Vieraskynä: kokemusasiantuntijan näkökulma

Tiedän kuinka vaikeaa matka kohti raittiutta voi olla ja kaikki eivät siinä todellakaan onnistu, sen takia haluan nyt jakaa hieman omasta matkastani.

Olen 23-vuotias, päihde- ja rikostaustainen mies Tampereelta ja olen töissä KRIS Tampere ry:ssä paikka auki-hankkeessa, tällä hetkellä pysynyt päihteettömänä ja rikoksettomana melkein 3 vuotta, KRISillä teen töitä vertaistukiohjaajana, toimenkuvaani kuuluu jakaa omaa kokemustani matkastani kohti raittiutta sekä auttaa muita jotka ovat olleet samassa tilanteessa kuin itse joskus. Tiedän kuinka vaikeaa se voi olla ja kaikki eivät siinä todellakaan onnistu, sen takia haluan nyt jakaa hieman omasta matkastani.

Päihteiden käyttämisen aloitin suhteellisen nuorena, jälkeenpäin ajatellessani asiaa, olin silloin vielä ihan lapsen kengissä. Käytin päihteitä tukahduttaakseni tunteeni ja epävarmuuteni elämän suhteen. Ensimmäisen vankeustuomioni sain ollessani 19-vuotias. Se oli nuorelle miehelle kova paikka kun vangittiin ensimmäistä kertaa marraskuussa 2013, siitä aukesi ihan toisenlainen maailma, mitä olisi osannut kuvitella. Tutkintavankeuden jälkeen vapauduin väliaikaisesti odottamaan hovioikeuden päätöstä, kävelin vankilan porteista ulos mukanani koko sen hetkinen omaisuus, eli kaksi muovipussillista vaatteita ja muuta irtaimistoa mitä oli jäljellä. Ei ollut paikkaa mihin mennä, ei ollut tietoa paremmasta ja vaikka olisi ollut, ei ollut mitään tietoa mistä saisi tarvittavaa tukea elämänmuutosta varten. Toisaalta halusin muuttua ja saada elämäni kuntoon, mutta en vielä vaan tiennyt miten.

Ensimmäiset kokemukset rikosseuraamuslaitoksesta ja valvonnasta sijoittuu 2014 alkuvuoteen kun olin ”vapaalla” odottamassa hovioikeuden istunnon määräämistä, oli pilvinen päivä ja kävelin kohti Kuopion rikosseuraamuslaitosta ensimmäiseen tapaamiseen jossa oli tarkoitus sopia ilmeisesti valvonnasta. Siellä hetken aikaa keskusteltiin nykyisestä elämäntilanteestani, joka ei silloin ollut kovin hyvä, näin jälkikäteen ajateltuna. Hetken päästä minulta kysyttiin olenko juonut, olin ilmeisesti selkeästi päihtynyt ja jouduin poistumaan tapaamisesta. Olin hieman katkeroitunut ja tunsin vihaa sisälläni koska omasta mielestäni minua kohdeltiin väärin. Nykyään kun ajattelen asiaa, niin ymmärrän tilanteen täysin.

Marraskuun alkupuolella elämäntilanne alkoi näyttämään huonolta ja päätin ensimmäisen kerran hakea apua päihde- ja rikoskierteestä pois pääsemiseksi. Sain nuoren ikäni ansiosta nopeasti ajan sosiaalityöntekijälle Kuopiossa ja hän näki hätäni ja sai järjestettyä minulle paikan Kuopiossa katkolle. Katkolla ollessani tiesin että tarvitsen pidempiaikaista kuntoutusta, joka järjestyi nopeasti yhteistyössä Espoon ja Kuopion sosiaalitoimen kanssa.

Kuntoutuksen järjestyessä ei voinut vieläkään täysin hengähtää vaikka elämässä suunta oli oikea, tuomioita oli vielä tulossa ja ne piti suorittaa kunnialla loppuun ja kantaa vastuu omista sotkuista. Kuntoutuksessa vietin aikaa 4,5kk jonka jälkeen oli aika jatkaa sieltä Kylmäkosken vankilaan suorittamaan vankeusrangaistusta, Kylmäkoskella vietetyn ajan jälkeen pääsin Vilppulan avotaloon ja sinne oli myös sovittu jo ensimmäinen tapaaminen tulevan valvojani kanssa. Tapaamisessa yllätyin siitä kuinka minut kohdattiin ihmisenä eikä ainoastaan vankina jolla on vankinumero sekä rikosrekisteri, ymmärsin jonkun ajan kuluttua että minua haluttiin oikeasti auttaa saamaan asiani kuntoon, eikä vain vahtia ja asettaa kieltoja ja rajoituksia.

