Sossu hei, tuu someen!

Helsingin Sanomat uutisoi 7.2.2019 suomalaisten tärkeimpinä pitämistä vaaliteemoista. Uutisessa suomalaisten mielipiteitä oltiin selvitetty kyselytutkimuksen avulla. Alla olevassa kuvassa on listattu asioita, joilla on suomalaisten mielestä merkitystä ratkaisuihin eduskuntavaaleissa.

Terveydenhoidon ollessa kärjessä, silmät etsivät luonnollisesti jotain, jossa on etuliitteenä sosiaali-. Ei löydy. Listaa tutkaillessa huomaa, että sosiaalipalveluilla on kuitenkin keskeinen rooli ihan jokaisessa listalla löytyvässä asiassa.

SOTE-uudistusta säädetiin ja väännettiin, kunnes se lopulta kaatui omaan mahdottomuuteensa. Menemättä SOTEen sen enempää, ainakin sosiaalialan kentällä laajasti tunnistettiin, että sosiaalinen jäi uudistuksen tekemisessä hyvin vähälle.

Mitä tällä on tekemistä sosiaalisen median kanssa?

Seuraava on täysin omaa analyysia eikä perustu ainakaan suoraan oikeastaan mihinkään minulla olemassa oleviin faktoihin. Ne ovat syntyneet muutaman vuoden alle kolmen vuosikymmenen elämisen kokemuksella, keltanokan sosiaalialan ammattilaisen näkemyksellä ja alkeellisella ymmärryksellä siitä, kuinka sosiaalinen media ehkä toimii.

Sosiaalialan ammattilaisten tulisi nähdäkseni osallistua laajemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun, nykyään iso osa siitä, keskustelusta käydään somessa. Harvoilla muilla ammattiryhmillä on niin kattavaa kuvaa siitä todellisuudesta, jossa ihmiset Suomessa elävät. Meidän tehtävä ja velvollisuus sosiaalialan ammattilaisina on osallistua keskusteluun, tuoda esille epäkohtia ja etsiä ratkaisukeinoja niihin haasteisiin, joita Suomessa ihmiset kohtaavat.

Suomessa on edelleen syrjiviä rakenteita. Meillä on edelleen niin todellista ja perustavanlaatuista huono-osaisuutta, että välillä tekee pahaa edes miettiä. On haasteellisessa elämäntilanteissa eläviä lapsia, nuoria, perheitä, vanhuksia, vammaisia, vähemmistöjen edustajia ym. Meillä on ihmisiä, jotka eivät tarvitse ohi- tai ylipuhujia, vaan puolesta puhujia. Ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea oman äänensä kuuluviin saattamiseksi.

Sen lisäksi, että koen asioiden esille tuomisen ja julkiseen keskusteluun osallistumisen sosiaalialan ammattilaisten tehtävänä ja velvollisuutena. Näen sosiaalisen median olevan erinomainen mahdollisuus tehdä arvokasta työtämme näkyväksi. Toisinaan todellisuus haastaa, toisinaan se palkitsee. Kummatkin tarinan puolet ansaitsevat tulevan kerrotuksi. On tärkeää, että jaamme todellisia kokemuksia niistä sosiaalisista todellisuuksista, joissa toimimme. Uskon vahvasti, että näin tekemällä entistä useammat ihmiset ymmärtävät sosiaalialan tuottaman arvon niin ihmisille, yhteisöille kuin yhteiskunnallekin. Näin nostamme myös koko sosiaalialan arvostusta yhteiskunnallisesti. Ja ehkä myös seuraavissa vaaleissa sosiaalihuolto nimetään omana kokonaisuutena vaalien merkityksellisten asioiden listalle. Tai uutta SOTEa säädettäessä, sosiaalialalla ei tarvitse olla huolissaan SO:n jäämisestä jalkoihin.

Sosiaalinen media on tehokas vaikuttamisen kanava. On äärettömän upeaa, että erilaiset foorumit kuten sosiaalityön ja sosionomien uraverkostot ovat mahdollistaneet ammattilaisten keskinäisen vuorovaikutuksen täysin uudella tavalla. On niin hienoa ja vaikuttavaa päästä keskustelemaan ja vaihtamaan ajatuksia, kokemuksia ja tietoa. Seuraavaksi toivoisin keskustelun siirtyvän entistä enemmän niin sosiaalisen median kuin työpaikkojen kahvihuoneista julkisemmille foorumeille.

