Onko sosiaalityöntekijä katoava luonnonvara?

Sote- ja sotu-uudistus keskustelussa pitäisi nostaa sosiaalityöntekijän ammatti ja professio selkeästi esiin.

Kuten Talentian puheenjohtaja Tero Ristimäki Aamulehdessä 22.2.2020 kirjoitti:” sote ei ole vain terveydenhuoltoa, lääkäreitä ja hoitajia.”

Sosiaalityö käsitteenä on hämärtynyt. Kohta kaikki tekevät sosiaalityötä, mitä eriskummallisimmilla nimikkeillä. Meillä on ammatinharjoittamislaki ja se määrittelee, laillistetun sosiaalityöntekijän. Pohjana yliopistollinen sosiaalityön koulutus.

Muistan ajan, kun alettiin kouluttaa sosiaaliohjaajia, paljon ennen kuin sosionomikoulutus alkoi. Silloin kentältä kuului pelkoa, miten käy sosiaalityöntekijöiden, yritetäänkö tällä korvata sosiaalityöntekijäpulaa. Kunnon palkkaus ja hyvä esimiestyö/johtaminen takaisivat työntekijöiden sitoutumista työhön. Ja toki myös kohtuulliset asiakasmäärät ja kuormittavuuden vähentäminen. Hyvä työnohjaus ja työilmapiiri.

Minusta on sääli, kun ensin ihminen opiskelee sosiaalityöntekijäksi ja on usein innostunut alastaan, halustaan vaikuttaa yhteiskunnassa haavoittuvissa tilanteissa olevien asiakkaiden elämänlaadun nostamiseen ja voimavarojen löytymiseen, niin ensimmäinen työpaikka saattaa saada aikaan shokin. Perehdytystä ei ole kunnollista, tiimi ei ota oikeasti vastaan, heikko esimies jne. Siitä saattaa lähteä pyöröoviefekti käyntiin.

Yhteiskunnalla ei ole varaa menettää yhtäkään koulutettua sosiaalityöntekijää. Muut ammattiryhmät eivät heitä korvaa.

Lähde aktiivisesti mukaan yhdistystoimintaan ja vaikuta tulevissa Talentian valtuustovaaleissa. Valittajia kyllä riittää, mutta nyt tarvitaan toimijoita ja yhteiskunnallista vaikuttamista.

Aurinkoisin terveisin Pirkko Niemi, sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät ry hallituksen varajäsen

j.k. Täällä Sastamalassa paistaa aurinko!