Kun nuori eksyy kaidalta tieltä

Poliisin tietoon tulleesta rikollisuudesta 9–12 %:ssa tekijäksi epäillään alle 18 -vuotiasta lasta tai nuorta.  Rikosprosessi koskettaa siis vuosittain tuhansia nuoria ja heidän perheitään. Nuorten tekemistä rikoksista kuitenkin vain pieni osa tulee viranomaisten tietoon.  Tyypillisesti nuoruuden rikosaktiivinen vaihe koostuu yksittäisistä tai lievähköistä vapaa-ajan viettoon liittyvistä rikoksista.  Nuorten tekemässä rikoksissa suunnitelmallisuutta tai vakavaa väkivaltaa esiintyy hyvin harvoin. Toisaalta varhain alkaneen rikoskäyttäytymisen on todettu varmimmin ennustavan yksilön tulevaa rikollisuutta ja lisäävän yhteiskunnasta syrjäytymisen riskiä.  Näin ollen yhteiskunnassa on perusteltua puuttua mahdollisimman varhain lasten ja nuorten rikoskäyttäytymiseen. Siinä meillä sosiaalialan ammattilaisilla on tärkeä rooli toimiessamme mitä moninaisemmissa tehtävissä nuorten rikostaustaisten parissa.

Nuorten rikoskäyttäytymistä voidaan ennalta ehkäistä varhaisen puuttumisen keinoin jo ennen kuin rikosta on tehty, mutta lapsesta tai nuoresta on jo herännyt jonkinlainen huoli. Monet näistä keinoista liittyvät hyvinvointivaltiolliseen sosiaali-, koulutus-, tai perhepolitiikkaan, kuten äitiysneuvoloiden lapsiperheiden tukemiseen tai erityisopetuksen antamiseen kouluissa.  Ennen kaikkea nuoret tarvitsevat keskustelua ja aikuisen tukea vaikeisiin tilanteisiin. Nuoret tarvitsevat tietoa siitä, mikä on sallittua ja kiellettyä, miten yhteiskunta ja rikosoikeusjärjestelmä toimivat, mitkä ovat omat oikeudet ja velvollisuudet suhteessa muihin ja miten toimia, jos on huolissaan esimerkiksi kaverinsa käyttäytymisestä. Silloinkin, kun nuori itse on tehnyt väärin, tulee aikuisen uskaltaa kysyä, kuunnella ja rohkaista pohtimaan tekojensa seurauksia. Vaikeista asioista vaikeneminen tai tapahtuneen vähättely eivät tue vastuulliseen aikuisuuteen kasvamista, saattavat kasvattaa tekoon liittyvää häpeää sekä edistävät vaikenemisen kulttuuria. Rikoksentorjuntaneuvosto on koonnut nuorten kanssa työskenteleville ammattilaisille suunnattua materiaalia, jota voi hyödyntää puheeksiotossa ja nuoren rikoksen uhrin tai tekijän kohtaamisessa.

Meitä sosiaalialan ammattilaisia tarvitaan myös silloin, kun rikosepäily on jo olemassa ja nuori on syyllistynyt rikokseen. Lastensuojelulain mukaan sosiaaliviranomaisen tulee pääsääntöisesti olla läsnä alle 18 -vuotiaiden nuorten rikosten esitutkinnassa ja tuomioistuinkäsittelyssä. Käynnissä on myös erilaisia järjestöjen hankkeita ja viranomaisyhteistyön moniammatillisia toimintamalleja, jotka tähtäävät nuoren auttamiseen, nopeaan puuttumiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Esimerkiksi Ankkuri -mallissa tähdätään nuoren rikoksesta epäillyn asiakkaan kokonaisvaltaisen elämäntilanteen selvittämiseen ja tarkoituksenmukaisen tuen piiriin ohjaamiseen rikolliseen käyttäytymiseen puuttumisen ohella. Ankkuri -tiimissä yhdistyy poliisin, sosiaalityöntekijän, psykiatrisen sairaanhoitajan ja nuorisotyöntekijän ammattiosaaminen, minkä katsotaan tehostavan viranomaisyhteistyötä ja nuoren asiakkaan asian nopeaa käsittelyä. Nuorten rikosasioiden nopealla käsittelyllä pyritään siihen, että nuori paremmin ymmärtäisi tekonsa ja siitä tulevan seuraamuksen välisen yhteyden. Nopea puuttuminen viestii myös yhteiskunnan vakavasta suhtautumisesta tekoon. Lainvalmistelija on eri yhteyksissä korostanut seuraamuksen määräämistä mahdollisimman nopeasti nuorten rikoskierteen katkaisemiseksi.