Aika kului nopeasti ja uusi elämä oli alkanut edetä hyvin, osittain saamani tuen ansioista ja osittain sen ansiosta että olin löytänyt itsestäni halun laittaa asiani kuntoon ja alkaa elämään parempaa kunnollista elämää. Kävin vertaistukiryhmissä ja sain itselleni rutiineita ja järkevää tekemistä Tampereen KRIS:illä, uusia ystäviä ja kaikkein tärkeimpänä tarpeeksi tilaa kasvaa ihmiseksi kuka olen tänään.

Jossain vaiheessa valvojani vaihtui edellisen jäädessä pois niistä hommista, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan vaikka toisaalta harmitti kun oli ehtinyt tutustua jo aika hyvin. Uuden valvojani kanssa asiat alkoivat sujumaan hyvin ja koin luontevaksi puhua hänelle asioistani ja siitä mitä elämässäni oli meneillään.

Minulla oli vielä uusi tuomio tulossa hovioikeudesta monen vuoden takaa, oikeudenkäynnissä elämänmuutokselleni, päihteettömyydelle sekä hyvin toteutuneelle valvonnalle annettiin painoarvoa joten tuomiota ei tullut niin paljon kuin olisi voinut, aloimme valvojani kanssa melkein heti suunnitella vankeusrangaistuksen suorittamista ja siihen liittyviä asioita. Valvojani teki paljon töitä sen eteen että saisin suoritettua rangaistuksen koevapaudessa, ilmeisesti hän uskoi minun elämänmuutoksen ja päihteettömyyteen vahvasti, eikä turhaan, olinhan kuitenkin jo melkein 2 vuotta ollut päihteettömänä. Olin todella yllättynyt että valvojani kanssa saatiin koko rangaistus suoritettavaksi niin että, ei täytynyt mennä kuin muutamaksi viikoksi Ojoisille vankilaan ja sen jälkeen suoritin loput rangaistuksesta koevapaudessa. Se oli päihteettömyyteni eduksi silloin että pääsin koevapaudesta käymään vertaistukiryhmissä, mistä oli muodostunut minulle tärkeä osa uutta elämäntapaani.

Koevapaus sujui hyvin, vankilan puoleltakin löytyi ilmeisesti luottoa minuun tarpeeksi että sain luvan käydä iltaisin vertaistukiryhmissä kunhan ilmoitin siitä etukäteen. Valvontakäyntejä jatkettiin normaaliin tapaan koevapauden aikana ja sen jälkeen, lopulta tuli kuitenkin se päivä että olin suorittanut kaikki vankeusrangaistukset, niin ehdolliset kuin ehdottomat ja päässyt elämässä eteenpäin ja saanut paremmin elämänsyrjästä kiinni.

Itse olen kokenut ainoaksi vaihtoehdoksi jättää kaiken vanhan taakse ja kehittää tilalle uusia terveempiä ihmissuhteita, harrastuksia, muita keinoja hankkia rahaa kuin tehdä rikoksia. Päihteettömänä pysyminen mahdollistaa minulle kaiken mitä tällä hetkellä elämässä arvostan, jos en pysyisi päihteettömänä, olisi hankalaa harrastaa, käydä töissä tai ylläpitää nykyisiä terveitä ihmissuhteita. Päihteettömyyteen koen omalla kohdalla ainoaksi kestäväksi ratkaisuksi vertaistukiryhmät ja järjestöt jotka sellaista tarjoavat. Vertaistukiryhmissä ihmiset ymmärtävät mitä toinen on käynyt läpi ja sen takia luottamuksen muodostuminen siellä onnistuu helposti, koulutetuilta ammattilaisilta taas olen saanut paljon apua arkisempiin asioihin kuin esim. päihdeongelman hoitamiseen.
Julkaisemme kirjoituksen nimettömänä.