Tärkeimpiä ominaisuuksia työssäni ovat uteliaisuus ja rohkeus

Kuka

Tiia Kokkola, Jyväskylä

Työvuosia vammaispalveluissa yhteensä noin kaksi vuotta.

Työ

sosiaalityöntekijä Jyväskylän kaupungin vammaispalveluissa

Koulutus

Valmistuin Kuopiosta Itä-Suomen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi pääaineena sosiaalityö toukokuussa 2015.

” Minulla on tapana lähettää asiakkaille ennen tapaamista kysymyksiä keskustelun tueksi. Tällä tavalla asiakkaat ovat tietoisia siitä, mistä tapaamisissa keskustellaan. Minulle on tärkeää, että asiakkaat kokevat tulevansa kuulluiksi.

Ihmetteleminen ja avoimuus ovat keskeinen osa työtäni. Asiakkaiden tapaamisen merkitys on avautunut minulle hyvinkin konkreettisesti. Toimintakyky voi vaikuttaa erilaiselta paperilla ja kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Siksi vammaispalveluiden sosiaalityötä ei nähdäkseni voi koskaan tehdä täysin sähköisesti.”

Ensimmäiset kohtaamiseni vammaisuuteen liittyvät sukulaisiini. Lähipiirissäni on ollut eri tavoin jostakin näkökulmasta vammaisia henkilöitä. Lisäksi isäni on ollut työssä, jossa yksilön oikeuksien toteutumisen  tukeminen on keskeisessä osassa ja äitini on hoitoalalla. Sillä on varmasti ollut vaikutusta ammatinvalintaani.

Varsinaista vammaisalaa työnä pohdin ensimmäistä kertaa lukion ”Matkalla erilaisuuteen” -ilmaisutaidon kurssilla. Kurssi toteutettiin kehitysvammaisten henkilöiden ja lukio-opiskelijoiden yhteistyössä. Sittemmin vammaisala alkoi kiinnostaa entistä enemmän, kun olin sosiaalityön opintoihin kuuluvassa harjoittelussa valtion erityiskoulussa. Pro gradu -tutkielmani tein kehitysvammaisten laitoshoidon purkamisen ja toimijuuden teemoihin liittyen. Aluksi olin töissä Espoon kaupungilla ja sittemmin täällä Jyväskylässä. Lisäksi olen ollut opintojen pitkässä harjoittelussa kolme kuukautta Kuopion vammaispalveluissa.

Työni on vammaispalvelulain ja erityishuoltolain soveltamista eri tavoin vammaisten ja vammaisiksi itsensä kokevien ihmisten parissa. Työhön kuuluu palvelutarpeen arviointia ja  moniammatillista yhteistyötä. Työpäiviini kuuluu esimerkiksi kotikäynneille ajamista, moniammatillisiin verkostotapaamisiin osallistumista, puheluita ja päätösten tekemistä ja dokumentointia. Kerran viikossa pohdimme asiakastapauksia kollegiaalisessa tiimissä. Jyväskylässä sosiaalityöntekijöiden työnkuvia on yhtenäistetty viime keväänä. Toisin sanoen periaatteessa kaikki työntekijät vastaavat kaikista vammaispalvelulain ja kehitysvammalain mukaisista palveluista omalla alueellaan. Asunnonmuutostyöt on keskitetty yhdelle työntekijälle, joten hänellä on pienempi alue kuin muilla.

Työni on monipuolista ja vaihtelevaa. Ei ole kahta samanlaista asiakastapausta. Työni ohessa keskustellaan haastavista ja ajankohtaisista aiheista kuten laitoskuntoutusta vastaavien palveluiden toteuttamisesta lähiympäristöissä ja SOTE-uudistuksen vaikutuksista. Lisäksi minun on mahdollista kertoa esimiehelleni kehittämisehdotuksia ja kehittää itseäni jatkuvasti kouluttautumalla ja ajankohtaisia asioita seuraamalla. Tällä alalla ei koskaan tulla valmiiksi ja ihmisyyden moninaisuus tulee erityisen lähelle.

Tärkeimpiä ominaisuuksia työssäni ovat uteliaisuus ja rohkeus. Toisinaan tapaamiset ovat täysin erilaisia kuin etukäteen on osannut ajatella. Tapaamisissa on oltava rohkeutta nostaa esille herkkiäkin aiheita ja mielipide-eroja. Työni vaatii organisointikykyjä, koska hakemuksia tulee paljon. Aikataulutus on olennainen osa työskentelyä.

Sosiaalityön yliopisto-opinnot antoivat mielestäni hyvän pohjan nykyisessä työssäni toimimiseen. Yliopisto-opiskelu on antanut valmiuksia asioiden pohtimiselle monista näkökulmista. Tietoisuus yhteiskunnan ja vuorovaikutuksen toimintamekanismeista lisää rohkeutta ja uteliaisuutta asiakkaan tilanteiden kohtaamisessa. Toisaalta yliopisto-opiskelu antaa valmiuksia työn itsenäiseen organisoimiseen.

Itseäni kiinnostava haaste työkentässä on kehitysvammaisten tarvitseman tuen rakentuminen lähiympäristöihin laitoksien purkamisen ajassa. Jyväskylässä sitä on mielestäni tuotu monenlaisten asiakkaiden kohdalla hyvin lähiympäristöihin, mutta laitoskuntoutustakin kuitenkin tarvitaan edelleen. Lisäksi vahvaa tukea tarvitsevien vaikeasti vammaisten lasten tarvitsemien palveluiden tuominen lähiympäristöihin on oma kysymyksensä. Vammaislakien yhdistämistä odotellaan kovasti, ja se tuntuu vaikuttavan työkäytäntöihin. Vammaisjärjestöjen toiminta ja asiakkaiden keskinäinen verkostoituminen heijastuu työhöni, mutta se on nähdäkseni enemmän vahvuus kuin haaste.

Minulle on jäänyt erityisesti kaksi tilannetta mieleeni töissä. Kuopiossa harjoittelussa osallistuin työryhmään, joka pohti ajankohtaisen muutoksen toteuttamista Kuopiossa. Yllätyin kovasti, miten paljon minulla oli jo opiskelijana sanottavaa aiheeseen. Kokemus on tuonut rohkeutta vammaisalalle hakeutumiseen. Toinen mieleeni jäänyt hetki on ollut postilaatikkoon peruuttaminen eräällä omakotitaloalueella. Sekä minua että asiakasta lähinnä huvitti. Kyllä viranomainenkin on vain ihminen.

Teksti Tiia Kokkola

Toim. Miia Koski