Sosiaalipalveluiden järjestämisestä Sotessa


Sosiaalitoimen Sosiaalityöntekijät ry on valtakunnallinen, lähes 1400 kunnallisessa sosiaalitoimessa työskentelevää sosiaalityöntekijää edustava ammatillinen yhdistys. Lue liitteenä oleva kannanottomme sosiaalipalveluiden ja sosiaalityön järjestämisestä tulevassa sote-maakuntauudistuksessa. Olemme vastanneet erikseen myös valinnanvapauslausuntokyselyyn. Kannanottomme ja huolemme haavoittavissa olosuhteissa elävistä asiakkaistamme perustuu näköalapaikkaan työssämme. Uudistus on rakenteellisesti erittäin merkittävä, siihen tulisi edetä rauhallisesti ja pilotoiden, jotta perustoimeentulotuen Kela-siirtoon liittyviltä kielteisiltä kokemuksilta voitaisiin välttyä. Uudistuksen seurannaisvaikutukset tulisi arvioida krittisesti huomioimalla asiantuntijalausuntojen tieteelliset ja analyyttiset perustelut. Ystävällisin terveisin Pirjo Paananen Sari Savikko puheenjohtaja varapuheenjohtaja

SOSIAALITOIMEN SOSIAALITYÖNTEKIJÄT RY:N

KANNANOTTO SOSIAALIPALVELUIDEN JÄRJESTÄMISESTÄ SOTESSA

Sosiaalitoimen sosiaalityöntekijät ry on huolissaan uudistuksen vaikutuksista asiakkaiden ja työntekijöiden asemaan.

  1. Sosiaalipalvelut ja sosiaalinen asiantuntijuus ovat uhattuina

Moni suomalainen tarvitsee sosiaalipalveluja jokapäiväisestä elämästä selviytymisen tukemiseksi sekä viimesijaista kunnallista sosiaalityötä syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Köyhyys, perherakenteen muutos, koulupudokkuus, ammatillisen koulutuksen puute, pitkäaikaistyöttömyys, asunnottomuus, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä sosiaalisen tuen puute aiheuttavat fyysisiä, psyykkisiä, kognitiivisia ja sosiaalisia toimintakyvyn ongelmia. Ne edellyttävät kokonaisvaltaista, riittävää ja oikea-aikaista apua, tukea ja palvelua.

Esitetyssä muodossa sote-uudistus merkitsee, että erityisesti haavoittavissa olosuhteissa elävien asiakasryhmien oikeus saada riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut heikkenee. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluintegraatio ja saumattomat palveluketjut eivät toteudu esitetyssä mallissa.

Sosiaalityön avulla ehkäistään yksilöiden ja perheiden elämäntilanteiden kärjistyminen ja ongelmien vaikeutuminen sekä tuetaan palvelukokonaisuuden ja katkeamattomien palveluketjujen rakentumista. Soteuudistus tarkoittaa, että vuosikymmeniä toiminut sosiaalikeskusmalli organisaatiorakenteena lopetetaan ilman korvaavaa organisaatiomallia. Sosisaalityön substanssiosaamisen, työn kehittämisen ja kollegiaalisen tuen kannalta sosiaalityön tekeminen yhteisissä toimitiloissa on ammattikunnallemme ensiarvoisen tärkeää.   Yhteinen sosiaalityön yhteisö mahdollistaa rakenteellisen sosiaalityön, lähiesimiehen tuen työntekijöille, ammattiin kuuluvan kehittämistyön ja ammatillisen johtamisen.

  1. Sote-uudistus lisää eriarvoisuutta

Esitetty valinnanvapausmalli on terveyspalvelulähtöinen, mikä asettaa sosiaalityön asiakkaat eriarvoiseen asemaan muihin palvelunsaajiin nähden. Lisäksi uudistus heikentää sosiaalityön palveluiden saatavuutta, seurausten ennakointia ja kustannustehokkuutta.

Valinnavapausmallissa paljon palveluja tarvitsevat asiakkaat siirretään peruspalveluista maakunnan liikelaitokseen. He joutuvat monivaiheisen palveluiden arviointiprosessin kohteeksi. Palveluiden markkinaperusteisuuden lisääminen ja idea palveluiden järjestämisestä asiakasseteleiden tai henkilökohtaisen budjetin avulla vaikeuttaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asiakkaiden asemaa ja palveluiden saantia. Tällaisia asiakasryhmiä ovat erityistä tukea tarvitsevat päihde- ja mielenterveysongelmaiset asiakkaat sekä asiakkaat, joilla on kognitiivisia rajoitteita tai puutteelliset atk-taidot, luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomat asiakkaat ja osittain vanhusväestö.

Asiakkaiden asema tulee olemaan eriarvoinen myös alueellisesti.  Haja-asutusalueilla ja muuttotappioseuduilla asuvat sosiaalityön asiakkaat eivät voi valita itse sosiaalipalveluitaan, koska palvelutuottajat eivät todennäköisesti tule tuottamaan palveluita haja-asutusalueelle. Näin ollen he  jäävät maakunnan liikelaitoksen palveluiden piiriin.

Sosiaalityöntekijät näkevät ongelmallisena sen, että palvelutuottajilla on oikeus määritellä itse asiakaskuntansa. Ennakoimme, että sosiaalityön haasteellisimmat asiakkaat eivät todennäköisesti tule pääsemään tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Asiakkaan oikeus vaihtaa itse liikelaitosta ja valita mahdollisuuksien mukaan omatyöntekijänsä tulee vaikeuttamaan pitkäaikaisten asiakassuhteiden syntymistä ja jatkuvuutta. Se heikentää sosiaalityöhön liittyvää pitkäjänteistä psykososiaalista muutostyöskentelyä ja luottamuksellisen yhteistyösuhteen rakentumista.

