Tunnistetaanko hyvinvointialueilla kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävä sosiaalityö?

Koulun sosiaalityössä opiskelijan oikeudet ovat keskiössä, mutta työ ulottuu myös oppilaitosyhteisöihin ja rakenteisiin. Vastaavan kuraattorin tehtävä kirjattiin lakiin yli kymmenen vuotta sitten, ja siinä edellytetään sosiaalityöntekijän kelpoisuutta. Tästä huolimatta sosiaalityön asiantuntijuuden merkitys opiskeluhuollossa on jäänyt vähälle huomiolle. Mitä tämä asiantuntijuus tuo kuraattoripalveluihin – ja miten sitä voidaan hyödyntää opiskeluhuollon kehittämisessä?

Sosiaalityöntekijän asiantuntijuus osana lakisääteistä opiskeluhuoltoa 

Sosiaalipalvelujen uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 180/2026 vp) tunnistetaan, että sosiaalityötä tehdään myös kouluissa ja oppilaitoksissa oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin perustuen. Sosiaalityön asiantuntijuus rakentuu yliopistollisen koulutuksen ja yhteiskuntatieteellisen tietoperustan varaan, mutta edellyttää myös toimintaympäristön erityispiirteiden tuntemusta. 

Kuraattoripalvelut ovat sosiaalihuoltolain mukaisia sosiaalipalveluja, joiden tehtävää ja sisältöä määrittää oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013). Kuraattorityö on osa opiskeluhuollon kokonaisuutta ja kiinnittyy myös koulutusta koskevassa lainsäädännössä turvattuihin oikeuksiin. Opiskelijalla on oikeus opetukseen tai koulutukseen osallistumisen edellyttämään opiskeluhuoltoon. Siksi koulun sosiaalityössä tarvitaan sosiaalityön asiantuntijuuden lisäksi koulutusjärjestelmän ja sitä koskevan lainsäädännön tuntemusta sekä ymmärrystä siitä, miten opiskeluhuollossa edistetään YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa turvattuja oikeuksia.

Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 7 § edellyttää, että jokaisen oppilaitoksen käytettävissä on vastaavan kuraattorin palveluja. Säännöksen tarkoituksena on varmistaa, että oppilaitosten käytettävissä on tarpeen mukaan sosiaalityöntekijän koulutuksen saaneen kuraattorin palveluja (HE 67/2013 vp). Tätä asiantuntijuutta voidaan hyödyntää esimerkiksi vaativien tilanteiden konsultoinnissa, monialaisten tuen tarpeiden tarkastelussa sekä opiskelijan oikeuksien toteutumiseen liittyvissä kysymyksissä. Laki ei määrittele vastaavaa kuraattoria muiden kuraattorien esihenkilöksi eikä rajaa vaativampia yksilökohtaisia asiakastilanteita yksinomaan hänen vastuulleen.

Kuraattoripalveluissa toteutetaan yksilökohtaista opiskeluhuoltoa ja osallistutaan yhteisöllisen opiskeluhuollon suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Työllä tuetaan opiskelijoiden oppimista, koulunkäyntiä ja hyvinvointia sekä edistetään oppilaitosyhteisön hyvinvointia ja yhteistyötä opiskelijoiden ja heidän perheidensä kanssa. Opiskeluhuollon lakisääteisiin tavoitteisiin kuuluvat myös terveyden ja osallisuuden edistäminen, ongelmien ehkäiseminen, varhainen tuki, palvelujen yhdenvertainen saatavuus ja laatu sekä opiskeluhuollon toteuttaminen ja johtaminen toiminnallisena kokonaisuutena ja monialaisena yhteistyönä.

Opiskeluhuollon kokonaisuuden ja tavoitteiden ymmärtäminen luo perustan myös sosiaalityön asiantuntijuuden hyödyntämiselle. Rakenteellinen sosiaalityö ja yhteisösosiaalityö ovat sosiaalihuoltolakiin perustuvia lakisääteisiä hyvinvoinnin edistämisen tehtäviä, joiden merkitystä tarkastellaan myös sosiaalipalvelujen uudistuksessa. Koulun sosiaalityössä nämä näkökulmat täydentävät opiskeluhuollon lakisääteistä tehtävää ja vahvistavat mahdollisuuksia edistää opiskelijoiden hyvinvointia myös yhteisöjen ja rakenteiden tasolla.

