vastuussa palveluiden järjestämisestä ja selvisivät hyvin vaihtelevasti vastuistaan. Saamelaispalveluista ei erityisesti vastannut mikään taho. Tilanne on parantunut merkittävästi, kun Lapin hyvinvointialue (Lapha) aloitti toiminnan, toteaa Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen arviointiraportti vuodelta 2025.
– Hyvinvointialue kokosi heti aluksi saamelaisten palvelut yhteen. Perustettiin saamenkielisten palveluiden kehittämispäällikön virka ja palkattiin kaksi asiantuntijaa kehittämään menetelmiä ja materiaaleja saamelaisten palveluihin. Yksikköön palkattiin myös omat kielityöntekijät, joiden tehtävänä on kääntää materiaaleja ja tarvittaessa tulkata. Lisäksi perustettiin palveluiden järjestämispuolelle saamenkielisten palveluiden palvelupäällikön virka, kertoo Lapin hyvinvointialueen saamenkielisten palveluiden kehittämispäällikkö Tuuli Miettunen.
Saamelaisia ei voi käsitellä yhtenä ryhmänä.
Hyvinvointialueella paneuduttiin myös Rovaniemen tilanteeseen. Kaupunki ei kuulu varsinaisesti kotiseutualueeseen, mutta siellä asuu paljon saamelaisia. Selvitettiin, paljonko heitä oli ja paljonko oli saamenkielisiä työntekijöitä ja millaista osaamista heillä oli.
– Tarkoituksena oli ohjata saamenkielistä resurssia koko alueen käyttöön. Selvitettiin voisiko Rovaniemellä työskentelevä saamenkielinen puheterapeutti pitää etävastaanottoa muissakin kunnissa asuville tai voisiko Enontekiössä asuva fysioterapeutti käydä muualla joinakin päivinä. Näin koetetaan allokoida henkilöstöresurssi tehokkaaseen käyttöön.
Kielet elpymässä pikkuhiljaa
Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä: pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea.
Vuosikymmenten suomalaistamispolitiikan seurauksena osa saamelaisista luopui äidinkielestään sotien jälkeen. Koulutiensä ummikkona aloittaneiden, asuntoloissa perheistään ja kulttuuristaan erotettujen lasten suomalaistamiskokemukset olivat niin kovia, että perheissä alettiin puhua suomea, kun haluttiin tehdä seuraavien polvien koulutie tasaisemmaksi ja suojata lapsia kiusaamiselta ja syrjinnältä.
Nykyisin pohjoissaamen puhujia on noin 2000, inarinsaamen puhujia 300–400 ja koltansaamen puhujia 300. Todellisuudessa saamen kielten puhujien määrä voi olla suurempi, sillä vuosikymmeniin saamea ei voinut merkitä äidinkieleksi väestötietoihin.
Edelleenkin äidinkieleksi voi merkitä vain yhden kielen, ja moni saamea ja suomea puhuva saattaa silloin merkitä kielekseen suomen.
Kieltä on elvytetty parin vuosikymmenen ajan ja tulokset alkavat näkyä. Saamenkieliset lapset kotiseutualueella voivat saada varhaiskasvatusta ja peruskouluopetusta saamen kielellä. Lukiossa voi opiskella saamen kieltä ja kirjoittaa sen ylioppilaskirjoituksissa toisena vieraana kielenä.
Varhaiskasvatuksessa saamelaisten oikeus äidinkieliseen kasvatukseen ei ole rajattu vain kotiseutualueeseen.
– Saamelaiset elävät menetetyn kielen ja kulttuurin takaisinoton aikaa, luonnehtii Tuuli Miettunen.
Tämä näkyy myös sosiaalipalveluissa. Muutaman vuoden aikana on tapahtunut merkittävää kehitystä saamenkielisten ja kulttuurinmukaisten palveluiden saatavuudessa.
Lapin ammattikorkeakoulu, DIAK ja Oulun ammattikorkeakoulu ovat SaamSote-hankkeessa kehittäneet saamelaisen kulttuurin mukaisia sote-alan koulutuksia, joita voi opiskella myös verkossa. Somá-hankkeessa Oulun yliopiston Giellagas-instituutti järjestää saamen kielien ja kulttuurin opetusta sote-henkilöstölle.
– Saamelaiskäräjien erillisavustuksen turvin on Laphan alueella aloittanut saamenkielinen ikääntyneiden palveluohjaaja ja lapsiperheiden perheohjaaja. Neuvolan, sosiaalityön ja päihdetyön palveluita on saatavana saamen kielellä. Karigasniemellä toimii saamenkielinen palvelutalo, luettelee Miettunen.
Moni palvelu on kuitenkin yhden työntekijän varassa.
– Jos työntekijä lähtee, loppuu myös saamenkielinen palvelu, toteaa Tuuli Miettunen.
