Suomalaisissa korkeakouluissa maahanmuuttaneet ovat huomattavan aliedustettuina.
Keskeisin este maahanmuuttaneiden hakeutumiselle ja pääsylle sosiaalityön yliopisto-opintoihin on suomenkielisten tutkinto-ohjelmien valkonormatiivisuus ja yksikielisyyskäsitys, sanoo tutkimuskoordinaattori Aija Virtanen.
– Ei siis riittämätön suomen kielen taito, kuten yleensä ajatellaan.
Oletusopiskelija on Virtasen mukaan valkoihoinen, suomea äidinkielenään käyttävä keskiluokkainen opiskelija.
– Opiskelijamarkkinointi, yliopistojen haku- ja valintakäytänteet sekä tutkinto-ohjelmien rakenteet on suunniteltu tätä kohderyhmää ajatellen. Tämä siis koskee suomenkielisiä tutkinto-ohjelmia ylipäätään.
Virtanen teki Jyväskylän yliopiston humanistis-yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa selvityksen sosiaalityön koulutuksessa ilmenevistä saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden ongelmista ja kuinka nämä ongelmat voitaisiin ratkaista. Selvitys sisältää toimenpidesuosituksia maahanmuuttaneiden koulutukseen pääsyn sekä koulutuspolkujen sujuvoittamiseksi.
– Tärkeintä on kehittää yliopiston rakenteita ja suomenkielisiä sosiaalityön tutkinto-ohjelmia huomioimaan yhä moninaisemmat hakija- ja opiskelijaryhmät.
Puutteelliseen kielitaitoon on helppo vedota
Sosiaalityön tutkinto-ohjelmien houkuttelevuuteen vaikuttaa se, kuinka omalta ala hakijasta tuntuu.
– Yliopistotasoinen suomenkielinen koulutus nähdään saavuttamattomana, koska oletetaan, että hakeutuakseen suomen kielen taidon on oltava täydellinen.
Kielitaidon kehittäminen sysätään usein yksilön vastuulle.
– Puutteelliseen kielitaitoon vetoaminen on helppo syy, eikä yliopistojen tarvitse ottaa vastuuta rakenteiden muuttamisesta. Helposti unohtuu, että myös suomea äidinkielenään käyttävät opiskelijat oppivat opiskelun edellyttämää kieltä pikkuhiljaa, ja kielen oppiminen jatkuu myös työelämässä.
Kielitaidon kehittäminen sysätään usein yksilön vastuulle.
Odotus kielitaidon valmiudesta näkyy erityisesti valintakokeissa, jotka vaativat hakupainealoilla usein kielen nyanssitason ymmärtämistä. Yliopistojen opiskelijavalintakäytänteet tulisi Virtasen mukaan tehdä tasapuolisemmiksi, jotta niissä olisi mahdollista pärjätä myös kehittyvällä kielitaidolla.
– Valintakokeisiin voisi antaa lisäaikaa tai ottaa kokeiden kehittämiseen mukaan kielen, arvioinnin ja testaamisen asiantuntijoita, Virtanen ehdottaa.
Maahanmuuttaneilla ei ole alalla vertaisia
Sosiaalityön opintoihin hakeutumiseen vaikuttaa myös se, että maahanmuuttaneet eivät välttämättä tunne sosiaalityötä ammattina yhtä hyvin kuin vaikkapa sosionomin, lääkärin tai lähihoitajan. Niinpä maahanmuuttaneilla ei alalla ole vertaisia, eikä siten myöskään malleja sosiaalityöntekijöistä tai tarinoita heidän työuristaan.
– Maahanmuuttaneita ohjataan stereotyyppisesti lähihoitajakoulutukseen jo peruskoulussa tai kotoutumiskoulutuksessa. Yhteistyötä olisi tiivistettävä maahanmuuttaneille suunnattujen ohjaus- ja neuvontapalveluiden kanssa sekä esimerkiksi peruskoulun opinto-ohjaajien kanssa, jotta osattaisiin tarjota monipuolisempia koulutuspolkuja niille, joilla olisi kiinnostusta hakea myöhemmin jatko-opintoihin korkeakouluihin.
