Seksuaalirikoksiin syyllistyneiden parissa työskentely haastaa kehoa ja mieltä

Muistan elävästi erään vankilassa olleen asiakastilanteen, joka järkytti minua. Vaitiolovelvollisuudesta johtuen en voi kertoa tilanteesta, mutta kuvitellaan sen olleen seuraava:

Tiesin alustavasti ennen asiakastilannetta, mitä oli tulossa. Asiakkaan kerrottiin olleen vuorovaikutuksessa dominoiva, taipuvainen manipuloimaan ja kykenemätön ottamaan millään tapaa vastuuta teostaan. Hän oli riistänyt hengen itseäni nuoremmalta naishenkilöltä, ja tilanteeseen oli liittynyt kunnia-ajattelun lisäksi brutaalia, sadistista seksuaaliväkivaltaa.

Ajattelin, että asiakkaan tapaamisesta tulee minulle haastava. Mieleni ei juuri helpottanut tilannetta. Se täyttyi erilaisista ennakkoluulojeni ja asenteideni värittämistä mielikuvista.

Asiakkaan istuessa edessäni oli helppo huomata, että minun oli vaikea olla läsnä. Mietin asiakkaan tekoa, tarkastelin hänen olemustaan, vaatetustaan ja kehoaan eri tavoin kuin yleensä tarkastelin. Pyrin havainnoimaan itseäni ja säätelemään vireystilaani, kuten toistenkin asiakkaiden kohdalla teen päivän aikana toistuvasti. Jostain syystä se ei auttanut. Oli mahdotonta olla läsnä.

Neljänkymmenenviidenminuutin asiakastilanteen jälkeen mieleni oli entistä täydempi erilaisista mielikuvista, tulkinnoista ja tiedoista. Kehoni oli hyvin ylivireä, ja kannoin tilannetta ja siihen liittyviä reaktioitani kotiovelleni. Tai tosiasiassa kannoin niitä kynnykseltä vielä hyvän matkaa pidemmällekin. Tilanne ja siihen liittyvät mielikuvat nimittäin seurasivat minua päivien ajan.

Miksi juuri tuo tietty hetki jäi mieleeni ja kehooni? Ja kuinka hetkestä oli mahdollista päästää irti?

Tässä blogitekstissä pohdin työstä irtaantumista ja hieman laajemminkin työhyvinvointia tiimilleni toteutetun työhyvinvointimallin pohjalta. Malli tarjoaa näkökulmia ja työkaluja niin työhön liittyvien kuormitustekijöiden ennaltaehkäisemiseen kuin myös asiakastilanteissa toimimiseen ja niiden purkamiseen. Työhyvinvointimalli oli tiimilleni lahja, sillä sen avulla pystyimme entistä paremmin huomioimaan, edistämään ja ylläpitämään työhyvinvointiamme työssämme, jossa asiakasryhmä on yksi maailman vaativimmista – seksuaalirikoksiin syyllistyneet.

Historia, asenteet ja ennakkoluulot

Oma historiamme on mukana kaikissa asiakastilanteissamme. Joskus historiamme erilaiset asiat ja kokemukset voivat lisätä ammatillista pätevyyttämme ja joskus taas tuoda haasteita. Seksuaalirikoksiin syyllistyneiden kanssa työskentelevän ammattilaisen omat asenteet ja ennakkoluulot seksuaalisuutta ja seksuaalirikoksia tehneitä kohtaan, kuten myös oma mahdollinen traumatausta, voivat vaikuttaa hänen kykyynsä olla aidosti kiinnostunut ja empaattinen asiakaskontaktissa.

Omasta menneisyydestä ja sen mahdollisista vaikutuksista tietoinen ammattilainen pystyy todennäköisemmin pitämään ajattelun selkeänä ja erottamaan omat ja asiakkaan ajatukset, tunteet, kehon tuntemukset ja prosessit toisistaan. Tietoisuus auttaa ammattilaista pitämään asiakkaaseen tietynlaista etäisyyttä ja vetämään rajoja kuitenkaan luopumatta empaattisesta ja omien arvojen mukaisesta työskentelystä. Tämä tietoisuus auttaa pitämään ajattelua selkeänä myös asiakastyön ulkopuolella.

