Sosiaalialan opiskelijat Tiia Antikainen ja Amanda Brenden-Hovrud ovat seuranneet huolissaan alan leikkauksia ja työllisyystilannetta. Molemmat haluavat tehdä tulevaisuudessa vaikuttamistyötä.
Sosionomiopiskelija Tiia Antikainen, 27, ja sosiaalityön opiskelija Amanda Brenden-Hovrud, 21, esittelevät hymyssä suin opiskelijajärjestöjensä logoja: molemmissa komeilee kukkahattu. Sattuma naurattaa kaksikkoa.
– Monesti kukkahattutätiyttä pidetään jotenkin negatiivisena, mutta me emme ajattele niin. Me olemme sosiaalialan asiantuntijoita ja teemme tärkeää työtä, Jyväskylän yliopiston sosiaalityön opiskelijoiden Interventio ry:n puheenjohtaja Brenden-Hovrud sanoo.
Sekä Antikainen että Brenden-Hovrud ovat opiskelija-aktiiveja. Antikaisen luottamustoimien lista suorastaan hengästyttää: Laurea ammattikorkeakoulun edustajiston jäsen, kampustoimiija, Laurean sosiaalialojen opiskelijat LASO ry:n puheenjohtaja ja tapahtumavastaava, Talentian opiskelijajärjestö TaSo ry:n hallituksen jäsen ja tapahtumavastaava.
– Opiskelen nyt neljättä eli viimeistä vuotta ja jätin kaikki luottamustoimet. Tunnit tuntuivat loppuvan vuorokaudesta, ja halusin keskittyä valmistumiseen, Antikainen perustelee.
Molempien tie opiskelijatoimintaan vei tutoriuden ja nuorempien opiskelijoiden ohjaamisen kautta. He ovat halunneet edistää opiskelijatoiminnassa varsin samanlaisia asioita: Nostaa sosiaalialan arvostusta, luoda yhteishenkeä alan opiskelijoiden keskuuteen ja rakentaa siltaa opiskelijoiden ja työelämän välille.
Menetelmät konkretisoituvat vasta kentällä.
Interventio ry ja LASO ry ovat molemmat perustettu vasta aivan hiljattain. Motiivit olivat samankaltaiset. Antikaisen mukaan sosiaaliala jäi Laureassa vähän terveysalan varjoon. Jyväskylän yliopistossa taas sosiaalityön opiskelijat ovat olleet pitkään osa yhteiskuntatieteiden ainejärjestöä.
Kumpikin kiittelee opiskelija-aktiiviuden antaneen paljon.
– Olen oppinut johtamista, hallintoa, markkinointia, viestintää, verkostoitumista, sidosryhmäyhteistyötä, tapahtuman järjestämistä. Siinä on aika paljon tavaraa CV:hen, Antikainen listaa.
Brenden-Hovrud nyökkäilee vieressä ja lisää listaan kuuntelemisen ja neuvottelemisen taidot sekä itsevarmuuden ja rohkeuden lisääntymisen.
Sekä Antikainen että Brenden-Hovrud pitävät Talentiaa ja TaSoa merkittävinä alan opiskelijoille. Järjestöt ovat tukeneet ammatillisen identiteetin ja itseluottamuksen rakentumista ja tarjonneet ajantasaista ja konkreettista tietoa omasta alasta ja työelämästä.
– Talentia merkitsee minulle suojaa ja huolenpitoa. Se on ansainnut silmissäni järkkymättömän luoton sosiaalialan puolestapuhujana ja oikeuksiemme turvaajana, Antikainen sanoo.
Harjoittelut opintojen parasta antia
Brenden-Hovrudin aloitti sosiaalityön opinnot suoraan lukiosta.
– Olen aina tiennyt, että haluan tehdä työtä lasten, nuorten ja perheiden kanssa. Samoin yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat minua. Sosiaalityössä yhdistyvät molemmat, hän sanoo.
Antikaisen polku oli mutkaisempi. Alun pitäen hän teki kaksoistutkinnon ja sai valkolakin lisäksi kokin paperit. Ravintola-alan töissä terveys teki kuitenkin tenän ja hänen piti vaihtaa alaa. Sosiaalialalle hän haki kokeeksi.
– Pian huomasin, että olin tullut ihan oikealle alalle. Haluan tehdä töitä ihmisten kanssa.