Maahanmuuttaneille tarvittaisiin Virtasen mukaan oma valintaväylä siihen asti, kunnes yliopistojen opiskelijavalintakäytänteet mahdollistavat moninaisemmilla taustoilla opiskelemaan pääsyn.
– Se voisi olla esimerkiksi erillishaku tai kiintiö.
Koulutuksen pitää varmistaa joustava siirtyminen työelämään
Pelkkä pääsyn esteiden purkaminen ei silti riitä: yliopistoissa ei ole systeemaattisia työkaluja kartoittaa opintojen alussa opiskelijan tavoitteita, tarpeita ja kielellisiä valmiuksia.
Kielitietoisuuden tulisi kulkea läpi ohjauksen ja opintojen, ja sisältöopetuksessa pitäisi huomioida paremmin ryhmän kielellinen ja kulttuurinen moninaisuus.
Opiskelijoita tulisi tutustuttaa sosiaalityön tekstien ja vuorovaikutuksen kieleen nykyistä tietoisemmin, ja tässä yhteistyötä tulisi tiivistää sisältöaineen opettajien ja kielenopettajien kesken.
– Tämä hyödyttäisi kaikkia opiskelijoita kielitaustasta riippumatta, sillä sosiaalityöntekijänä toimiminen edellyttää esimerkiksi virkakielen hallintaa, raportointi- ja kirjaamistaitoja sekä asiakasvuorovaikutustaitoja. Nämä valmiudet eivät ole itsestäänselvyyksiä äidinkielisillekään, Virtanen painottaa.
On tärkeää muuttaa sitä kuvaa, kenelle suomenkielinen yliopistokoulutus ja sosiaalityön tutkinto-ohjelma on tarkoitettu.
Jyväskylän yliopistossa avataan kevään 2026 yhteishaussa suomea toisena kielenä käyttäville suunnattu valintaväylä sosiaalityön koulutukseen.
Samaan aikaan valintaväylät avataan myös varhaiskasvatuksen opettajan ja luokanopettajan koulutuksiin, joissa on yhtä lailla tunnistettu tarve työntekijäkunnan moninaisuudelle. Virtanen muistuttaa, että valintaväylän kautta koulutukseen tulevat opiskelijat opiskelevat yhdessä muita reittejä valittujen opiskelijoiden kanssa samoin osaamistavoittein.
– On varmistettava, että opiskelijoilla on mahdollisuus kartuttaa sekä opiskelu- että työelämävalmiuksiaan opintojen aikana, jotta koulutus mahdollistaa myös joustavan työelämään siirtymisen.
Tämä uudistus on osa opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa strategista kehittämishanketta, jonka tavoitteena on kehittää Jyväskylän yliopiston kielellistä ja kulttuurista moninaisuutta sekä kansainvälistä vetovoimaa.
– On tärkeää muuttaa sitä kuvaa, kenelle suomenkielinen yliopistokoulutus ja sosiaalityön tutkinto-ohjelma on tarkoitettu, Virtanen painottaa.
Pitkä ja kallis prosessi
Suomen ulkopuolella sosiaalityöntekijäksi pätevöittävän tutkinnon tehneet voivat hakea Valviralta ammatinharjoitusoikeutta. Prosessi on kuitenkin pitkä, kallis ja voi vaatia korvaavien toimenpiteiden suorittamista: joko sopeutumisaikaa suomen tai ruotsinkielisellä työpaikalla tai kelpoisuuskokeen suorittamista.
Näiden suorittaminen edellyttää kuitenkin vahvaa suomen- tai ruotsin kielen hallintaa. Sosnetin ulkomaiset tutkinnot -työvaliokunta antaa lausuntoja ulkomaisista tutkinnoista Valviran pyynnöstä.
Maisteriopintoihin hakeuduttaessa aiempia, esimerkiksi ulkomailla suoritettuja opintoja katsotaan hakukelpoisuuden kannalta ja opintoja voidaan hyväksilukea osaksi tutkintoa.
