Anna-Mari Bruns


Vammaisala Talentian juhlavuoden kunniaksi julkaisemme juttusarjan, jossa vammaisalalla toimivat sosiaalialan korkeakouluttetut kertovat työstään.

Tänään töissä vammaisalalla – Anna-Mari Bruns

Luovuuden käyttö innostaa ja kantaa työssäni

 

Kuka

Anna-Mari Bruns Espoo. Työvuosia vammaispalveluissa 25 vuotta.

Työ

Palvelusuunnittelija Helsingissä. Työnantajana Aivovammaliitto ry.

Koulutus

kehitysvammaistenohjaaja, sosionomi AMK, sosionomi Ylempi AMK

 

”Kuuntele asiakastasi – heiltä oppii paljon. Aivovaurio.fi-projektissa, jossa rakensimme nettiportaalin yhdessä kohderyhmän kanssa, opin todella kuinka paljon käyttäjäryhmä osaa analysoida ja tuottaa tietoa palvelujen kehittämiseksi. Lähes ehtymätön voimavara!”

 

Päädyin vammaisalalle töihin 90-luvun alussa ylioppilaskirjoitusten jälkeen, kun silloinen anoppiehdokas ehdotti avustajan töitä harjaantumiskoulussa. Olin vuoden Espoossa Eestinkallion koulussa luokka-avustajana ja siitä se lähti. Hurahdin hauskassa työporukassa, jossa oli tekemisen meininki. Kehitysvammaisten lasten kanssa työskentely opetti paljon. Se toi esille elämän moninaisuuden iloineen ja suruineen. Eniten innosti luovuuden käyttö, joka kantaa edelleen työssäni.

Palvelusuunnittelijana Aivovammaliitossa kehitän uusia vertaistuellisia palveluja. Tavoitteenamme on yhdessä vapaaehtoisten kanssa rakentaa toimintoja, jotka tukevat vammautuneen ihmisen kuntoutumista. Vertaistuki on tärkeää myös läheisille. Elämänmuutos koskee perhettä, sukua ja ystäviä. Näemme myös, että palvelujärjestelmä hyötyy järjestöjen tuottamasta tuesta. Toinen tärkeä tehtävä on kokemusasiantuntijuuden vahvistaminen. Haluamme tuottaa kokemustiedon avulla välineitä palvelujärjestelmän kehittämiseen sekä lisätä kaikkien kansalaisten ymmärrystä, mitä tapaturmaisesti vammautuminen tarkoittaa. Kaikki edellä mainittu tarkoittaa arviointia, kehittämistä ja kouluttamista. Minulta voi myös tilata aivovammautumiseen liittyviä koulutuksia. Olen käynyt kouluttamassa esimerkiksi palveluasumisessa henkilökuntaa vammaisen ihmisen kohtaamiseen. Ne ovat opettavaisia myös itselle ammattilaisena. Lisäksi olen mukana liiton tiedotuksen tukena ja vedän sopeutumisvalmennuskursseja.

Järjestötyössä on oltava joustava reagoimaan kentältä tuleviin tarpeisiin. Liittoon otetaan paljon yhteyttä hyvinkin erilaisissa tarpeissa. Työssäni pitää ymmärtää, mitä tapaturman kohtaaminen elämässä tarkoittaa, ja nähdä ihmisen elämä ns. kognitiivisen vammaiskäsityksen kautta. Vamma ei näy ulos ja se tuo oman värinsä työkenttään.

Joudun aina miettimään, miten kohtaan ihmisen, jolla on neurologinen toimintakyvyn muutos. Meillä kaikilla on tuntemuksia erilaisista neurologisista oireista. Kuitenkin samaistuminen ihmiseen, jolla on aivovaurio, on haasteellista. Me ihmiset herkästi ylitämme toisen sanomalla, että kyllä minullakin muisti pettää. Aivovaurion kohdanneella ihmisellä on kuitenkin aivan eri mittakaavat.

Aivovammatyössä korostuu kognitiivisten haasteiden kohtaaminen. Ihmisillä on muistiongelmia, toiminnanohjauksen haasteita, aloitekyvyttömyyttä, kipuja ja paljon muita hermostoon liittyviä oireita. Liiton työntekijöiden pitää osata ajaa vammautuneiden ihmisten, läheisten ja myös ammattilaisten etua edellä mainitusta näkökulmasta.

Erityisesti pidän työssäni ihmisten kohtaamisesta ja toimimisesta siinä työkentässä, josta aivovammatyö koostuu. Joka kerta opin jotain uutta, kun olen tekemisissä meidän vapaaehtoisten, vammautuneiden ihmisten, heidän läheistensä ja ammattilaisten kanssa. Nautin siitä, että voin pohtia asioita yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta. Ne ovat hyvin sidoksissa toisiinsa, vaikka se ei aina yksilölle näy. Olen todennutkin, että tapaturmassa ihminen todella törmää lakeihin. Harvemmin tuolla liikenteessä pohdimme, miten paljon yhteiskunnalliset päätökset vaikuttavat elämäämme.

Nyt seurataan tarkkaan sote-uudistusta ja se tuo haasteita työkenttääni. Se vaikuttaa siihen, miten hoito ja kuntoutus kehittyvät. Tämä kaikki heijastuu meidän jäseniimme ja vammautuneisiin ihmisiin. Tässä työssä näkyvät myös rahoitusjärjestelmän haasteet, kun autamme ihmisiä ratkomaan hoidon ja kuntoutuksen arkisia ongelmia. Neurologinen kenttä kehittyy tällä hetkellä paljon. Siinä on mukana ristiin eri tieteen aloja: lääketiede, sosiaalityö, fysiikka, kemia ja vaikka mitä. Äärimmäisen mielenkiintoinen haaste!

Vammaistyössä riittää mieleen jääneitä tilanteita. Paljon on erittäin mielenkiintoisia ja hauskoja kohtaamisia ihmisten kanssa. Oma ajattelu on haastettu monesti. Usein minulta kysytään, että mikäs se sinun diagnoosi on, kun muisti pettää tai sekoilen sanoissani. Oivaa palautetta vammautuneilta ihmisiltä! Mieleen on jäänyt myös, kun erään sopeutumisvalmennuskurssin jälkeen perhe uskalsi puhua ääneen vanhemman aivovammasta lapsille. Mörkö katosi!

 

Teksti: Anna-Mari Bruns

Toim. Miia Koski

NINA JOHANNA METSOKUMPU