Yhdistyksen historiaa

Vammaisala Talentia ry:n historiaa

Vammaisala Talentia ry perustettiin 1.4.1991 Hotelli Ilveksen alakerran isossa auditoriossa. Yhdistys oli tuolloin nimeltään Kehitysvammaistenohjaajat ry (KVO). Perustajina toimivat kehitysvammaistenohjaaja-opiskelijat eri puolilta Suomea. Perustamiskokoukseen tuli Jyväskylästä pari bussilastillista innokkaita opiskelijoita! Yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Pipsa Tamminen Jyväskylästä.

Aluksi yhdistys oli siis opiskelijayhdistys. Hallituksen jäsenet kävivät eri oppilaitoksissa kertomassa yhdistyksen toiminnasta ja miksi kannattaa liittyä ammattijärjestön jäseneksi. Pikkuhiljaa yhdistys alkoi saamaan myös työssäkäyviä jäseniä ja sitä kautta  jäsenmaksupalautuksia. Maksujen myötä pystyttiin järjestämään erilailla toimintaa jäsenille.

Alkuaikoina hallituslaiset matkustivat ympäri Suomea, useimmiten Helsinkiin, kokoustamaan pariksi tunniksi ja takaisin kotiin, kuka mistäkin: Jyväskylä, Turku, Kotka, Jämsä, Forssa, Pori… Kokouksia pidettiin myös toisilla paikkakunnilla.

Yhteistä kaikille paikkakunnille on ollut haaste saada jäseniä mukaan kokouksiin. Menestystarinoita kuitenkin koettiin uudestaan ja uudestaan. Tällaisesta esimerkki on syyskokous 1998 Tampereella Kehitysvammaisten Tukiliiton Tulppaanitalossa, jossa kuultiin ensimmäisen jäsenkyselyn tuloksia sekä kouluttauduttiin Tukiliiton asiantuntijan luennolla. Silloin saatiin monta uutta aktiivia hallitukseen. 2000-luvulla järjestettiin koulutuspäivä jäsenille autismiiin liittyen, silloin oli tupa täynnä väkeä. Kuin myös 18-vuotis juhlaristeily, silloin loppuivat paikat kesken.

Käytössä oli jossain toiminnan alkuvaiheessa sähkökirjoituskone, mikä tuntui luxuslaitteelta silloin, mekaanisen koneen jälkeen.

Tällä tehtiin yhdistyksen tiedotteita ja esitteitä sekä jäsenlehteä (NUD) leikkaa liimaa systeemillä – siis saksilla ja erikeepperillä. Ja näitä sitten vietiin kopiotavaksi ja talkoina taitettiin ja liimatttiin postimerkit ja laitettiin menemään jäsenille. Sittemmin tästä ollaan luovuttu ja on siirrytty sähköiseen tiedottamiseen.

Olimme mukana Sosiaalityöntekijäin Liiton kehittämisprojektissa. Vastaanotto yhteen kehittämisseminaareista oli ikimuistettava. Kun kävelimme kokoustilaan sisään, nousi Tolosen Mervi ylös ja sanoi ensimmäiseksi: ’Tämä on kyllä sosiaalityöntekijöiden koulutustilaisuus’. Selittelimme tulevamme juuri tähän tilaisuuteen KVO ry:stä. Myöhemmin Mervi kyllä kaikkien kuulleen pahoitteli tapahtunutta ja selitti tottuneensa niin siihen että näissä tilaisuuksissa ei juuri nuoria ole nähty ja toivotteli uudestaan tervetulleeksi.

Sosiaalityöntekijäin Liiton aikana saimme toteuttaa ensimmäisen projektimme. Silloin valmistui esite ’Kehitysvammaistenohjaaja’. Tämän projektin lopuksi järjestettiin seminaari, jossa pohdittiin ’Mistä löytyy osaajia tulevaisuuden kehitysvammatyöhön’.