– Sosiaalialalle kouluttautuneiden maahanmuuttaneiden aiempi koulutus ja osaaminen voivat myös jäädä hyödyntämättä ilman tarkoituksenmukaista alkuvaiheen ohjausta, Virtanen sanoo
Osa sosiaalialan ammattilaisista saattaakin ohjautua opiskelemaan alaa lähes alusta alkaen.
Nabeela Hasan työskentelee sosiaalityöntekijänä Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen maahanmuuttajien kotoutumispalveluissa Järvenpäässä. Hasan tuli Pakistanista Suomeen vuonna 2011 opiskelemaan Lapin yliopiston englanninkieliseen sosiaalityön maisteritutkintoon. Hän oli suorittanut kotimaassaan maisteritutkinnon sosiaalityöstä, mutta sitä ei huomioitu millään lailla opinnoissa.
Valmistuttuaan vuonna 2015 Hasan sai ensimmäisen työkokeilupaikkansa Tampereen vastaanottokeskuksessa, jonka jälkeen hän pääsi palkkatuettuun työhön.
Hasan oli opiskellut itsenäisesti suomen kieltä saapumisestaan saakka. Hän uurasti kieliopinnoissa: kävi verkkokursseja, opiskeli päivittäin itsenäisesti ja jopa naapureiden avulla.
– Tampereella naapurinani oli 80-vuotias entinen kirjastovirkailija. Hän opetti minulle suomea kolmena päivänä viikossa.
Hasan teki koko ajan vapaaehtoistöitä myös kielen vuoksi. Hänen mielestään jokainen työkokeilu-, työharjoittelu- ja palkkatukipaikka olivat mittaamattoman arvokkaita jo pelkästään kielen oppimisen kannalta.
– Minulla ei ollut oikeutta kotoutumiskoulutukseen, koska kolme vuotta oli jo tullut täyteen.
Itsenäinen kielenopiskelu kannatti
Vuonna 2018 Hasan pääsi kahdeksaksi kuukaudeksi sosiaalialan harjoittelijaksi palkkatuella ja kaupungin työllistämismäärärahalla Vantaan Maahanmuuttajapalveluihin.
– Minulla oli sosiaalityöntekijän tutkinto ja olisin voinut tehdä oikeasti alan työtä, jos olisin saanut lisää suomen kielen opetusta. Pyysin ELY-keskukseltakin, että pääsisin suomen kielen kurssille työttömyyskortiston sijaan, mutta anomustani ei hyväksytty.
Nyt Hasan on ollut seitsemän vuotta täysiaikaisena ja -palkkaisena sosiaalityöntekijänä. Ennen Järvenpäätä hän työskenteli lapsiperhepalveluissa Lahdessa ja Orimattilassa sekä Vantaalla perhesosiaalityössä, aikuissosiaalityössä ja maahanmuuttajien kotoutumispalveluissa.
Kynnys maisterikoulutukseen on liian korkea.
Hasan opiskelee edelleen suomen kieltä itsenäisesti ja oppii lisää erityisesti kirjoitettua suomea myös työssään. Hän puhuu englannin ja suomen kielen lisäksi punjabia (äidinkieli), urdua, hindiä ja lukee arabiaa ja farsia.
Hasanilla on suomea hyvin puhuvia maahanmuuttajataustaisia ystäviä, joilla on sosiaalityöntekijän pätevyys muualta kuin Suomesta. He eivät Hasanin mukaan kuitenkaan uskalla hakea täällä sosiaalityön maisterikoulutukseen, koska kynnys on niin korkea.
Hasan toivoo työnantajien olevan joustavia ja tarjoavan maahanmuuttajataustaisille sosiaalityön opiskelijoille enemmän harjoittelupaikkoja, sillä käytännön työssä oppii suomea paljon paremmin kuin koulun penkillä.
Virtanen, A. 2024. Saavuttavuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen sosiaalityön koulutuksessa: Toimenpiteet maahanmuuttaneiden tavoittamisen, pääsyn ja opintojen aikaisen tuen muotojen kehittämiseksi. JYU Reports 48. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0431-0
Iita Kettunen
