Terveiset työnohjaaja-koulutuksesta

Työnohjaaja-koulutuksen synnyttämiä ajatuksia dialogosuudesta ja erityisesti nähdyksi, kuulluksi ja vastatuksi tulemisen tarpeista

Olen aloittanut tämän vuoden 2025 helmikuussa 2,5 vuoden mittaisen Voimavarakeskeinen työnohjaaja -koulutuksen Päijät-Hämeen Kesäyliopistossa Lahdessa. Maksan lähes 7000e hintaisen Dialogicin toteuttaman koulutuksen itse. Koen, että tässä kohtaa ammattiuraani kaipaan kipeästi ammatillisen osaamisen laajentamista.

Olen innostunut koulutuksesta ja meillä on huippukiva 12 opiskelijan koulutusryhmä. Suurin osa meistä on sote-alalta, mutta muutamat ovat ihan toisilta aloilta. Tämä on tosi mielenkiintoista oppimisen kannalta. Vaikka olen tosi kiinnostunut opiskelusta, huomaan, että kipuilen sen kanssa, osaanko olla oikeanlainen työnohjaaja, kun olen tehnyt työtä terapian näkökulmasta jo niin pitkään. Terapiassa ja työnohjauksessa on paljon samaa, mutta asetelma on erilainen työnohjaajana kuin terapeuttisessa suhteessa asiakkaan kanssa työssäni Kymenlaakson Hyvinvointialueen perheneuvolassa. Yritän kuitenkin olla armollinen itseäni kohtaan, että vanhakin koira voisi vielä oppia uusia temppuja. Koulutuspäiviä on takana kuitenkin vasta 6/18 ja opintojakin vielä jäljellä yli kahden vuoden ajan.

Koulutuksen yksi keskeinen teema on dialogisuus. Se on minulle jo ennestään tuttua erityistason perheterapia- ja pariterapiaopinnoista. Dialogisuuden cocktailissa valtaosa 3/5 on kuuntelemista, 1/5 puhumista ja 1/5 on sisäistä dialogia. Sisäisessä dialogissa kuuntelija miettii, mitä hänessä herää ja mitä hän tuo siitä keskusteluun. Kuuntelussa on olennaista keskittyä siihen, mitä toinen sanoo eikä siihen, mitä olettaa hänen sanovan. Paljon puhutaan kuuntelemisen, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen merkityksestä. Se tuntuu nopeasti ajateltuna helpolta, jopa itsestään selvältä, niinhän me kaikki sosiaalialan, vuorovaikutuksen ammattilaiset toimimme. Entä, jos pysähdymme miettimään ja seuraamaan itseämme vuorovaikutustilanteissa. Saatamme huomata, ettei se olekaan niin helppoa eikä toteudukaan niin hyvin kuin on itsestään vuorovaikuttajana ajatellut. Miten onnistua kuuntelemaan kiireettömästi ja rauhassa toista ja itseään? Miten onnistua saavuttamaan yhdessä toisen kanssa yhteisen ymmärryksen ja jakamisen kokemus? Miten onnistua kysymään niin, että saa aidosti lisää tietoa eikä vain tulkitse toisen vastausta oman oletuksen kautta?

Monet ihmiset, myös meidän asiakkaamme tässä ajassa suorastaan janoavat, että he tulisivat kuulluiksi ja vastatuiksi kokemustensa ja usein hätänsä kanssa. Erityisesti olen kiinnostunut ja ihastunut vastatuksi tulemisen teemasta. Jaakko Seikkula, psykologi ja emeritusprofessori pohtii Dialogi parantaa, mutta miksi- kirjassaan tätä ihmisen tarvetta tulla vastatuksi. Hänen mukaansa dialogin perusajatus on vastauksen takaaminen toiselle. Saatuaan vastauksen ihminen tietää, mitä hän tuntee ja ajattelee. Kamalinta ihmiselle on jäädä ilman vastausta. Jokainen meistä voi kuvitella, mitä tapahtuu, kun ihminen jää ilman vastausta ja mitä hän on valmis silloin tekemään. Esimerkiksi päihteiden vaikutuksen alainen ihminen, joka ei tule kohdatuksi vaan ohitetuksi saattaa alkaa juuri siksi käyttäytyä arvaamattomalla tavalla, koska mahdollisesti kokee, ettei ole edes vastaamisen arvoinen ihmisenä. Ja toisinpäin ajateltuna arvaamattomasti käyttäytyvä ihminen, saattaa rauhoittua juuri siksi, että hänet kohdataan ja hän kokee tulleensa myös vastatuksi. On helppoa ymmärtää, jos on itse jäänyt vaille vastaamista, miten suuria tunteita ja ajatuksia se itsessä herättää. Tämä pätee sanallisen vuorovaikutuksen lisäksi viesteihin, sähköposteihin, joihin henkilö ei saa vastausta itselleen tärkeisiin kysymyksiin. Olen ainakin itse ollut mukana tilanteessa, jossa asiakas on jäänyt ilman vastausta ihmiseltä, jolle hän kysymyksen esitti. Ehkä kysymys oli vailla vastausta jättäneen mielestä vaikea, epämiellyttävä tai jo turhauttavan usein esitetty kysymys?

Kuulluksi tuleminen on vastatuksi tulemista. Sanojen lisäksi vastaamista ovat mm. ilmeet, eleet, hymy ja hyväksyvä katse. Jaakko Seikkula kiteyttää, että vastauksen saaminen on tärkein ihmiskokemus ja vastausta vaille jääminen on kaikkein kauhein ihmisen kokemus. Vastatuksi tullessa ihminen on tunnistettu ja hyväksytty. Kun näen itseni toisen silmissä, on vastaus ilman sanoja tapahtuva, välitön ja välttämätön kokemus. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu tulla nähdyksi, kuulluksi, vastauksi ja hyväksytyksi. Tämä korostuu kuitenkin vielä enemmän niiden ihmisten kohdalla, jotka elävät vaikeassa elämäntilanteessa vailla kokemusta turvallisuuden tunteesta ja välittävistä ihmisistä ympärillään. Meidän tehtävänä on olla niitä välittäviä, turvallisuudentunnetta luovia ammattilaisia, jotka kohtaavat heidät tarjoten kokemuksen tulla nähdyksi, kuulluksi ja vastatuksi. Tällaisessa suhteessa ammattilainen tarjoaa asiakkaalle mahdollisuuden korjaavaan kokemukseen, jota asiakas on mahdollisesti jäänyt vaille omissa varhaisissa sekä myöhemmissä perhe- ja lähisuhteissaan. Myös kohdatessamme toisiamme ammattilaisina meidän on hyvä muistaa nämä dialogisuuden keskeiset, timanttisen tärkeät perusperiaatteet.

”Pyri kuuntelemaan niin, että toinen haluaa puhua ja pyri puhumaan niin, että toinen haluaa kuunnella” – William Isaks-

Lämmin kiitos Talentia Kymenlaakso koulutustuen myöntämisestä sekä kaikille niille rohkeille, jotka olette lähteneet työnohjattaviksi työnohjausopiskeluuni kuuluvaan harjoitteluun – olette rohkeita heittäytyjiä.

Hyvää kesää ja rentouttavaa kesälomaa!

Maiju Niemelä

Sosiaalityöntekijä, YTM

Erityistason perhe- ja paripsykoterapeutti