Vuonna 2004 haimme rahoitusta Talentialta projektille, jonka saimme toteuttaa keväällä 2005. Projektin kautta tuotimme yhdistykselle tietoa webrobol-kyselyn kautta vammaisalan koulutuksen tarpeista, tehtävärakenteista, palkoista ja tehtävänimikkeistä sekä teimme uuden esitteen yhdistykselle. Tämän myötä saimme pitkäksi aikaa pois niitä asiota, joita olimme halunneet tehdä, mutta mihin ei kenelläkään ollut oman työn ohessa aikaa.

Yhteistyötä on vuosien varrella tehty muiden jäsenyhdistysten kanssa, eniten Sosiaalikasvattajat ry (nykyään Sosiaalipedagogit Talentia) ja Sosiaaliohjaajat ry (nykyään Sosiaalialan sosionomit ja ohjaajat) eli niin sanottujen sisaryhdistystemme kanssa.

Näidenkin yhdistysten taustalta löytyvät vanhat hyvät opistoasteen koutukset. Sosiaalikasvattajien ja Päivähoidon johtajat ja opettajat ry:n kanssa työstimme myös yhdistysten yhdistämistä, mistä jättäydyimme pois. Nämä kaksi yhdistystä lopulta yhdistyivät. Muistamme Eila Malmstömin, silloisen liiton toiminnanjohtajamme lähettämät terveiset meille: ’muistakaa, myös pieni on kaunista’.

Yhdistyksen toimintaa ollaan kehitetty risteilyillä Pietariin, Tallinnaan ja Tukholmaan sekä hallituksen jäsenten kodeissa sekä Nuuksion metsissä. Pyynnöstä on kannanottoja annettu moneen asiaan. Vammaisala Talentian edustajia on ollut liittovaltuustossa, mihin aluksi saimme automaattisesti yhdistyksen oman edustajan. Nykyään edustamme normaalien vaalien kautta valittuna. Eri toimikuntien ja Talentian hallituksenkin jäseninä meitä on myös ollut.

Vuonna 2005 yhdistyksen nimi vaihdettiin Kehitysvammaistenohjaajat ry:stä Vammaisala Talentia ry:ksi. Tämän takana oli tarve vastata paremmin jäsenistön monipuolisiin ammattinimikkeisiin. Haluttiin ottaa nimi työkentästä, ei koulutuspohjasta. Taisimme olla ensimmäisiä, ellei ensimmäinen, yhdistys joka laajensi jäsenkriteerinsä nykyisten Talentian mallisäätöjen mukaisiksi.

Tämä on ollut hyvä ratkaisu, sillä tuolla leipätyössä on rikkaus tehdä haastavaa työtä vammaisalalla eri ammattiryhmien kanssa. Kun asioita voi jakaa monella tasolla kollegoiden kanssa, se tuo lisäarvoa työhön. Koulutustaustaa ei arjen keskellä kysellä, kyllä siellä töitä tehdään moniammatillisissa työhteisöissä: lääkäreiden, ohjaajien, hoitajien, sosiaalityöntekijöiden, terapeuttien, opettajien, projektityöntekijöiden, johtajien, koordinaattoreiden jne. kanssa.

Silloin kun meitä yhdistää sosiaalialan korkeakoulutus ja vammaisala, on olo parhaimmillaan, niinkuin olisi omiensa joukossa.

Historiakirjoituksen on muokannut Heli Kauppilan puheesta Anu Autio. Puhe esitettiin yhdistyksen 20-vuotisjuhlassa.

Kauppila on valmistunut kehitysvammaistenohjaajaksi vuonna 1993 Jyväskylän sosiaalialan oppilaistoksesta. Hän on tullut Vammaisala Talentian toimintaan mukaan 1992 hallituksen jäseneksi. Kauppila on toiminut yhdistyksessä monessa eri tehtävässä jäsensihteerinä, tiedottajana, sihteerinä, puheenjohtajana ja varapuheenjohtajana.