Me kaikki viestitään eri tavoin ja eri kanavissa. Viestinnässä ja vuorovaikutuksessa, myös somessa, voi tulla paremmaksi opettelemalla. Edellä mainitsin sosiaalialan ammattilaisen tehtävästä ja velvollisuudesta toimia heikommassa asemassa olevien puolesta puhujana. Jokainen voi onneksi päättää itse, mitä se heidän kohdallaan tarkoittaa. Oma harras toiveeni kuitenkin on, että entistä useammat sosiaalialan ammattilaiset liittyisivät keskusteluihin sosiaalisessa mediassa. Sillä keskustelua siellä käydään, riippumatta , olemmeko osa sitä vai emme.

Olen itse ollut vuosia hukassa somepersoonani (:D) kanssa Facebookissa ja Instagramissa, joissa lähinnä seuraan muiden tekemisiä ja osallistun keskusteluihin juurikin pienemmissä ryhmissä. Harjoittelen ja seurailen myös useampia muita sosiaalisen median kanavia, kuten LinkedIniä, Discordia, Snapchattiä, Jodelia ym. Twitteristä olen kuitenkin löytänyt itselleni kaikkein kiinnostavimman ja innostavimman sosiaalisen median kanavan, vaikka sielläkin keskityn muiden seuraamiseen, ja mikrovaikuttamiseen (eli muiden julkaisujen tykkäämiseen). Jokainen etsiköön heille mieleiset tavat osallistua keskusteluun. Satunnaisesti tapahtuva fiilistely vain omalle kaveripiirille Facebookissa on yhtä arvokasta kuin aktiivinen twiittien kaappaus ja keskustelu Twitterissä, kunhan se tuntuu itsestä hyvältä.

Sosiaaliset mediat toimivat nähdäkseni melko yksinkertaisesti, kaikkien algoritmien jälkeenkin. Mitä enemmän samankaltaisen arvopohjan omaavia ja aihepiireistä sekä ilmiöistä kiinnostuneita on sosiaalisessa mediassa verkostoituneena, sitä useammat ihmiset myös sen porukan ulkopuolella altistuvat ja näkevät näihin asioihin liittyviä keskusteluja. Eli jos Twitterissä olisi tuhansia innokkaita sosiaalialan twiittaajia, myös kymmenet tuhannet muut ihmiset näkisivät heidän twiittejään, keskusteluja ja tykkäämiään asioita. Tässä siis hyvinkin yksinkertaisesti, yhdessä ollaan enemmän.

Ja ettei teksti jäisi pelkästään puheen tasolla. Olen viimeisen parin kuukauden aikana aloittanut erilaisten twitter-listojen kokoamisen, jotka ovat tähän mennessä olleet yksityisesti vain minun käytössäni mutta nyt julkisesti kaikkien nähtävillä. Listoille olen (pääasiassa) koonnut Twitteristä löytämiäni sosiaalialan ammattilaisia. Ne, jotka ovat omassa profiilissaan ilmoittaneet oman kiinnostuksen kohteensa olen karkeasti lajitellut omille listoilleen. Listoja ovat mm. lapset ja perheet, lastensuojelu, väkivaltatyö, aikuissosiaalityö, varhaiskasvatus ja vammaissosiaalityö. Näiden lisäksi olen tehnyt alilistoja, joiden jäsenet ovat jo omassa päälistassaan mutta twiittaavat myös sosiaalialan sisällä (minusta) mielenkiintoisista ilmiöistä. Näitä ovat mm. digitaalinen ja rakenteellinen sosiaalityö. Työ on kesken, ja sen tarpeellisuudesta voidaan olla montaa mieltä. Toisille listoille on keskittynyt myös huomattavasti enemmän ihmisiä kuin toisille, se voi johtua kyvyttömyydestäni löytää kaikkia twiittaajia tai sitten siitä, että heitä ei ole.

Mikäli olet siis kiinnostunut liittymään keskusteluun Twitterissä, voit tutustua minun tekemiin listoihin ja löytää ihmisiä, jotka jakavat juuri sinun kiinnostuksesi kohteita sosiaalialan kentällä. Ilmoita myös minulle, että osaan lisätä sinut listoille. @SonjaElla’n profiilista löydät sosiaalityöntekijöiden uraverkoston twiittaajista listan & @Talentiary löydät myös useampia listoja sosiaalialaan liittyen.

Tervetuloa mukaan tekemään sosiaalialaa näkyväksi ja arvostetuksi. Twiitti, tykkäys ja keskustelu kerrallaan.

-Onni Westlund / @onniwestlund

Kirjoittaja työskentelee valtakunnallisessa lastensuojelujärjestö Pesäpuu ry:ssä, on Pirkanmaan Talentian hallituksen jäsen & Talentian liittovaltuuston opiskelijajäsen. Enemmän kuin mistään roolista, tämä kirjoitus kuitenkin kumpusi rakkaudesta sosiaalialaan ja uskosta muutoksen mahdollisuuteen.