Puheenjohtajan palsta 1/2021

Olen  pohtinut viime aikoina  erilaisia etäpalveluita ja niiden toteuttamista asiakkaan näkökulmasta. Parhaimmillaan etäpalvelut ovat paikasta riippumattomia, selkeitä ja nopeita asiakkaalle. Kun asiakkaalla on toimivat ja monipuoliset digitaaliset välineet ja kyky sekä halu hoitaa asioita niiden välityksellä, asiat hoituvat ja asiakkaalle voi syntyä myös kokemus välittämisestä ja huolenpidosta.

Etäpalveluiden käyttöön liittyy kuitenkin useita riskejä. Kaikilla ei ole tarvittavaa digitekniikkaa eikä mahdollisuutta oppia niiden käyttämistä. Tämä voi johtua heikosta taloudellisesta tilanteesta tai esimerkiksi sairaudesta, joka vähentää mahdollisuutta  ja kykyä käyttää  erilaisia tietotekniikan välineitä palveluissa. Etäpalvelut vaativat myös  erilaisissa tukipalveluissa kykyä vuorovaikutukseen, jos tapaaminen on  esimerkiksi teamsin välityksellä. Tällöin asiansa tulee osata esittää ytimekkäästi ja puhutun varassa. Etäpalveluiden käyttöön liittyy pahimmillaan suuri syrjäytymisen riski.

Etäpalveluiden käytössä esille nousee myös eettiset kysymykset, vaarantuuko asiakkaiden yhdenvertainen  oikeus palveluihin. Millainen luottamuksellinen ja vuorovaikutuksellinen kanssakäyminen asiakkaan ja työntekijän välillä  syntyy. Sosiaalityössä onnistuneen ja tuloksellisen työskentelyn keskeinen ydin on asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutus, joka perustuu usein läsnäolevaan kuuntelemiseen ja avoimeen keskusteluun. Mielestäni on tärkeää, että asiakkaalla on mahdollisuus aidosti valita palvelunsa joko etänä tai läsnäolevana. Asiakas parhaiten tuntee sen, millä tavoin tulee autetuksi.

Päivi Jokinen

hallituksen puheenjo