Isänpäivän vieraskynäblogi
Yhteistyökumppani Sukevan vankilasta otti yhteyttä ja pyysi kirjoittamaan isänpäivän alla omasta isyydestäni. Hetken mietittyäni päätin alkaa kirjoittamaan tarinaani isänpäivän teemalla tässä kotitohinan lomassa. Tällä hetkellä istun kotona keittiön pöytäni äärellä. Kuulen, kun 2-vuotias tyttäreni leikkii kylään tulleen ikätoverinsa kanssa. Itkuhan sieltä kuuluu ja äidit rauhoittelevat lapsia ja pian taas leikit jatkuvat. Samalla odotan 12-vuotiasta tyttöäni, joka aikoi hakea uimapuvun huomiselle koululiikuntatunnille. Vanhempi neitini on edellisestä liitostani, joka päättyi jo ennen vuotta 2008. Tämä vanhempi tyttäreni on tulossa Turusta, missä hän oli äitinsä kanssa käymässä aerobic-kisoissa. Viime kuussa kisat olivat Tampereella ja silloin oli minun kunniani olla mukana. Nokialle menemme taas tämän kuun lopusta Aerobic-cupin viimeiseen osakilpailuun ennen SM-kisoja.
Aina eivät asiani kuitenkaan ole olleet näin hyvin. Koin aiemmin, että isänpäivää en ollut ansainnut. 1.10.2008 jäin kiinni n. viisi kuukautta ”hakupäällä” olon jälkeen ja lähdin suorittamaan 3v 10kk vankeusrangaistusta, josta olin kiinni kaksi vuotta. Nyt huomaan vankeusajastani olevan jo tovin aikaa, koska mietin, oliko vankinumeroni 5638/08 vai 5668/08. Minun onneni vankeusaikana olivat Sukevan vankilan ammattitaitoiset ohjaajat ja työharjoittelijat, jotka ohjasivat minua mm. psykoterapian keinoin, mikä sopi minulle erinomaisesti. Liikunnanohjaaja ja liikunta olivat myös suuressa roolissa kuntoutumisessani. Isyyttä ajatellen minulla oli siitä harvinainen tilanne, että välit lapseeni, perheeseeni ja läheisiini tiivistyivät vankeusaikanani. Tyttäreni kävi kuukausittain perhetapaamisissa ja soittelimme toisillemme päivittäin.
Kun tuomiota oli puoli vuotta jäljellä, pääsin koevapauteen, jonka aikana suoritin aikaisemmin kesken jääneet sähköalan opinnot loppuun. Vuonna 2011 sähkömieheksi valmistumisen jälkeen jatkoin nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi oppisopimuskoulutuksella ja noin kahdessa vuodessa valmistuin erinomaisin arvosanoin Haapaveden ammattiopistosta, jonka jälkeen olen ollut töissä päihde- ja kriminaalinuorten parissa aina tähän päivään saakka.
Nyt voin ylpeänä kutsua itseäni kokemusammattilaiseksi ja olen saanut työskennellä ja oppia monen ammattilaisen kanssa =) Olemme saaneet myös työstää vankila-aiheista elokuvaa ”Ensivenkulan ensiaskeleet” Sukevan vankilalla. Loppukesästä 2017 sellissä kuvauksissa vietetyt minuutit tuntuivat todella pitkiltä ja ajattelin, että miten ihmeessä olen selvinnyt täällä vuosia.
Noin kuusi vuotta olen ollut vanhemman tyttäreni lähihuoltaja. Minulla on tällä hetkellä lisäksi turvallinen koti, vaimo ja 2-vuotias nuorempi tytär. Nyt koen, että minäkin olen isänpäiväni ansainnut. 1.10.2017 täyttyi elämässäni yhdeksän vuotta ilman huumeita ja seitsemän vuotta ilman vankilaa. Tämä on hyvä alku. Elämä ei ole helppoa, mutta ilman huumeita ja ”keinotodellisuutta” se on aitoa.
Hyvää isänpäivää kaikille Isille!
Mikko 32 vee
Spartak
Rikosseuraamusala Talentia onnittelee Mikkoa ja kaikkia muita isiä Isänpäivänä!