Opiskelija keskiössä

Kansainvälisessä koulun sosiaalityössä opiskelijan hyvinvointia, oppimista ja koulunkäyntiä tarkastellaan suhteessa hänen ympäristöönsä. Ekologinen systeeminäkökulma auttaa tunnistamaan opiskelijan tilanteeseen vaikuttavia riski- ja suojatekijöitä sekä kohdentamaan tukea yksilön, ihmissuhteiden, oppilaitosyhteisön ja ympäröivän yhteisön tasoilla (Kelly ym., 2022; Ding ym., 2023). Lapsen oikeuksien edistäminen on työn oikeusperustainen lähtökohta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että opiskelijan yksilökohtaisten tuen tarpeiden lisäksi tarkastellaan ympäristön olosuhteita ja toimintatapoja, jotka vaikuttavat hänen oikeuteensa oppia, tulla kuulluksi, osallistua, vaikuttaa ja kuulua turvalliseen yhteisöön.

Kokonaisvaltainen tarkastelu kuuluu kuraattorin lakisääteiseen arviointitehtävään. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain 15 § turvaa opiskelijalle kuraattorin arvion perusteella riittävän tuen ja ohjauksen opiskeluun ja kehitykseen liittyvien vaikeuksien ehkäisemiseksi ja poistamiseksi. Lain valmisteluaineiston mukaan arvioinnissa huomioidaan opiskelijan tilanne yksilön, perheen ja oppilaitosyhteisön tasolla. Siihen kuuluvat esimerkiksi koulunkäynnin, oppimisympäristön, perhetilanteen ja ihmissuhteiden tarkastelu sekä niihin liittyvien voimavarojen, riskitekijöiden ja kehityksen esteiden tunnistaminen (HE 67/2013 vp). 

Kuraattorin arvion perusteella tukea voidaan kohdentaa myös opiskelijan sosiaaliseen ympäristöön. Oikeus henkilökohtaiseen keskusteluun turvaa pääsyn kuraattoripalveluun, mutta jatkotyöskentelyn sisältö suunnitellaan yhdessä opiskelijan kanssa hänen tarpeidensa, kokemustensa ja oikeuksiensa pohjalta. Työskentelyä ohjaavat yhdessä asetetut tavoitteet ja kuraattorin ammatillinen arvio tuen tarpeesta.

Esimerkiksi yksinäisyyteen tai kiusaamiseen liittyvissä tilanteissa pelkät yksilötapaamiset eivät riitä, jos tilanteita ylläpitävät ryhmän vuorovaikutussuhteet ja toimintatavat. Tällöin tukea voidaan suunnitella ja toteuttaa myös ryhmätasolla yhteistyössä opettajien ja muiden ammattilaisten kanssa. Ryhmään kohdennettu työskentely voi samanaikaisesti vastata yksittäisen opiskelijan tuen tarpeeseen, edistää koko ryhmän hyvinvointia ja ehkäistä uusien ongelmien syntymistä. Tuen riittävyyttä ja vaikutuksia arvioidaan sekä opiskelijan että ryhmän näkökulmasta. Riittävä tuki ei siten aina edellytä toistuvia yksilötapaamisia.

Monitasoisuus on kansainvälisessä tutkimuksessa tunnistettu koulun sosiaalityön keskeiseksi piirteeksi. Yksilökohtaisen tuen rinnalla edistetään opiskelijoiden hyvinvointia vaikuttamalla oppilaitosyhteisön toimintakulttuuriin, ilmapiiriin  ja vuorovaikutussuhteisiin. Monitasoisen tuen viitekehyksessä kaikille opiskelijoille suunnattu ennakoiva ja hyvinvointia edistävä tuki muodostaa perustan, jota täydennetään tarpeiden mukaan kohdennetulla ryhmämuotoisella ja intensiivisemmällä yksilökohtaisella tuella (Ding ym., 2023).