  1. Sosiaalityön pirstaloiminen heikentää sosiaalityön laatua ja asiakkaiden asemaa

Uudistuksessa sote-keskuksiin ei esitetä muita sosiaalityön palveluita kuin ohjausta ja neuvontaa, mikä heikentää integroidun asiakastyön tekemistä perustasolla, vaikka tutkimustiedon mukaan työskentely ongelmien varhaisvaiheessa on vaikuttavaa ja kustannustehokasta. Lisäksi Sosiaalihuoltolain mukaan erityistä tukea tarvitsevien asiakasryhmien palvelutarvearvio, palveluiden suunnittelu, päätöksenteko ja koordinointi tulisi olla kokonaisvaltaista ja yksilöllisiin palvelutarpeisiin perustuvaa sosiaalityöntekijän työtä, jolloin sote-keskuksissa tulee neuvonnan ja ohjauksen lisäksi olla myös muita sosiaalityön palveluita.

Sote-keskuksissa tulisi olla myös ennaltaehkäiseviä palveluita ja sote-keskusten tulisi vastata kokonaisvaltaisesti asiakkaistaan ja potilaistaan. Tämä ei ole mahdollista, mikäli sote-keskuksissa tapahtuva työ on vain liikkuvan sosiaalityön yksikön varassa. Jalkautuva toimintamalli edellyttäisi myös sosiaalityön ammattisisältöön ja ammattietiikkaan kuuluvia tilallisia ja tietoteknisiä ratkaisuja.

Nyt ehdotetussa  uudistuksessa kuntien sosiaalityöntekijät tulisivat siirtymään maakuntien liikelaitosten palvelukseen ja heidän toimenkuvansa näyttää muodostuvan varsin kapea-alaiseksi manageroinniksi, jossa kokonaisvaltaisen, vuorovaikutukseen perustuvan ja rakenteellisen muutostyöskentelyn toimintaedellytykset ovat rajalliset. On ylipäätään epäselvää, miten sosiaalityö organisoidaan. Uhkakuvana on, että työn organisointi perustuu tiukkaan normitukseen, mikä kaventaa asiakkaiden yksilöllisten palvelutarpeiden huomioon ottamista ja sosiaalityöntekijän itsenäistä harkintaa. Riskinä on, että byrokratiatyö lisääntyy ja pari- ja verkostotyö vähenee. 

  1. Palveluiden organisoinnissa eettisiä ongelmia

Sosiaalityössä tavoitellaan asiakkaalle tarkoituksenmukaista palvelukokonaisuutta. Eettisesti kestävää on, että asiakkaan kanssa  yhdessä laadittuun palvelutarpeen arviointiin ja asiakassuunnitelmaan perustuva päätöksenteko, asiakkaan tukeminen, palveluiden koordinointi ja vaikuttavuuden arviointi muodostaa  sosiaalityön palvelukokonaisuuden.

Sosiaalipalveluiden järjestäminen palvelutuotantona kilpailutuksen perusteella on sosiaalityön etiikan näkökulmasta huolestuttava ratkaisu. Sosiaalisten ongelmien hoitaminen tilaaja-tuottaja-mallisesti on ristiriidassa alan ammattieettisten periaatteiden kanssa.

Taloudellisten näkökulmien ensisijaisuus inhimillisen kärsimyksen hoitamisessa on eettisesti kestämätön ratkaisu. Palveluiden järjestäminen kilpailutusten perusteella estää sosiaalityölle keskeisen pysyvyyden asiakkaiden tilanteen turvaamiseksi.  Markkinaehtoinen sosiaalipalveluiden järjestyminen kuvaantuu sosiaalityöhön uuden ajan huutolaisjärjestelmänä.

  1. EHDOTUKSEMME
  • Perussosiaalityön palvelut tulee organisoida sote-keskuksiin tai niiden lähiyhteyteen, niin että sosiaalityö vastaa kokonaisvaltaisesti yksilön, perheiden ja yhteisöjen sosiaalityön palvelutarpeisiin matalalla palvelukynnyksellä lähipalveluperiaatteen mukaisesti.
  • Haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden sosiaalipalveluita ei saa pirstaloida tai perusteettomasti kilpailutta. Ne pitää tuottaa kokonaisvaltaisesti asiakkaiden tarpeiden mukaisesti, ensisijaisesti maakuntien omina palveluina. Sosiaaliyön palvelut tulisi rajata valinnanvapauden ulkopuolelle.
  • Sosiaalityöntekijöiden määrää ei saa kustannussäästöjen takia vähentää tai sosiaalityöntekijöitä korvata sosiaaliohjaajilla, kun työtehtävät edellyttävät sosiaalityön koulutusta. Resursseja pitäisi kohdistaa erityistä tukea tarvitseville asiakasryhmille terveys- ja sosiaalisten hyvinvointierojen kaventamiseksi ja sosiaalityön palveluiden saatavuuden parantamiseksi.
  • Sosiaalityötä ei saa kapeuttaa  hallinnollisilla ja byrokraattisilla velvoitteilla, vaan työtä tulee voida kehittää asiakkaiden tarpeiden mukaisesti psykososiaalisena, rakenteellisena ja yhteisöjä tukevana moniammatillisena muutostyönä.

 

23.2.2018 SOSIAALITOIMEN SOSIAALITYÖNTEKIJÄT RY:N PUOLESTA

Pirjo Paananen, puheenjohtaja                            Sari Savikko, varapuheenjohtaja