Toivekkuutta ilmassa
Mikko Keränen toimii vammaispalveluiden sosiaalityöntekijänä Inarissa. Hän on aiemmin opiskellut omatoimisesti keskitason kielitutkinnon verran pohjoissaamea. Vuosina 2023–24 hän opiskeli virkavapaan turvin pohjoissaamen kielen ja kulttuurin linjalla saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Sogsakkissa.
– Minulla on kohtalainen arkipäivän kielitaito, mutta kieltä ei ole helppo ottaa käyttöön asiakastyössä. Sote-sanastoa ei ole Suomessa koottuna kuin yksittäisiä sanastovihkosia esimerkiksi ikäihmisten arkipäivän hoitotilanteisiin. Palveluita ei osata odottaa saamen kielellä, Keränen sanoo.
– Jos alan puhua pohjoissaamea asiakkaalle, niin voimme olla molemmat vähän hämmennyksissä. Se ei ole meidän kielemme siinä yhteydessä, toteaa Mikko Keränen.
Lapsiperheiden perheohjaajana Inarissa, Utsjoella ja Enontekiössä työskentelevä pohjoissaamea puhuva Heta Inkinen on kuitenkin toiveikas tulevaisuuden suhteen.
– Nyt on kasvamassa sukupolvi, joka saa varhaiskasvatuksen ja peruskoulutuksen saamen kielellä ja joka haluaa tulevaisuudessa saamenkielisiä palveluita.
Kulttuurin tuntemus heikkoa
Saamelaisten totuus- ja sovintokomissio toteaa, ettei suomalaisessa koululaitoksessa ole käsitelty saamelaista kulttuuria ja saamelaisuutta, joten kulttuurin tuntemus on valtaväestön keskuudessa heikkoa. Myöskään sosiaalialan koulutuksessa ei saamelaiskulttuuria käsitellä riittävästi.
– Kulttuurisensitiivisyydestä puhutaan, mutta usein vain maahanmuuttajien yhteydessä. Suomen omia vähemmistöjä, saamelaisia ja romaneja ei juurikaan käsitellä, toteavat haastatellut Laphan työntekijät.
– Luottamuksen luomisessa ja kommunikaatiossa on kyse paljon muustakin kuin kielestä, muistuttaa sosiaalityöntekijä Tytti Kyrö.
Saamenlaiset elävät menetetyn kielen ja kulttuurin takaisinoton aikaa.
Kyrö on syntynyt ja kasvanut Ivalossa, mutta kokenut kielen katkeamisen kuten moni muukin saamelainen. Hän on vasta aikuisena opiskellut sukunsa kieltä inarinsaamea.
Kyrön mielestä jokaisen saamelaisalueelle tulevan työntekijän tulisi tutustua saamelaiskulttuuriin ja historiaan.
– Sosiaalialan ammattilaisen olisi hyvä perehtyä saamelaisten historialliseen taustaan. Suomalaistamisaika ei ole mennyttä historiaa, vaan sen kokemukset välittyvät sukupolvelta toiselle. Kohtaamisissa asiakkaalle välittyy, jos työntekijä tietää taustat, Kyrö tuumaa.
Itsenäinen pärjääminen tärkeää
Saamelaiskulttuureissa suku, suvun historia ja suvun tarinat ovat tärkeitä. Kulttuuri perustuu suulliseen perinteeseen, jota välitetään myös esimerkiksi joikujen ja leuddien välityksellä. Käsitöillä on suuri merkitys niin kulttuurisesti kuin taloudellisestikin.
Saamelaiseen kulttuuriin kuuluu itsenäinen pärjääminen (pohjoissaameksi ”birgen”), joka painottaa jokaisen henkilön pärjäämistä ja keinoja löytää ratkaisuja.
– Se voi tuoda vaikeutta ilmaista avun tarvetta. Omista asioista ei puhuta helposti ulkopuolisille. Työntekijän on oltava luotettava ja kyettävä luomaan turvallinen tila kohtaamiseen, kertoo Mikko Keränen.
Asiakastapaamisissa kulttuuri näkyy muuan muassa siinä, että luottamuksen synnyttämiseen tarvitaan aikaa. Työntekijän on osattava avata myös omaa taustaansa.
– Kyllä se siitä lähtee, että minulta kysytään, kenenkä tyttöjä minä olen, olenko Ivalon Kyröjä. Lähdetään hakemaan yhteisiä sukulaisia, tuttuja tai jotakin yhteistä, Tytti Kyrö kertoo.
Heta Inkinen kuvaa saamelaista vuorovaikutusta epäsuoraksi. Kehon kielellä on suuri merkitys.