Kokemukseni mukaan itsetuntemuksen pohdinnat on hyvä ulottaa myös laajemmin omaan maailmankatsomukseen. Minun on pitänyt hyväksyä todellisuus ja oma paikkani siinä. Todellisuutta on, että maailmassa on paljon hyvää, mutta todellisuutta on myös se, että ihmiset tappavat toisiaan, raiskaavat toisiaan ja voivat olla toisilleen ja maapallolle hyvin tuhoisia. Saisin itseni hyvin nopeasti kipeäksi, jos esimerkiksi huolehtisin jatkuvasti vapaudessa olevien asiakkaiden uusintarikokseen syyllistymisen riskiä.

Ajattelenkin, että oman historiani, ennakkoluulojeni, asenteideni ja maailmankuvani läpikäyminen sekä niihin säännöllisesti palaaminen on ollut hyvin keskeisiä siinä, että olen pystynyt tekemään tärkeää työtäni seksuaalirikollisuuden ehkäisemiseksi hyvinvoivana, toimintakykyisenä ja elämäniloisena. Ajattelen tämän olevan tärkeä osa myös sitä, että työ ei kuormittavalla tavalla pyöri mielessä ja kehossa vapaa-ajalla.

Kehotietoisuus ja vireystilan säätely

Itsetuntemuksemme ja tietoisuutemme kehittäminen ajattelun ja järjen keinoin on kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Mitä vahvemmin keskitämme fokuksemme kehoomme, havainnoimme takertumatta ja myötätuntoisesti hyväksyen kehossamme olevia tuntemuksia sekä osaamme säädellä vireystilaamme asiakastilanteessa sekä sen ulkopuolella, sitä todennäköisemmin voimme paremmin ja pystymme myös irtaantumaan asiakastyöstä.

Foresterin (2007) mukaan yksistään pelkkä kehotietoisuus voi riittää vähentämään sijaistraumatisoitumista. Kuten blogin alun asiakaskuvauksessa tulee ilmi, en pystynyt olemaan läsnä enkä säätelemään vireystilaani asiakastilanteessa. Mikäli tällaisia tilanteita olisi paljon ja altistuisin niihin pitkäaikaisesti, riskinä olisi muun muassa sijaistraumatisoituminen.

Tuloksellisen traumaterapiankin on katsottu pohjautuvan terapeutin kapasiteettiin käsitellä terapiasuhteessa esiin nousevia asioita tietoisuudessaan ilman reagoimista, nimeämistä tai kieltämistä, olkoon esiin nousevat asiat kuinka tuskallisia tahansa. Ammattilaisen on tärkeää pystyä itse, sekä ohjata asiakasta, tarkkailemaan omia ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia tietoisen uteliaasti ja myötätuntoisesti. Tällainen tietoinen läsnäolo luo tilaa tarkastella vaihtoehtoisia lähestymistapoja totuttujen, kaavamaisten lähestymistapojen sijaan ja mahdollistaa yhä suuremman ”vapauden” valita kärsimystä aiheuttavien toimintatapojen sijasta jotakin muuta.

Blogitekstin alun asiakastilannekuvauksen myötä voisinkin todeta, että minun on edelleen tärkeä käydä läpi ennakkoluulojani, asenteitani, historiaani ja maailmankuvaani, mutta myös harjaannuttaa kehotietoisuuttani. Ylläpidän ja kehitän kehotietoisuuttani säännöllisesti erilaisten mindfulness- ja meditaatio- sekä TRE (tension release exercises) -harjoitteiden avulla.

Valmistautumis- ja purkukeskustelut

Työhyvinvointimallin esihenkilövetoisten valmistautumis- ja purkukeskusteluiden avulla tiimissä voidaan valmistautua tulevan viikon vaikeisiinkin tilanteisiin kollegoiden tukemana. Ne myös tarjoavat työyhteisölle sosiaalista tukea. Esihenkilön ja työntekijöiden toisilleen tarjoama vertaistuki voi auttaa stressin, mukaan luettuna eettisen stressin, sekä niistä johtuvien haasteiden purkamisessa. Keskusteluiden kirjaaminen ja niihin palaaminen voi puolestaan auttaa työntekijää lisäämään itsetuntemustaan. Jotta keskusteluista on hyötyä, tiimissä tulee vallita kaikkien ajatusten ja tunteiden jakamisen salliva, hyväksyvä, kunnioittava ja tasa-arvoinen ilmapiiri.

