Marjo-Riitta Nieminen


Vammaisala Talentian juhlavuoden kunniaksi julkaisemme juttusarjan, jossa vammaisalalla toimivat sosiaalialan korkeakouluttetut kertovat työstään.

Tänään töissä vammaisalalla – Marjo-Riitta Nieminen

Tärkein työväline olet sinä itse ja asenteesi

Kuka

Marjo-Riitta Nieminen, Järvenpää. Työvuosia vammaispalveluissa liki 29 vuotta.

Työ

Perhehoidon ohjaaja. Työnantajana Eteva kuntayhtymä.

Koulutus

Sosionomi (amk), mielenterveyshoitaja ja juuri valmistunut ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja

”Tärkein työväline olet sinä itse ja asenteesi. Ratkaisukeskeinen työote on hyväksi havaittu väline tässä työssä ja rinnalla tulee hallita kuuntelemisen taito. Me teemme työtä perhehoitajan kodissa ja on hyvin vaarallista mennä sanomaan ”tee niin tai näin”. On parempi kuunnella ja esittää kysymyksiä ja perhehoitaja itse arvioi mikä on hyvä ratkaisu heidän arkeensa.”

 

Päädyin alalle hiukan vahingossa. Keväällä -89 valmistuin mielenterveyshoitajaksi, mutta sen alan mahdolliset työpaikat olivat hankalien kulkuyhteyksien päässä. Tarvitsin hetken ”time outin”; mitä ja minne suuntaan lähtisin valmistumisen jälkeen. Paikallislehdessä oli ilmoitus kolmen kuukauden kesäsijaisuudesta kehitysvammaisten pienryhmäkodin ohjaajana. Se oli sopiva tauko valmistumisen jälkeen. Hain paikkaa ja sillä tiellä olen edelleen.

En todellekaan tiennyt mihin olen ryhtymässä. Ensimmäinen työpäiväni oli ensikosketukseni vammaisalaan. Muistan ikuisesti ensimmäisen työpäiväni ja kuinka illalla kotiin ajellessani jo ajattelin, että toivottavasti tälle sijaisuudelle tulee jatkoa.

Nykyisin toimin perhehoidon ohjaajana. Tehtäväni on tukea perhekotien toimintaa heidän arjessaan. Olen apuna mahdollisissa ongelmatilanteissa ja pyrin yhdessä heidän kanssaan etsimään ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin. Pidän säännöllisesti yhteyttä perhekoteihin käynneillä ja puhelimitse. Vallitsevasta tilanteesta riippuen yhteydenpito voi olla hyvinkin tiivistä. Arvioin aina yksilöllisesti tilanteita. Jotta tuen antaminen ja tilanteen arviointi onnistuu, on minun pitänyt ansaita perhekodin luottamus. Toki polku on aina kaksisuuntainen.

Eteva vastaa perhehoitajien koulutuksellisista tarpeista ja koulutuksen hankinnasta, mahdollisesta työnohjuksesta ja vertaisryhmätapaamisten järjestämisetä. Aina kodeissa käydessäni arvioin näitä asioita yhdessä perhehoitajien kanssa. Perhehoidon ohjaajana tehtäväni on rekrytoida uusia perhehoitajia. Teen alkuselvittelyt perhehoitajiksi aikoville. Työhöni kuuluu myös KeVa – kehitysvammaisten perhehoitajaksi aikovan valmennus -koulutusten pitäminen. Valvon myös perhekotien toimintaan, että siellä toteutettava perhehoito on lakien ja sopimuksien mukaista.

Etevassa perhehoitajat ovat toimeksiantosopimussuhteessa tehdessään perhehoitoa. Perhehoitajat eivät siis ole työsopimussuhteisia. Perhehoidon toimintaa linjaa Perhehoidon Toimintaohje 2017, jossa on määritetty kaikkien osapuolten vastuut, velvollisuudet ja oikeudet.

