Hyvät kollegamme ovat kokeneet kovia viime aikoina. Haluamme välittää heidän ajatuksiaan tiedoksi siitä, mitä tarkoitushakuisella politiikalla saadaan aikaan @yleuutiset
Sosiaalityöntekijä Koskiniemen mietteitä:
”Kirjoitin kirjeen, jonka nyt ainakin ensin julkaisen teille fb-kavereille. Kritiikkiä ja muutenkin kaikenlaisia mielipiteitä saa esittää huoletta.
Herra Pääministeri
Syvästi kauhistuneena olen seurannut, kuinka Teidän ja läheistenne henkilökohtaisia asioita on käsitelty median ja somen palstoilla. Ymmärrän enemmän kuin hyvin lievän kiihtymisennekin.
Olen sosiaalityöntekijä Rovaniemeltä, yhtä hyvin voisin olla Espoosta, Kurikasta, Oulusta tai Hämeenlinnasta. Vertaan hieman omaa asemaani vastaavankaltaisissa asioissa.
Ns kansalaispalautetta olen minäkin saanut jatkuvasti työsähköpostiini. Usein epäillään minun tehneen lastensuojelutoimenpiteitä kateudesta/saadakseni laitoksiin asiakkaita/saadakseni provisiota sijoittamastani lapsesta. Minä, toisin kuin Te, Herra Pääministeri, en voi lähettää viestejä kenellekään eteenpäin, koska nousevana päivänä istuisin kuulustelussa rikoksesta epäiltynä. Huojentavaa on ollut kuulla, että Te, Herra pääministeri, olette kuitenkin siten voinut ahdistustanne purkaa.
Ymmärrän hyvin, että olette järkyttynyt saamistanne tappouhkauksista ja siitä mieltänne huojentaaksenne olette julkisuudessa kertonut. Asioiden jakaminenhan tunnetusti helpottaa.
– Minullekin on annettu tappouhkauksia niin, että jo vuosia sitten lakkasin niitä laskemasta. Lapsiani on uhattu, heistä on levitetty perättömiä juttuja kuten tietenkin minustakin. Minua on seurattu, asuntoni ulkopuolella on kierrelty uhkaustarkoituksessa. Virkatoimistani on tehty poliisille tutkintapyyntöjä, samoin perättömiä kanteluita. Netissä on kirjoitettu halventavasti. Vähintään kerran viikossa minua on nimitelty huoraksi – tämähän on naisvaltainen ala, Herra Pääministeri.
Olen kuitenkin onnellisemmassa asemassa kuin Te, Herra Pääministeri. Minun tai läheisteni omaisuusasioita ei ole otettu esille missään. Luultavasti syynä on, että sen enempää minulla, lapsillani kuin muillakaan läheisilläni ei ole velkaisen asunnon lisäksi mitään muuta omaisuutta. Ammattini pätevyysvaatimuksena on ylempi korkeakoulututkinto, palkka on alle 3000 e/kk, joten epäilystäkään kuoriin tai kassakaappiin piilotetusta omaisuudesta ei ole syntynyt.
Elämääni helpottaa toisin kuin Teillä, Herra Pääministeri, se, ettei kenenkään – ei edes minun itseni – tarvitse koskaan miettiä, ovatko kaikki tuloni tai varallisuuteni verotuksen piirissä, joten kohua siitäkään minun ei ole tarvinnut eikä koskaan tarvitse pelätä.
Olen kuullut, että te, Herra Pääministeri, olette helikopterillanne epäitsekkäästi kuljettanut työtovereitanne kokouksiin perimättä korvauksia. Tässä minä ja kollegani olemme paljon paremmassa asemassa; käymme työn vaatimissa tapaamisissa omalla lähes täysi-ikäisellä autollamme, josta saamme korvauksen 44 snt/km, maksetaanpa vielä kolmen sentin korotuskin jokaisesta matkustajasta. Tosin näin saamme toimia vain lyhyillä matkoilla. Pitkällä virkamatkallahan on vaarana, että saisimme matkasta jopa puhdasta tuloa, mikä tosin vanhojen autojemme kaikenlaisen kulutuksen huomioon ottaen ei juurikaan ole mahdollista. Mutta osoittaa päättäjiltämme esimerkillistä vastuullisuutta, että tällainen henkilökohtaisen hyödyn tavoittelu on estetty.
Te, Herra Pääministeri, kerrotte, ettei raha ole Teille motivaattori toimimiseen yrittäjänä tai poliitikkona. Minä olen moraalisesti ja eettisesti Teitä paljon alempana; minun ainoa motiivini sosiaalityöntekijänä toimimiseen on raha. Rahaa tarvitaan sekä asumiseen, elämiseen että lapsista huolehtimiseen, joten omista eettisistä näkemyksistä ja tunkkien jättämisistä on hengissä pysymiseksi tingittävä.
Olen kanssanne täysin samaa mieltä halustanne varjella perhettänne. Niin minäkin olen halunnut, samoin joka ainut kollegani. Minä en tosin voi kiihtyä uhkaajilleni perheeni varjelun perusteella enkä voi missään mediassa asiaani esiin tuoda.
Käsitän kyllä, Herra Pääministeri, että köyhän, huonosti palkatun sosiaalityöntekijän ja hänen läheistensä elämä ei ole lainkaan yhtä arvokas kuin sanokaamme esimerkinomaisesti nimiä mainitsematta hyvin varakkaan ministerin. Köyhä yksinhuoltaja, varaton eläkeläinen tai pitkäaikaistyötön eivät ole yhteiskunnalle hyödyllisiä. Yhteiskuntahan joutuu maksamaan heille kansaneläkkeet, työttömyyskorvaukset, asumistuet, lapsilisät – joita nyt onneksi ollaan pienentämässä. Hehän ovat muutenkin tottuneet tulemaan toimeen hyvin niukoin varoin, joten muutaman kympin leikkaukset voidaan täysin perustellusti tehdä.
Älkää pahoittako mieltänne enää, Herra Pääministeri, jos joku peruseläkettä nauttiva 81-vuotias mies miettiessään pystyykö ostamaan verenpainelääkkeet vai maksamaan sähkölaskun (kumpaankin ei ole varaa) , voi kirjoittaa Teille ajattelemattomasti ja Teitä sillä tavoin loukata. Tällainen henkilökohtaisella tunteella ajatteleva ihminen voi jopa pitää Teidän asennettanne julkisuuteen tuotuihin asioihin naurettavana ja saattaa vieläpä todeta, että on joillakin huolenaiheet vähissä.
Ihailen, Herra Pääministeri, visiotanne hyvinvointiyhteiskuntamme pelastumisesta ja eriarvoistumiskehityksen pysäyttämisestä. Sosiaalityöntekijänä en tosin ole vielä ainakaan havainnut siitä vähäisintäkään merkkiä. Mutta ehkäpä se johtuu siitä, että visiossanne on sellaista salattua viisautta, joka ei aukene meille hädässä olevien ihmisten auttajille.
Hyvinvointiyhteiskuntaa pikaisesti odottaen
sosiaalityöntekijä”