Esimerkiksi viikkopalaverien yhteydessä käytävissä valmistautumiskeskustelussa työntekijä kuvailee asiaa/tapahtumaa/kokemusta, jonka hän todennäköisesti tulee kohtaamaan ja voiko siihen varautua. Hän myös pohtii millaisia ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia nämä herättävät sekä voiko niiden antaa viipyä kehossa ja silti pysyä toimintakykyisenä.

Purkukeskustelussa puretaan valmistautumiskeskustelussa esiin nousseita sekä muitakin mielen päällä olevia asioita/tapahtumia/kokemuksia yhdessä. Lisäksi voidaan muun muassa pohtia, millaisia asioita työntekijä oppi itsestään kuluneen ajanjakson ja keskusteluiden pohjalta.

Minun olisi ollut syytä käydä läpi blogitekstissä kuvattua tulevaa asiakastilannetta sekä sen aiheuttamia ajatuksia ja kehollisia reaktioita kollegoideni tukemana. Ehkä valmistautumiskeskustelun yhteydessä kollegani olisivat kertoneet minulle faktatietoa esimerkiksi sadistisesta seksuaaliväkivallasta, jolloin asenteideni ja ennakkoluulojeni värittämä mielikuvitukseni ei olisi saanut niin paljoa tilaa.

Työn käyminen mielessä ja kehossa on normaalia, toistuva kuormittuminen ei

Olen varma, että minulla on vielä edessä useita asiakastilanteita, jotka jäävät pyörimään mieleeni ja kehooni syystä tai toisesta. Ajattelen, että jossain määrin työn ja sen sisältöjen käyminen mielessä ja kehossa vapaa-ajalla on normaalia. Noina hetkinä on hyvä säädellä omaa vireystilaa sekä havainnoida ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia myötätuntoisesti, jolloin ne usein menevät ohi omalla painollaan. Mikäli niihin takertuu tai niitä välttelee, ne saavat enemmän valtaa ja saattavat pahimmillaan rampauttaa toimintakykyä.

Mikäli työ toistuvasti kuormittaa, pyörii päässä ja kehossa sekä hankaloittaa arkea, on hyvä hakeutua ammattiavun piiriin. Esimerkiksi sijaistraumatisoituminen on todellinen riski työssä, jossa altistutaan traumakokemuksille.  

Lähteet:

Blagden, N., Winder, B., Gregron, M. & Thorne, K. 2011. Working with denial in convicted sexual offenders: A qualitative analysis of treatment professionals’ views and experiences and their implications for practice. International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology 57:3, 332–356.

Elias, H. & Haj-Yahia, M. M. 2019. On the lived experience of sex offenders’ therapists: Their perceptions of intrapersonal and interpersonal consequences and patterns of coping. Journal of Interpersonal Violence 34:4, 848–872.

Forester, C. 2007. Your own body of wisdom: Recognizing and working with somatic countertransference with dissociative and traumatized patients. Body, Movement and Dance in Psychotherapy 2:2, 123–133.

Grady, M. D. & Strom-Gottfried, K. 2011. No Easy Answers: Ethical Challenges Working with Sex Offenders. Clinical Social Work Journal 39, 18–27.

Hardeberg Bach, M. & Demuth, C. 2019. Therapists’ personal experiences in their work with clients who have sexually offended against children: A Phenomenological Study. Journal of Child Sexual Abuse 28:7, 799–818.

– – 2018. Therapists’ experiences in their work with sex offenders and people with pedophilia: A literature review. Europe’s Journal of Psychology 14:2, 498–514.

Pais, S. 2002 Therapist Issues in Working with Sex Offenders. Journal of Clinical Activities, Assignments & Handouts in Psychotherapy Practice 1:4, 89–97.

Rotchild, B. & Rand, M. L. 2010. Apua auttajalle. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Oulu: Traumaterapiakeskus.

Tiina Alakärppä työskentelee projektipäällikkönä ja seksuaaliterapeuttina Silta-Valmennusyhdistyksen ROAD – Kohti rikoksetonta elämää -hankkeessa, jossa kehitetään menetelmiä ulkomaalaistaustaisten seksuaalirikoksiin syyllistyneiden ja seksuaalirikoksista epäiltyjen uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi. Hanke on oikeusministeriön rahoittama 2021–2023.