Maahanmuuttajien lapset osallistuvat muita harvemmin varhaiskasvatukseen Ruotsissa. Pakollinen päiväkoti voisi olla ratkaisu, jolla lapsille saataisiin paremmat edellytykset pärjätä koulussa.
Ruotsissa käydään keskustelua siitä, tulisiko varhaiskasvatuksen olla pakollista kolme vuotta täyttäneille lapsille.
Syynä tähän on se, että maahanmuuttajataustaiset lapset osallistuvat muita harvemmin varhaiskasvatukseen.
Pakollinen päiväkoti tukisi myös yhteistä tavoitetta Euroopan unionissa: yli kolmivuotiaista lapsista vähintään 96 prosenttia pitäisi saada varhaiskasvatukseen vuoteen 2030 mennessä.
Ruotsissa ollaan jo lähellä tätä – noin 95 prosenttia käy päiväkotia. Suomessa vastaava luku on noin 89 prosenttia.
Ruotsin tilastoja tutkittaessa perheiden taustat näkyvät kuitenkin selkeästi siinä, kuinka suuri osuus lapsista osallistuu varhaiskasvatukseen. Matalin osuus on ulkomailla syntyneillä lapsilla.
Esimerkiksi kolmivuotiaista ruotsalaisvanhemmille syntyneistä lapsista 96 prosenttia osallistuu varhaiskasvatukseen, mutta ulkomailla syntyneistä lapsista vain 77 prosenttia.
Varhaiskasvatuksen avulla parempi alku peruskoululle.
Tuoreessa Ruotsin hallitusselvityksen ”Ulkopuolisuutta vastaan” esitetään, että päiväkotikysymystä on selvitettävä tarkemmin – sitä, miten päiväkodistan voidaan tehdä pakollinen kaikille kolme vuota täyttäneille lapsille. Alunperin odotettiin, että selvitys esittäisi suoraan päiväkodin pakollisuutta. Nyt jatkotoimenpiteet jätetään hallituksen arvioitavaksi.
Selvitystä johtanut liberaalipuolueen Gulan Avci korosti Ruotsin radion haastattelussa varhaiskasvatuksen tärkeää roolia lapsen opintiellä.
Varhaiskasvatukseen osallistuva lapsi saa hänen mukaansa paremman alun peruskoululle.
– Varhaiskasvatus luo perustan lapsen ruotsin kielen oppimisille ja sosiaaliselle kehitykselle, hän sanoi.
Poliittinen kiistakysymys
Pakollinen varhaiskasvatus jakaa kuitenkin mielipiteitä vahvasti. Kotivanhempien valtakunnallisen järjestön aloittamassa vetoomuksessa yli 7000 ihmistä on ilmoittanut vastustavansa esitystä.
Mutta ennen kaikkea pakollinen päiväkoti on poliittinen kiistakysymys. Mikäli selvityksen lopputulos etenee lakiesitykseksi, on maan hallituksen löydettävä yhteisymmärrys asiasta.
Maan oikeistohallituksessa kristillisdemokraatit vastustavat esitystä, samoin hallituksen tukipuolue ruotsidemokraatit.
Kristillisdemokraatit ovat kuvailleet esitystä ”täysin vääräksi tieksi”, ruotsidemokraatit puolestaan ”holhoukseksi”.
Toisenlaisiakin vaihtoehtoja selvitetään. Hallituksella on kesken erillinen selvitys pakollisesta kielipäiväkodista, joka koskisi vain maahanmuuttajalapsia. Loppuvuodesta valmistuva esitys miellyttäisi erityisesti maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvia ruotsidemokraatteja.
Maan integraatioministeri ilmoittikin kesällä hallituksen tekevän töitä pakollisen kielipäiväkodin eteen siitäkin huolimatta, että kaikille pakollista päiväkotia oli esitetty tarkemmin selvitettäväksi. Toisaalta Ruotsissa käydään parlamenttivaalit jo vuoden kuluttua, joten asia saattaa siirtyä seuraavan hallituksen pöydälle.