Opintojen mittaan kaksikon tulevaisuuden suunnitelmat ovat muuttuneet. Opintojen alussa Brenden-Hovrudin mielessä oli putkitutkinto lastensuojeluun. Antikainen taas halusi suuntautua päihde- ja mielenterveystyöhön.
Sittemmin Brenden-Hovrud on kiinnostunut rakenteellisesta sosiaalityöstä ja vaikuttamisesta. Antikainenkin haaveilee kolmannella sektorilla erilaisten vähemmistöjen parissa työskentelystä. Hänen mielensä muutti ensimmäinen harjoittelu avoimessa asukastilassa Vantaalla. Suuri osa kävijöistä oli maahanmuuttajataustaisia.
Opinnoissaan kumpikin on tyytyväinen etenkin harjoitteluihin.
Oma työllistyminen jännittää.
– Teoria on pohja, mutta käytännön työssä ymmärtää, että ai tämä on nyt se mistä olemme kuulleet ja lukeneet. Menetelmät konkretisoituvat vasta kentällä. Vasta sitten ymmärtää, miten ne toimivat, Antikainen toteaa.
Hän tähdentää, että harjoitteluissa olennaista on ihmisten kohtaaminen. Yksinkertaiselta kuulostava asia on paljon mutkikkaampaa kuin äkkiseltään kuvittelisi. Kohtaamisen taito pitää opetella.
Antikainen on tehnyt kaikki harjoittelunsa vähemmistöjen parissa. Kokemusta on kertynyt niin kunnassa, valtiolla kuin järjestössä työskentelystä. Toisen vuoden harjoittelunsa hän teki Maahanmuuttoviraston yksityismajoittujien palvelupisteellä ja kolmannen korkeakouluopiskelijoiden mielenterveyttä tukevassa Nyyti ry:ssä sateenkaariopiskelijoihin liittyvässä hankkeessa.
Ensimmäinen harjoittelu poiki osa-aikatyön asukastilassa ja viimeinen sopimuksen opinnäytetyön tekemisestä.
Brenden-Hovrud puolestaan on ollut harjoittelussa lastensuojelun sijaishuollossa sekä lukion ja ammatillisen oppilaitoksen kuraattoripalveluissa.
– Pääsin näkemään erilaisia lasten ja nuorten palveluita. Mielenkiintoista oli myös seurata lastensuojelun, koulun ja kuraattoripalveluiden yhteistyötä, hän sanoo.
Mutkia pitäisi suoristaa
Kumpikin kehuu, että heidät on harjoitteluiden aikana otettu työyhteisöissä innolla vastaan. Kumpikin kokee, että heihin on luotettu.
Toisaalta harjoittelut ovat olleet myös silmiä avaava kokemus. Ne ovat läväyttäneet silmille alan ongelmia.
Antikainen puhuu siitä, miten mutkia pitäisi jonkin verran suoria. Nyt avun saaminen on monesti korkean byrokratiamuurin takana.
– Yhteiskunnan rakennetta pitäisi tuoda lähemmäs tavallista ihmistä. Hyvä esimerkki järjestelmän kankeudesta ovat ihmiset, joilla on sekä mielenterveyden haasteita että ongelmia päihteiden kanssa. He eivät saa apua terveysongelmiinsa ennen kuin ovat raitistuneet. Hankala tilanne, kun moni käyttää päihteitä lääkitäkseen mielenterveydenhäiriötään, Antikainen sanoo.
Opintoihin molemmat toivoisivat enemmän linkkejä työelämään. Ensimmäisen vuoden harjoitteluihin mennessä heistä tuntui siltä kuin he joutuivat lähes sokkoina astumaan tuntemattomaan.
– Etenkin opintojen alussa olisi hyvä, että koulussa kävisi alan ammattilaisia puhumassa omasta työstään. Näin heti opintojen alussa saisi työelämään jonkinlaista tarttumapintaa ja ymmärtäisi, minne haluaisi mennä harjoitteluun, Antikainen toivoo.
Löytyykö töitä?
Kun puhe kääntyy sosiaalialan tulevaisuuteen, keskustelussa alkavat viuhua sellaiset sanat kuin leikkaus ja pahoinvointi.
– Ei kauhean hyvältä näytä. Nyt levitetään sellaista kuvaa, että järjestöt eivät tee mitään ja ne ovat turha kuluerä. Jossain vaiheessa varmasti ihmetellään, miksi meillä ihmiset voivat niin huonosti, Antikainen täräyttää.
