Juhlavuoden huumaa Virossa
Iloiset tervehdykset hersyivät, kun juhlamatkalaiset löysivät tiensä satamassa odottaneiden liilatakkisten Sosiaalipedagogit Talentia ry:n hallituksen jäsenten luo. Laukut matkanjärjestäjä Matka Hyrkäksen bussiin, Talentian upouudet heijastinkassit käteen ja laivalle.
Tallinnassa jakauduimme kahteen bussiin, joissa meitä odotti matkanjärjestäjien lisäksi paikalliset oppaat Aime ja Tiiu. He johdattivat meitä koko matkan kertoen tarinoita Viron historiasta sekä nähtävyyksistä, joissa vierailimme.
Ensimmäinen pysähdys oli Viitna Kestikievariin, johon meille oli varattu aikaa välipalalle. Viitnan Kestikievari oli tunnettu jo keskiajalla. Silloin kestikievarit toimivat postiasemina, mutta niissä tarjottiin myös majoitusta ja ruokaa. Majoitus- ja ruokapaikat, jopa hevosten majapaikat, oli siihen aikaan jaettu säädyn mukaan eri puolille kestikievaria. Me nautiskelimme aurinkoisesta säästä, nostimme Matka Hyrkkään tarjoaman maljan matkalle ja tutustuimme toisiimme.
Seuraava pysähdys oli Ontikan rantatörmällä, jossa halukkailla oli mahdollisuus laskeutua törmälle rakennettuja portaita pitkin ihastelemaan vesiputousta. Samassa paikassa pystyi myös tarkastelemaan tuhansien vuosien aikana muodostuneita maakerroksia, jotka näkyivät selkeästi molemmin puolin putousta.
Toilan kunnassa meidät otettiin lämpimästi vastaan yöpymispaikkaamme Toila Spahan. Saimme huoneet, minkä jälkeen reippaimmat lähtivät oppaiden johdolla luontolenkille hotellin kauniiseen ympäristöön ja osa taas ennätti käydä heti nauttimassa kylpylästä. Kaikki kuitenkin lopulta tapasimme illallisella hotellin ravintolassa.
Matkamme toisena päivänä paikallinen bussikuljettajamme oli tuonut meille näytille ja tunnusteltavaksi öljyliusketta, joka on Viron tärkein luonnonvara. Liuskeet sisältävät kerogeeniä, josta voidaan valmistaa öljyä. Oppaamme Aime kertoi ensimmäisestä vierailukohteestamme Kuremäen eli Pühtitsan nunnaluostarista ja varoitti, että sinne saattoi haluta jäädä vierailua pidemmäksikin aikaa. Aurinko paistoi kauniisti ja luostari kupoleineen näytti uskomattoman kauniilta. Itseeni isoimman vaikutuksen teki silti se ääretön rauhallisuus ja kaikki se kauneus, jota luostari piti sisällään – tulppaanimeri, nunnia pihatöissä auttamaan tulleet nuoret kauniissa mekoissaan, pienet yksityiskohdat rakennuksissa ja persoonalliset kissat, jotka ilmestyivät aivan kuin auttamaan meitä saamaan vielä upeampia valokuvia paikasta. Ja kyllä, Aime oli oikeassa – olisin voinut jäädä luostariin vielä paljon pidemmäksi aikaa!
Jatkoimme kuitenkin kohti Tarttoa ja hullaannuimme haikaroista, joita matkan varrella näkyi suurissa, tolppien päälle rakennetuissa pesissään. Vaikka näimme niitä useita, oli hyvien valokuvien ottaminen niistä melkeinpä mahdotonta. Mutta hauskaa oli!
Tarttossa teimme bussilla pienen kierroksen ympäri kaupunkia, minkä jälkeen saimme omatoimista aikaa kaupunkiin tutustumiseen tai vaikka ostoksiin. Tartto on Viron toiseksi isoin kaupunki ja sitä pidetään Viron kulttuurin ja sivistyksen pääkaupunkina. Nähtävääkin siis riitti – Paulusen eli Paavalin kirkko, raatihuone, yliopisto näin muutamia mainitakseni ja pientä oluttapahtumaa unohtamatta!
Paluumatkalle Aime oli säästänyt mielenkiintoisen kohteen ja niin sitä ajeltiin kohti Peipsijärven rannan vanhauskovaisten asuinalueita, jotka on tiukan vanhoillisortodoksisuuden lisäksi tunnettuja myös makoisista sipuleista ja niistä valmistetuista eri tuotteista. Alueen vanhauskovaiset olivat paenneet yli 300 vuotta sitten Venäjältä kirkkouudistuksia ja asettuneet asumaan Peipsijärven rannalle. Heillä on säilynyt tiukka tulkinta ortodoksisuudesta ja he ylläpitävät vanhoja tapoja sekä rituaaleja edelleen.
Illalla Toilassa moni juhlamatkailija kertoi ihastuksissaan, kuinka upea oli edellisiltana ollut auringonlasku hotellin takana olevalla rannalla. Sinne siis! Jyrkän alamäen jälkeen eteen aukeni vaikuttava ranta, jota koristi meren hiomat kivet ja kultaiseksi kaiken värjäämä aurinko. Tunnelma oli täydellinen kruunaamaan päivän! Tunnelman viimeisteli kuitenkin hotellin vauhdikas yökerho sekä Euroviisujen yhteiskatsomo aulassa.
Viimeisenä matkapäivänä ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Sillamaen kaupunki. Neuvostoliiton aikaan kaupungilla oli sotilaallinen merkitys ja siksi se oli pitkään suljettu kaupunki, joka on ollut jopa piilotettuna kartoista. Kaupungilla ei myöskään ollut nimeä vaan sitä kutsuttiin nimellä ”Kaupunki numero seitsemän”. Syynä piilotteluun oli kylmä sota ja se, että Neuvostoliitto käytti kaupunkia uraanin rikastuttamiseen. Pysähdyimme katsomaan upeaa rantabulevardia, jossa vielä välittyi Stalinin ajan henki rakennuksista ja otimme ryhmäkuvan rantabulevardille laskeutuvilla portailla. Sillanmaesta matka jatkui Viron ja Venäjän rajalla sijaitsevaan Narvan kaupunkiin.
Narvassa teimme ensin oppaiden johdolla kaupunkikierroksen, jonka aikana saimme tutustua Narvan linnaan ja nähdä vastapuolella jokea Venäjän puolelle jäävän Iivananlinnan. Osa vieraili myös kaupungin luterilaisessa kirkossa ja linnan viereisessä puistossa. Saimme myös nähdä suuruudessaan vaikuttavan Kreenholmin tekstiilitehtaan, joka oli lopetettu vuonna 2010 ja lopuksi pääsimme shoppailemaan ostoskeskukseen. Sitten olikin aika suunnata bussit paluumatkalle yhden pysähdyksen kautta. Se pysähdys toteutettiin Rakveressä legendaarisessa Sammin grillillä, jonne meille oli varattu lounas. Tallinnassa sitten jatkettiin ostoksia ja pääsimme tutustumaan myös erilaisiin tunikoihin sataman liikkeessä.
Kiitos kaikille mukana olleille! Oli ihan huippuporukka matkassa ja sen mukaisesti huippuhauskaa!
Juhlamatkan terveiset Sosiaalipedagogit Talentia ry:n hallituksen puolesta kirjoitti hallituksemme jäsen Irene Altundas.