Päiväkoti-sana ei kuvaa toimintaa
Tukholman eteläpuolella sijaitsevassa Haningen kunnassa mielipide pakollisesta päiväkodista on selkeä:
– Olen erittäin positiivinen tälle ehdotukselle. Siten tunnustettaisiin varhaiskasvatuksen merkitys koko koulutuksessa, sanoo Haningen kunnan varhaiskasvatuksen koulupäällikkö Åsa Harge.
Harge on koulupäällikkö, sillä Ruotsissa varhaiskasvatusta kutsutaan päiväkodin sijaan esikouluksi, förskolaksi. Kuusivuotiaiden esiopetus on puolestaan esikoululuokka, förskoleklass. Termieroa päiväkodin ja esikoulun välillä Harge pitää tärkeänä.
– Päiväkoti-sana ei kuvaa meidän toimintaamme. Varhaiskasvatus täydentää sitä, mitä lapsi saa kotona. Meillä on sellaisia mahdollisuuksia, joita kaikilla huoltajilla ei ole mahdollista tarjota kotona.
Päiväkoti-sanasta luovuttiin Ruotsissa virallisesti vuonna 1998, jolloin julkaistiin ensimmäinen varhaiskasvatuksen opetussuunnitelma. Termi esikoulu oli ollut esillä jo 1950-luvusta asti, mutta nyt sana vaihdettiin varhaiskasvatusta säätelevään koululakiin.
Tasa-arvoisemmat edellytykset
Koulupäällikkö Åsa Harge pitää varhaiskasvatuksessa tärkeänä sitä, että lapset saavat tasa-arvoisemmat edellytykset peruskoulua varten. Varhaiskasvatuksella rakennetaan solidaarisuutta ja tehdään töitä segregaatiota vastaan, hän ajattelee.
– Meillä on valtava vastuu demokratiasta. Se on tietysti suuri sana käytettäväksi pienten lasten kohdalla, mutta sitä se on: lapsi saa olla osa ryhmää, oppii kuuntelemaan toisia ja jakamaan omia ajatuksiaan, Harge luettelee.
Eikä demokratia ole ainoa tärkeä asia, mitä lapsi varhaiskasvatuksessa oppii.
– Lapsi saa matemaattista ja kielellistä osaamista. Tämä on paikka, jossa lapsi pääsee olemaan tekijä ja kehittämään luovuuttaan, empatiakykyään ja sitä, miten käsitellään erilaisuutta.
Haningessa varhaiskasvatukseen osallistuvien lasten osuus on korkea, selkeästi yli koko maan keskiarvon. Haningen 3–5-vuotiaista lapsista yli 97 prosenttia käy päiväkodissa.
Myös erillistä kielipäiväkotia on ehdotettu.
Siitäkin huolimatta, että kunnan alueella on kaksi poliisin määrittelemää haavoittuvaista aluetta. Haavoittuvaisilla alueilla tarkoitetaan kaupunginosia, joissa on tavallista enemmän rikollisuutta, työttömyyttä ja köyhyyttä. Haavoittuvaisissa lähiöissä maahanmuuttajien osuus on usein hyvin korkea – jopa lähellä sataa prosenttia. Näiltä alueilta tulee tavallisesti vähemmän lapsia päiväkotiin.
Vaikka Haningessa on hyvä tilanne päiväkodissa käyvien lasten suhteen, niitä puuttuvaa muutamaa prosenttia on etsittävä. Tähän velvoittaa maan koululaki, johon lisättiin kaksi vuotta sitten vaatimus: kuntien on tehtävä töitä sen eteen, että useampi lapsi osallistuisi varhaiskasvatukseen.
Kunnilla on velvollisuus tavoittaa perheet, joissa lasta ei ole ilmoitettu varhaiskasvatukseen ja heille tulee kertoa varhaiskasvatuksen tarkoituksesta ja lapsen oikeudesta osallistua siihen.
Erityisesti on tarkoitus tavoittaa maahanmuuttajataustaisia perheitä ruotsin kielen kehittymisen vuoksi.