Monet hallituksen leikkaukset kohdistuvat kaikista vähäosaisimpiin.
Brenden-Hovrud nostaa esiin myös tilapäisesti sosiaalityöntekijän tehtävissä toimivan vaatimusten muuttumisen.
– Osaaminen on nyt heppoisempaa kuin ennen. Tämä kertoo siitä, että alaa ja ammattitaitoa ei niin arvosteta, hän sanoo.
Työttömyysluvut näyttävät nyt karmeilta, eikä sosiaaliala ole poikkeus. Etenkin sosionomien työtilanne on paikoin kehno.
Antikaista oma työllistyminen jännittää. Hän on valmistumassa loppuvuodesta.
Hän on hakenut syksyn mittaan uutta työtä, mutta vielä ei ole tärpännyt. Yhtä paikkaa kohden on voinut olla yli 250 hakijaa.
– Sosionomeja koulutetaan nyt liikaa. Yksin pääkaupunkiseudulla linjoja on useissa eri ammattikorkeakouluissa. Sisäänottomäärien pitäisi heijastella yhteiskunnallista tilannetta, Antikainen toivoo.
Poikkeus ovat varhaiskasvatuksen sosionomit. Ala ei Antikaisen mukaan vedä, koska palkka on työn vaativuuteen nähden alahainen.
Opiskelijoiden arjessa omiakin huolenaiheita.
Sosiaalityöntekijöiden työllisyystilanne on parempi kuin sosionomien, vaikka paikoin hakijoita voikin olla paljon. Brenden-Hovrud toivoo työllisyyden muuttuvan vielä parempaan suuntaan. Hän aikoo valmistua vuonna 2028.
Kaksikko on miettinyt opiskeluaikaa myös työllistymisen kannalta. Molemmat ajattelevat, että opiskelujen ohessa kannattaa hankkia työkekomusta, jos mahdollista. Samoin aktiivinen toiminta opiskelijajärjestöissä voi auttaa oman paikan löytämistä työmarkkinoilta.
Sekä Antikaiselle että Brenden-Hovrudille on karttunut työkokemusta omalta alalta myös harjoittelujen ulkopuolelta.
Työelämää molemmat odottavat tummista pilvistä huolimatta innolla. Haaveena on, että pääsisi töihin käyttämään omaa osaamistaan ja toteuttamaan omaa intohimoaan.
Kumpikin haluaisi tehdä tulevaisuudessa vaikuttamistyötä. Vaikuttaa asenteisiin ja lobata lainsäätäjiä, muokata yhteiskunnan rakenteita.
Opiskelijoiden talous tiukilla
Opiskelijoiden omassa arjessa on siinäkin huolen aiheita. Aktiivit kritisoivat hallituksen operaatiota, jossa opiskelijat siirtyivät yleisen asumistuen piiristä opiskelijoiden asumistuelle. Valtaosalle opiskelijoista siirto tiesi merkittävää lovea lompakkoon.
– Omassa elämässäni tämä on näkynyt niin, että olen tehnyt enemmän töitä opintojen ohella nuorisokodeissa ohjaajana. Olisin kyllä halunnut orientoitua enemmän opiskeluihin, Brenden-Hovrud sanoo.
Hän uskoo, että asumislisän leikkaus voi eriarvoistaa. Osa nuorista jättää hakeutumatta korkeakouluopintoihin taloudellisista syistä.
Antikainen taas pelkää, että opiskelijoiden uupuminen ja opintojen keskeytykset lisääntyvät.
– On hullua, että päätoimisen opiskelijan pitäisi tehdä kokopäivätyötä. Jos halutaan Suomi nousuun ja lisää korkeakoulutettuja, pitää tukea opiskelua, eikä vain ajaa ahtaalle, hän summaa.
Kaksikko näkee tulevaisuudessa myös toivoa.
– Sosiaalialalle hakeutuu hyviä tyyppejä. Tuntuu siltä, että he vedämme yhtä köyttä, Brenden-Hovrud arvioi.
– Olen samaa mieltä. Meille tulee ihmisiä, jotka haluavat pitää ihmisyydestä kiinni. Olemme kuin vastavoima leikkauksille ja kiristyksille, Antikainen kuvailee.
Anu Vallinkoski