Kuraattorin lakisääteisessä arviointitehtävässä opiskelijan koulunkäyntiin, oppimiseen ja hyvinvointiin liittyvää tuen tarvetta tarkastellaan osana opiskeluhuollon monialaista kokonaisuutta. Sosiaalipalvelu-uudistuksessa ehdotetut muutokset eivät muuta tätä oppilas- ja opiskelijahuoltolakiin perustuvaa tehtävää. Kuraattorin arvio ja uudistuksessa ehdotettu sosiaalihuollon tuen tarpeen arviointi perustuvat eri lakeihin ja palvelevat osin eri tarkoituksia, vaikka ne voivat liittyä saman opiskelijan tilanteeseen.

Kuraattori voi arviossaan tunnistaa myös oppimisen tuen, terveydenhuollon tai sosiaalihuollon tarpeita, ohjata opiskelijan tarvittavan tuen piiriin ja edistää siten hänen oikeuksiensa toteutumista. Eri ammattilaiset arvioivat tuen tarvetta oman tehtävänsä mukaisesti. Opiskelijan oikeuksien toteutumisen kannalta olennaista on, että eri ammattilaisten arviot ja niiden perusteella järjestettävät tukitoimet sovitetaan yhteen opiskelijan tarpeita vastaavaksi, toimivaksi kokonaisuudeksi.

Yksilöstä yhteisöihin ja rakenteisiin 

Yksittäisten opiskelijoiden tuen tarpeet voivat tuoda esiin muutostarpeita myös oppilaitosyhteisössä, palvelujärjestelmässä ja laajemmin yhteiskunnassa. Rakenteellisessa sosiaalityössä yksilöitä tarkastellaan yhteiskunnan jäseninä ja oikeuksien haltijoina, ei vain palvelujen asiakkaina. Oppilaitoksissa opiskelijat kohdataan ennen kaikkea opiskelijoina ja yhteisön jäseninä. Koulun sosiaalityön tehtävänä on osaltaan tunnistaa ja muuttaa olosuhteita ja toimintatapoja, jotka heikentävät opiskelijoiden oikeuksia, osallisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia oppia ja kuulua yhteisöön. 

Mitchell ja Knox (2026) korostavat, että koulun sosiaalityötä on tarkasteltava suhteessa koulun sisäisiin ja sitä ympäröiviin rakenteisiin. Jos työ keskittyy liikaa yksittäisten opiskelijoiden ongelmien ratkaisemiseen, opiskelijoiden tilanteisiin vaikuttavat rakenteelliset tekijät ja koulutuksellinen eriarvoisuus voivat jäädä vähälle huomiolle. Tällöin ympäristöön ja sen toimintatapoihin liittyviä vaikeuksia saatetaan tulkita ensisijaisesti yksilön ongelmina ja ratkaista yksilöön kohdistuvilla tukitoimilla tai osallistumista rajoittavilla toimenpiteillä, vaikka muutoksia tarvittaisiin myös toimintaympäristössä. 

Opetukseen osallistumisen epääminen on esimerkki tilanteesta, jossa on tärkeää tarkastella sekä opiskelijan tuen tarvetta että oppilaitoksen toimintatapoja. Kyse on laissa säädetystä turvaamistoimesta, jossa oppilaan tai opiskelijan osallistuminen opetukseen voidaan tilapäisesti evätä esimerkiksi silloin, kun hänen väkivaltainen tai uhkaava käyttäytymisensä vaarantaa muiden turvallisuuden tai häiritsevä käyttäytyminen vaikeuttaa opetusta kohtuuttomasti.

Samalla on huolehdittava opetuksesta evätyn opiskelijan oikeuksista ja tarvitsemasta tuesta. Perusopetusta ja toista astetta koskeva lainsäädäntö edellyttää, että oppilaalle tai opiskelijalle järjestetään epäämisen aikana mahdollisuus henkilökohtaiseen keskusteluun kuraattorin tai psykologin kanssa. Lisäksi hänelle on järjestettävä muu tarvitsemansa tuki epäämisen aikana ja opetukseen palattaessa sekä laadittava suunnitelma opetukseen palaamisen tukemiseksi.

