Minä ja ammatillinen yhdistys


Mikä ammatillisen yhdistyksen toiminnassa viehättää? Tieto, kollegiaalinen tuki, vuorovaikutus ja voimaantuminen

MIKSI OLEN OLLUT MUKANA TOIMINNASSA YLI 20 VUOTTA?!

Kyse on Talentian ammatillisesta erityisyhdistyksestä Sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät ry:stä.

Olin sosiaalityöntekijäksi valmistumiseni jälkeen ollut työssä päihdehuollossa, mielenter-
veystoimistossa, lastenpsykiatrialla ja perheneuvolassa ja vain lyhyen hetken sijaisena
sosiaalitoimistossa. Olin erikoistunut perheneuvolakoulutuksessa, käynyt työnohjaakoulutuksen sekä perhe-
terapiakoulutuksen Tampereen yliopistossa. Myöhemmin sain laillistetun psykoterapeutin
pätevyyden.

Vuonna 1993 Perheneuvolakuntainliitto purettiin vuoden lopussa. Jäljelle jääneet kunnat
perustivat vain puolikkaat virat alueellani ja yhden työryhmän. En voinut ajatella, että pär-
jään sillä palkalla ja työmatkalla, joten hain vapautuvaa sosiaalityöntekijän virkaa kunnassa-
ni.(nimike oli tuolloin sosiaalitarkkaaja, kunnes sain sen muutettua myöhemmin).
Aloitin tammikuussa 1994 siis pikku kunnan ainoana sosiaalityöntekijänä. Oli toki sosiaali-
sihteeri ja kanslisti, perhepäivähoidonohjaaja ja terveystarkastaja, jotka kuuluivat tiimiin.
Ensin ajattelin, että lisäkoulutukseni menevät nyt hukkaan sosiaalitoimessa.
Pian sain havaita, että lastensuojelussa oli todella paljon hyötyä ko. koulutuksista.

Sitten osallisstuin Sosiaalitoimen Sosiaalityöntekijöiden järjestämään seminaariin ja siellä
minut värvättiin yhdistykseen. Yhdistyksen lehti ”Tarkkana”oli oiva apu tietoineen moneen tilanteeseen työssä. Siinä oli
tiivistettynä alan viimeisintä informaatiota lakiuudistuksista, uusista käytännöistä, kolle-
goiden kokemuksia ja hyväksi havaittuja toimia.

Kun aloin osallistua yhdistyksen kokouksiin, ne toimivat minulle työnohjauksellisina foo-
rumeina. Sai livenä kuukausittain kuulla toisten kolleegoiden kokemuksia ja uusinta tietoa,
mitä kentällä tapahtuu, mitä valtakunnassa suunnitellaan ja mitä Talentia aikoo?
Yhdistys on ollut hyvin kantaaottava alan asioihin ja arvostettu erilaisten seminaarien jär-
jestäjä.

Vaikka nykyinen trendi on toimia verkossa, mikään ei voita vuorovaikutksellista live- keskustelua.
Toivonkin, että nuorempi sosiaalityöntekijä polvi lähtisi mukaan yhdistyksen toimintaan
ja tulisi mukaan työskentelyyn.

Yhdistystoiminta on voimaannuttavaa jaksaa rankassa työtilanteessa, jossa nykyisin sosi-
aalityötä tehdään.(Vaikkakin se vie vapaa-aikaasi), mutta se on sen väärtti.

Terveisin Pirkko Niemi