– Motivointi ja sitouttaminen vaativat aikaa ja osaamista, sillä saamelainen ei lähde kokeilemaan kokeilemisen ilosta, ellei usko toiminnasta olevan hyötyä, Inkinen sanoo.
Kulttuurinen kompetenssi alkaa omien arvojen tuntemisesta ja erilaisuuden pohtimisesta.
Saamelaisten suhde luontoon on läheinen. Luonto tarjoaa elannon, elämyksiä, terveyttä, hoitoa sairauksiin ja mielenrauhaa.
– Esimerkiksi, kun tehdään päätöksiä sijaishuollosta tai vanhusten asumispalveluista, kannattaa huomata, että siirtyminen pois luonnon ääreltä voi heikentää hyvinvointia, toteaa Tytti Kyrö.
Elinkeinot kuten poronhoito ja kalastus luovat elintapaa ja rytmittävät vuodenkulkua. Saamelaisilla on kahdeksan vuodenaikaa, talvi, kevättalvi, kevät, kevätkesä, kesä, syyskesä, syksy, kaamos.
Elinkeinon vaatimukset täytyy osata ottaa palveluissa huomioon. Ei voi olettaa, että poroerottelun aikaan voisi järjestää tapaamista porotaloudessa työskentelevän perheen kanssa. Koko perhe osallistuu erotukseen ja erotus tapahtuu silloin, kun on sen aika.
Sosiaalialan ammattilaisten tärkeä tunnistaa erityispiirteitä
Heta Inkinen ja Tytti Kyrö ovat todenneet saamelaisessa lastenkasvatuksessa piirteitä, jotka sosiaalialan ammattilaisen olisi hyvä osata tunnistaa.
– Oikeastaan kaikki saamelaisen tekemä kasvatus on saamelaista kasvatusta ja kasvattamisen tapoja on paljon. Tuskin kukaan tekee omassa arjessaan eroa, mikä on suomalaista ja mikä saamelaista kasvatusta.
– Saattaa myös olla, ettei saamelaisessa perheessä uskalleta ihan kaikesta puhua suomalaiselle sosiaalityöntekijälle, kun ajatellaan että se ei ole suomalaisen kasvatustavan mukaista, ja ajatellaan että se suomalainen kasvatustapa on se oikea tapa. Ehkä niin on ammattilaisetkin joskus ajatelleet, kun suomalainen sosiaalityö perustuu suomalaiselle lasten kasvatusajattelulle, Inkinen jatkaa pohdintaa.
– Kun kävin Lapin ja Oulun ammattikorkeakoulujen ja DIAKn järjestämän saamelaisen asiakkaan kohtaamisen kurssin, ymmärsin konkreettisesti, että kasvatus kummallakin tavalla on ihan yhtä oikein ja normaalia, niin kauan kun lapsen etu toteutuu. Kun tämän ymmärtää, niin sen voi perheillekin sanoittaa.
Saamelaisessa lastenkasvatuksessa piirteitä, jotka olisi hyvä osata tunnistaa.
Mikä sitten on saamelaisen kasvatuksen erityispiirre?
– Saamelainen kasvatus on ehkä vapaampaa ja perustuu luottamukseen. Lapset saavat varsin varhaisesta oppia itse kokeilemalla. Paljon tehdään yhdessä, näytetään esimerkillä. Lapsi opetetaan varhain pärjäämään itsenäisesti, sanoo Heta Inkinen.
– Ruoka- tai nukkuma-ajat eivät ole välttämättä säännölliset. Syödään, kun on nälkä, nukutaan kun väsyttää, hän jatkaa.
Työntekijät painottavat, että kulttuurin erityispiirteistä huolimatta saamelaisia ei voi käsitellä yhtenäisenä ryhmänä. Jokainen asiakas ja perhe on omanlaisensa aivan kuten suomalaisetkin.
Monen toimijan yhteistyötä
Saamelaisten sosiaali-ja terveyspalveluita kehitetään monen toimijan yhteistyönä. Keskeisiä ovat Saamelaiskäräjät, Lapha, Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus sekä kolmannen sektorin toimija SamíSoster.
Saamelaiskäräjät on itsehallintoelin, jonka tehtävän on saamelaisten oikeuksien turvaaminen. Sote-asioissa keskeistä on turvata kulttuuristen ja kielellisten oikeuksien toteutuminen palveluissa. Sote-asioita käsittelee sote-lautakunta, jossa on edustajat kaikilta saamelaisalueilta.
Saamelaiskäräjät valmistelee vaalikausittain sote-palveluiden kehittämisohjelman. Tällä vaalikaudella keskitytään turvaamaan Uvjj’n toiminta, lapsiperhepalvelut ja ikäihmisten asuminen kotiseutualueella. Lisäksi keskitytään poroelinkeinonharjoittajien sosiaaliturvaan ja yleiseen saamelaisten etujen valvontaan kansallisissa reformeissa.