Sosiaalityön näkökulmasta olennaista on tarkastella opiskelijan kokemusta, kuulluksi tulemista, osallisuutta ja oikeuksien toteutumista sekä toimenpiteen vaikutuksia hänen tilanteeseensa. Toistuvat epäämistilanteet voivat antaa aihetta arvioida opiskelijan tuen riittävyyden lisäksi myös tilanteisiin vaikuttavia olosuhteita ja oppilaitoksen toimintatapoja. Tavoitteena on ehkäistä tilanteiden kärjistymistä ja ulossulkemista sekä tukea opiskelijan paluuta yhteisöön. Samalla on tärkeää huomioida muiden opiskelijoiden ja henkilöstön oikeus turvalliseen oppimis- ja työympäristöön.

Sama tarkastelutapa koskee myös poissaoloja, yksinäisyyttä, kiusaamista, häirintää, syrjintää ja väkivaltaa. Näiden ilmiöiden väliset yhteydet on tärkeää tunnistaa. Esimerkiksi poissaolot voivat heikentää opiskelijan kokemusta yhteisöön kuulumisesta, kun taas yksinäisyys ja turvattomuus voivat lisätä poissaoloja. Yhteisiä suojaavia tekijöitä vahvistamalla voidaan ehkäistä monia näistä ongelmista ja samalla vastata useiden opiskelijoiden tarpeisiin.

Yksilöstä yhteisöihin ja rakenteisiin ulottuva työ kuuluu kaikkien kuraattorien perustehtävään koulutustaustasta riippumatta. Palvelujen keskeisten toimintaperiaatteiden tulee toteutua yhdenvertaisesti kaikissa oppilaitoksissa. Vastaavan kuraattorin erityinen asiantuntijuus perustuu sosiaalityöntekijän koulutukseen ja tietoperustaan sekä koulutusjärjestelmän tuntemukseen. Tätä asiantuntijuutta voidaan hyödyntää opiskeluhuollon monialaisessa yhteistyössä, yhteisöllisten toimintatapojen kehittämisessä ja rakenteellisten muutostarpeiden tunnistamisessa.

Yhdistävää asiantuntijuutta – tiedosta muutokseen

Kuraattorityössä kertyy tietoa opiskelijoiden kokemuksista, tuen tarpeista ja oppimisympäristöistä. Kun tätä tietoa yhdistetään muiden ammattilaisten havaintoihin, oppilaitosyhteisöjen hyvinvointia kuvaavaan tietoon ja tutkimustietoon, voidaan tunnistaa yksittäisiä opiskelijoita laajempia ilmiöitä ja rakenteellisia muutostarpeita. Sosiaalityön tietoperusta auttaa tulkitsemaan yhteistä tietoa erityisesti opiskelijoiden oikeuksien, sosiaalisten suhteiden, eriarvoisuuden ja hyvinvointiin vaikuttavien olosuhteiden näkökulmasta. Myös opiskelijoiden ja perheiden tulee voida osallistua muutostarpeiden tunnistamiseen ja yhteisten ratkaisujen kehittämiseen. Tietoa voidaan hyödyntää tavoitteiden asettamisessa, eri toimijoiden työn yhteensovittamisessa ja toimintatapojen kehittämisessä. Sen avulla voidaan myös arvioida opiskelijoiden hyvinvoinnissa ja oppilaitosyhteisöjen toimintatavoissa tapahtuvia muutoksia.

Pelkkä sosiaalityöntekijän kelpoisuus ei kuitenkaan takaa, että koulutukseen perustuvaa asiantuntijuutta hyödynnetään käytännön työssä ja opiskeluhuollon kehittämisessä. Tämä kysymys korostuu vastaavan kuraattorin lakisääteisessä tehtävässä. Laitisen (2026) väitöstutkimuksen mukaan muiden ammattilaisten odotukset, yhteistyön valtasuhteet ja ammatillinen vähättely voivat rajoittaa kuraattorien mahdollisuuksia määritellä omaa työtään ja hyödyntää asiantuntijuuttaan monialaisessa yhteistyössä. Myös ammatillinen ohjeistus, koulutus, työnkuvien selkeys sekä organisaation johtamis- ja toimintarakenteet vaikuttavat koulun sosiaalityön toteuttamisen edellytyksiin (Mitchell & Knox, 2026).