Perhehoito muotona voi olla pitkäaikaista, jolloin henkilö asuu perheessä, lyhytaikaista esimerkiksi viikonloppu kuukaudessa tai osavuorokautista maksimissaan 8 tuntia päivässä. Suurin osa Etevassa toteutettavasta perhehoidosta toteutuu perhehoitajan kotona. Hyvin pieni osa lyhytaikaisesta ja osavuorokautisesta perhehoidosta toteutuu asiakkaan kotona. Valtaosa palvelusta on lyhytaikaista perhehoitoa. Tarve uusille perhekodeille on jatkuvaa.

Asiakkaan tulovaiheessa teen tiivistä yhteistyötä Etevan palveluratkaisuyksikön työntekijöiden kanssa. Pyrimme arvioimaan tilannetta mahdollisimman monipuolisesti: minä perhehoidon näkökulmasta ja palveluratkaisuyksikön työntekijä asiakkaan näkökulmasta, jotta tuleva asiakkaan sijoittuminen perhehoitoon olisi mahdollisimman onnistunut. Panostamme tähän alun arviointiin ja yhteistyön, jotta sijoittuminen onnistuisi heti ensi yrittämällä.

Työn hallitsemista helpottaa, jos päällisin puolin tiedostaa tärkeimmät linjaavat lait. Tärkein työväline olet sinä itse ja asenteesi. Ratkaisukeskeinen työote on hyväksi havaittu väline tässä työssä ja rinnalla tulee hallita kuuntelemisen taito. Me teemme työtä perhehoitajan kodissa ja on hyvin vaarallista mennä sanomaan ”tee niin tai näin”. On parempi kuunnella ja esittää kysymyksiä ja perhehoitaja itse arvioi mikä on hyvä ratkaisu heidän arkeensa. On tilanteita, jolloin minulta kysytään ns. asiantuntijana neuvoa ja tietoa ja jos sitä minulla on, toki sen silloin kerron.  

Pidän työstäni koska se on liikkuvaa ja monipuolista. Saan tavata upeita ihmisiä ja oppia heiltä jatkuvasti lisää siitä, mitä perhehoito on. Aamulla ei voi tietää mitä päivä tuo tullessaan. Tässä työssä pitää sietää epävarmuutta ja sitä, että aina ei ole eikä pidäkään olla valmiita vastauksia ja pitää osata heittäytyä. Vaikka pidänkin liikkuvasta työstä ja ajamisesta, välillä se on myös haaste. Alueeni kodit ovat laajalla alueella ja aina ei voi valita ajankohtaa ja ajokeliä. Onneksi pääsääntöisesti voin vaikuttaa aikatauluihin ja näin välttää osittain huonoa ajokeliä. Koen myös kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan haasteena työkentässä. Lyhytaikaisista perhehoitajista on jatkuva pula. Sitten saattaa olla myös niin, että meillä olisi kaikin puolin sopiva perhekoti asiakkaalle, mutta etäisyydet kasvavat liian pitkiksi. On myös alueita, joilla olisi kyllä perhekoteja valmiina ottamaan asiakkaita, mutta juuri niiden alueiden kunnista ei tule palvelutilauksia.

Urallani on paljon mieleen jääneitä tilanteita vuosien varsilta kommelluksia, onnistumisia jne. Tässä perhehoidon ohjaajan tehtävässä varmasti pysäyttävämpiä kokemuksia ovat olleet perhekodin asukkaan kuolemantapaukset. Näissä kohdissa on tullut näkyväksi mitä perhehoito on parhaimmillaan: perhehoidettava on perheen jäsen ja hänen menetystään suree koko perhehoitajien suku.

Hyväksi havaittu oppi vuosien varrella on ja toimii varmasti kaikessa ”Älä jätä huomiselle sitä, minkä voit tehdä jo tänään”. Moneen kertaan olen tähän törmännyt, kun olen edellisenä päivänä ajatellut tekeväni jotain huomenna ja se huomisen aikataulu on mennyt lennossa uusiksi. Silloin olen huomannut ajattelevani, että olisi pitänyt tehdä eilen.

 

Teksti: Marjo-Riitta Nieminen

Toim. Miia Koski

NINA JOHANNA METSOKUMPU