– Suoranainen vaikutusmahdollisuus ei ole vahva, vaan työ perustuu neuvotteluun ja yhteistyöhön eri tahojen kanssa, toteaa vs. sosiaali- ja terveyssihteeri Anni Koivisto Saamelaiskäräjiltä.
Viime vuodesta alkaen Saamelaiskäräjillä on ollut kaksi sosiaali- ja terveyssihteerin virkaa. Anni Koivisto vastaa sote-palveluista, toinen sihteeri huolehtii sosiaaliturvakysymyksistä ja yleisestä kehittämisestä.
Saamelaiskäräjillä on Kelan ja THL:n kanssa yhteistyösopimus, jonka painopisteet määritellään vuosittain.
Talouspaineet aiheuttavat huolta
Anni Koivisto kertoo, että viime vuosien onnistumisia on ollut mielenterveyspalveluita kaikilla kolmella saamelaiskielellä tuottavan saamelaisen psykososiaalisen tuen yksikön Uvjj – Uvjâ – Uvja perustaminen vuonna 2022. Uvjj perustettiin tukemaan totuus- ja sovintokomission työtä, kun tiedettiin, että vanhojen vääryyksien käsittely nostaa vaikeita tunteita pintaan.
Toinen ilon aihe on Karigasniemen saamenkulttuurinen ikäihmisten palvelutalo.
– Ikääntyneet saavat viettää viimeiset vuotensa tutussa ympäristössä lähellä omaisiaan ja ystäviään.
Huolta aiheuttavat talouspaineet. Uvjj’n rahoitus on turvattu vain ensi kesään saakka. Rahoituksen jatkoa toivottiin vähintäinkin eduskunnan joululahjarahoista, mutta saatiin pettyä. Nyt toiveet asetetaan valtion ensi vuoden budjettiin.
Toinen murhe on Laphan joutuminen arviointimenettelyyn. Lapha joutuu karsimaan palveluverkkoaan. Saamelaiskäräjät vastustavat saamenkielisten palveluiden karsimista. Palvelut ovat riittämättömät alun perin, eikä niistä voi enää karsia loukkaamatta saamelaisten oikeuksia, todetaan käräjien kannanotossa.
Harmitusta aiheutti sekin, että Lapha lähetti talouden tasapainottamisehdotuksensa lausunnolle kuulematta Saamelaiskäräjiä.
– Viime kesänä hyväksytty laki Saamelaiskäräjistä on selkeä ja yksiselitteinen: saamelaisia on kuultava asioiden valmistelun alusta lähtien, toteaa Anni Koivisto.
Rahasta on pakko puhua, sillä puute siitä uhkaa heikentää hyvän kehityksen.
Osa Laphan 3,5 miljoonan vuosittaisessa valtion rahoituksessa perustuu saamenkielisten asukkaiden määrään digi- ja väestöviraston tilastojen pohjalta. Niiden mukaan saamenkielisiä on Laphan alueella 1587. Toisaalta Saamelaiskäräjien äänioikeutettujen määrään perustuvan tilaston mukaan saamelaisten määrä olisi 5665.
Laphan Saamen kielilautakunta on pyytänyt valtiovallalta saamenkielisten oikean lukumäärän huomioon ottamista. Samaa on esittänyt Saamelaiskäräjät jo sote-uudistuksen valmisteluvaiheessa. Avustus olisi liki nelinkertainen, jos perusteena käytettäisiin Saamelaiskäräjien laatimaa tilastoa.
Sekin kaihertaa, että Laphan perusrahoituksella pitäisi huolehtia saamenkielisten palveluiden kehittämisestä myös koko Suomen alueella.
Perusrahoituksen lisäksi Lapha saa Saamelaiskäräjiltä vuosittain noin puoli miljoonaa saamenkielisten palveluiden järjestämiseen. Rahalla on tuettu pariakymmentä eri toimintaa, esimerkiksi kylätyöntekijöitä, jotka ovat oleellinen apu ikääntyneille. Myös perhepalveluiden perheohjaaja ja ikäihmisten palveluohjaaja on palkattu tällä avustuksella.
Kolmas rahahana on oikeusministeriön avustus saamen kielen kuluihin kuten käännöstyöhön ja työntekijöiden kielikoulutukseen. Tällä rahalla on vuosina 2023–2025 koulutettu Sogsakkissa, saamelaisalueen koulutuskeskuksessa, seitsemän sosiaalialan ammattilaista nollakielitaitoisesta työkieliseksi. Nyt avustusmäärä putoaa alle puoleen edellisvuosien määrärahasta.
– Tulevalla rahoituksella voidaan kouluttaa vain yksi henkilö vuodessa, suree Tuuli Miettunen.
Kristiina Koskiluoma