Asiantuntijuuden hyödyntäminen kytkeytyy myös sosiaalityön laajempiin kehittämistarpeisiin. Hallituksen esityksen (HE 180/2026 vp) mukaan suomalainen sosiaalityö on kansainvälisesti tarkasteltuna ollut varsin yksilö- ja perhekeskeistä. Tämä nostaa esiin kysymyksen siitä, miten hyvinvointialueiden rakenteet ja kansallinen ohjaus mahdollistavat yhteisöllisen ja rakenteellisen sosiaalityön toteuttamisen myös kouluissa ja oppilaitoksissa osana opiskeluhuollon kokonaisuutta.

Koulun sosiaalityö yhdistää opiskelijoiden arkea, oppilaitosyhteisöjä ja palvelujärjestelmää. Opiskelijoiden oikeudet, opiskeluhuollon lakisääteiset tavoitteet ja oppilaitosyhteisöjen hyvinvointitarpeet puoltavat kuraattoripalvelujen lakisääteisen tehtävän turvaamista ja kehittämistä sen sijaan, että niiden työpanosta kohdennettaisiin muihin sosiaalihuollon tehtäviin. 

Jotta kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävä sosiaalityö voi edistää muutosta, sen asiantuntijuutta tulee hyödyntää opiskeluhuollon johtamisessa, kehittämisessä ja päätöksenteossa. Useissa oppilaitoksissa toistuvat havainnot opiskelijoiden hyvinvoinnista, tuen tarpeista ja palvelujen saatavuudesta voivat osoittaa yksittäistä oppilaitosta laajempia muutostarpeita. Vastaavan kuraattorin asiantuntijuutta voidaan hyödyntää näiden havaintojen kokoamisessa ja tulkinnassa sekä tiedon välittämisessä hyvinvointialueen ja koulutuksen järjestäjien johtamisen ja kehittämisen tueksi. Alueellisesti koottua tietoa voidaan hyödyntää myös opiskeluhuollon kansallisessa ohjauksessa ja kehittämisessä. 

Kun yksittäisen opiskelijan tilanne tunnistetaan osaksi laajempaa ilmiötä, yhteinen tieto voi muuttua yhteiseksi ymmärrykseksi – ja yhteinen ymmärrys oppimista ja hyvinvointia edistäväksi muutokseksi.

Eija Tommo, erikoissosiaalityöntekijä (YTM), rakenteellisen sosiaalityön erikoisala, Koulukuraattorit ry – Skolkuratorer rf:n hallituksen jäsen

Kaisa Pintamo-Kenttälä, laillistettu sosiaalityöntekijä (YTM), Koulukuraattorit ry – Skolkuratorer rf:n hallituksen varajäsen

Jaana Kähkönen, laillistettu sosiaalityöntekijä (YTM), Koulukuraattorit ry – Skolkuratorer rf:n puheenjohtaja 

Satu Jokelainen, laillistettu sosiaalityöntekijä (YTM), Koulukuraattorit ry – Skolkuratorer rf:n varapuheenjohtaja

Lähteet:

Ding, X., Lightfoot, E., Berkowitz, R., Guz, S., Franklin, C. & DiNitto, D. M. (2023). Characteristics and outcomes of school social work services: A scoping review of published evidence 2000–June 2022. School Mental Health, 15(3), 787–811. https://doi.org/10.1007/s12310-023-09584-z

HE 67/2013 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2013/67

HE 180/2026 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaalihuoltolain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi.https://www.finlex.fi/fi/hallituksen-esitykset/2026/180

Kelly, M. S., Massat, C. R. & Constable, R. (toim.) (2022). School Social Work: Practice, Policy, and Research (9th ed.). Oxford University Press.

Laitinen, T. (2026). Opiskeluhuollon kuraattorin asiantuntijuus ja positiot moniammatillisessa yhteistyössä. JYU Dissertations (1090). https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-1405-0

Mitchell, B. & Knox, K. (2026). Developing a structural understanding of school social work. Child and Adolescent Social Work Journal, 43, 1713–1723 (2026). https://doi.org/10.1007/s10560-026-01114-5

Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki (1287/2013) https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2013/1287