Päiväkoti helpottaa koulun alkua
Haningessa tätä työtä tekee perhekoordinaattori May Åkesson. Hän on juuri lähettänyt viitisenkymmentä päiväkotipaikkatarjousta, pääosin haavoittuvaisilla alueilla asuville perheille. Kukaan ei ole vielä vastannut myöntävästi.
Åkesson sekä perheneuvoja, Suomesta kotoisin oleva sosionomi Maria Sjöblom tekevät töitä sen eteen, että lisää perheitä löytyisi varhaiskasvatuksen piiriin.
He tapaavat vanhempia muun muassa avoimessa päiväkodissa, kielikahviloissa ja kielikursseilla. Sjöblom on menossa haastattelupäivänä vielä tapaamiseen, jonne on tulossa hiljattain Ruotsiin muuttaneita vanhempia.
– Moni tietää, että koulu on pakollista. Sen vuoksi on hyvä kertoa, että päiväkoti voi helpottaa koulun alkua – sekä sosiaalisesti että kielellisesti, Sjöblom sanoo.
Åkesson kertoo, että työssä joudutaan monesti toimimaan välikäsien kautta. Sellaisia ovat vaikkapa kuntien sillanrakentajiksi kutsutut ihmiset, jotka välittävät tietoa omaan yhteisöönsä.
Mutta Åkesson kertoo, että kaikenlaisia keinoja käytetään. Hän on käynyt esimerkiksi neuvolan odotusaulassa kertomassa päiväkodista.
Syitä siihen, miksi päiväkotiin ei hakeuduta, voi olla useita. Ulkomailla syntyneet naiset ovat tilastojen mukaan muita useammin työttöminä, joten voi olla loogista pitää lapset tuolloin kotona.
– Lisäksi lasten kasvatuksesta voi olla erilainen näkemys: voidaan ajatella, että se on suvun tehtävä. Osalla on myös puutteelliset tiedot siitä, mitä varhaiskasvatus sisältää, kertoo Åkesson.
Niitä tietoja Åkesson yrittää jakaa työssään. Tärkeimpänä hän kuitenkin näkee ihmisten kohtaamisen ja vuorovaikutuksen.
– Juttelen muistakin asioista samalla. Kerron päiväkodin arjesta, enkä ensimmäisenä heiluta opetussuunnitelmaa, hän sanoo.
Tehokasta kielen kehityksen kannalta
Ruotsin sosiaalialan suurimman ammattiliiton Akademikerförbundet SSR:n sosiaalipoliittinen päällikkö Fredrik Hjulström suhtautuu hänkin positiivisesti esitykseen.
Tutkimusten perusteella on tiedossa, että kouluun valmistava toiminta on kielen kehityksen kannalta tehokasta.
– Sekin tiedetään, että epäonnistuminen koulussa johtaa vakaviin riskeihin tulevaisuudessa. Esityksessä ei ole kyse siitä, että sitten kaikki lapset suorittaisivat koulun erinomaisesti, vaan välttäisivät epäonnistumisen, Hjulström sanoo.
Syitä siihen, miksi päiväkotiin ei hakeuduta, on useita.
Miten pakollinen varhaiskasvatus näkyisi sitten sosiaalityössä? Hjulström arvioi, että se yksinkertaistaisi kuntien työtä, kun säännöt olisivat selkeät. Mikäli varhaiskasvatuksesta tulee pakollista, uskoo Hjulström ihmisten sopeutuvan.
– Tämän tyyppisillä muutoksilla on tapana tulla normeiksi melko nopeasti.
Hän vertaa tilannetta siihen, kun esiopetuksesta tuli pakollista Ruotsissa vuonna 2018. Tuolloin esiopetus otettiin mukaan kouluvelvollisuuden piiriin.
Suomalaisen oppivelvollisuuden sijaan Ruotsissa on kouluvelvollisuus – kotiopetus ei siis lähtökohtaisesti ole mahdollista.
– Nykyisin kukaan ei kyseenalaista esiopetuksen pakollisuutta. Ruotsissa kouluvelvollisuus on iskostunut syvälle kulttuuriin, Hjulström sanoo.
Anni Emilia Alentola