Seuraamuksen ei ainakaan lievissä teoissa tarvitse välttämättä tarkoittaa rikosoikeudellisia seuraamuksia, vaan esimerkiksi rikos- ja riita-asioiden sovittelusta annetun lain mukaista sovittelua. Meitä sosiaalialan ammattilaisia ja yhdistyksen jäseniä työskentelee myös sovittelutoimistoissa, jotka järjestävät puolueetonta, vapaaehtoista ja maksutonta palvelua, jossa rikoksen osapuolet voivat käsitellä uhrille aiheutuneita henkisiä ja aineellisia haittoja sekä sopia niiden hyvittämisestä sovittelijan välityksellä. Esimerkiksi vahingonkorvaus voidaan sopia sovitettavaksi rahalla tai työllä.  Sovittelussa nuori joutuu kohtaamaan tekonsa ja uhrille aiheuttamansa haitan vuorovaikutuksessa tämän kanssa, mikä voi muotoutua mahdollista oikeudenkäyntiä vaikuttavammaksi rikoskierteen katkaisun kannalta. Myös Euroopan neuvoston ministerikomitea on suositellut nuorten rikosasioissa käytettäväksi vaihtoehtoisia menettelyjä, kuten sovittelua silloin, kun ne ovat lapsen edun mukaisia.

Pieni osa nuorista tekee suuren osan kaikista ikäluokan rikoksista. Heille kasaantuu monenlaista pahoinvointia, kuten koulupudokkuutta, työttömyyttä, päihde- ja mielenterveysongelmia sekä ylisukupolvista huono-osaisuutta.  Nämä nuoret on jo tuomittu rangaistukseen ja heidän tuen tarpeensa on moninainen. Valtaosa meistä sosiaalialan korkeakoulutetuista jäsenistä työskentelee Rikosseuraamuslaitoksessa tavoitteenaan tukea nuorta hänen pyrkimyksissään välttää uudelleen rikoksiin syyllistymistä. Joskus rikoksiin syyllistyneen nuoren on vaikea kiinnittyä viranomaisen tarjoamiin palveluihin. Tällaiselle nuorelle apu voi löytyä järjestöjen tarjoamasta vertaistuesta. Vertaistuen voima perustuu siihen, että saman kokenut ja samasta tilanteesta selvinnyt kohtaavat toisensa. Vertaisryhmässä nuori tulee hyväksytyksi historiastaan ja teoistaan huolimatta ja katse suunnataan ongelmanratkaisuihin.  Järjestöistä KRIS ja Kriminaalihuollon Tukisäätiö tarjoavat nuorille omia tukipalveluja tai -henkilöitä, ja tukea voi olla saatavilla jopa ympärivuorokautisesti.

Nuorten oman toimijuuden, osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien tukemisella voidaan ehkäistä rikoksen uhriksi ja tekijäksi joutumista.  Keskustelua tulisi käydä etenkin näin koulujenpäättäjäisviikonloppuna, jolloin ensimmäiset päihdekokeilut voivat altistaa rikoksiin syyllistymiselle tai uhriksi joutumiselle. Selvistä pelisäännöistä sopiminen etukäteen ja vanhemman yhteydenpito juhlimaan lähteneeseen nuoreen ehkäisevät ongelmiin joutumista.

Rikosseuraamusala Talentia ry toivottaa hyvää kesää kaikille nuorille, heidän läheisilleen ja nuorten parissa työskenteleville ammattilaisille!

Tiina Lilja
kirjoittaja on työskennellyt kunnan sosiaalitoimessa nuorten oikeusedustajana ja toimii Rikosseuraamusala Talentia ry:n sihteerinä.

 

Lähteet:

Näsi, Matti – Tanskanen Maiju: Nuorisorikollisuus. Teoksessa Rikollisuustilanne 2016. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Helsingin yliopisto. Katsauksia 22/2017. s. 201–218.

Näsi, Matti: Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016. Helsingin yliopisto. Katsauksia 18/2016.

Farrington, David P.: Offending from 10 to 25 of age. Teoksessa Teilman Van Dusen, Katherine – Mednick, Sarnoff A (toim.): Prospective Studies of Crime and Delinquency. The Hague 1983, s. 17–38.; Kivivuori, Janne – Honkatukia, Päivi (toim.): Nuorisorikollisuus. Määrä, syyt & kontrolli. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 221. Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimus seura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. Helsinki 2006.

Rikoksentorjuntaneuvosto: Varhainen tuki ja syrjäytymisen ehkäisy. Rikoksentorjunta.fi 2018.

HE 222/2010 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi. s. 43.; Nuorisorikostyöryhmä: Nuorisorikostyöryhmän mietintö. Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2004:12. s. 10, 95.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Rikos ja riita-asioiden sovittelu. 2018.

Euroopan neuvoston ministerikomitean suuntaviivat lapsiystävällisestä oikeudenkäytöstä. Hyväksytty 17.11.2010, s. 25.

Sambou, Saija: Nuoren lainrikkojan tilanne palveluihin ohjaamisen pohjana. HAASTE -lehti 4/2015.

Honkatukia, Päivi: Miksi nuorisotyötä tarvitaan nuorten rikosten ennaltaehkäisyssä ja käsittelyssä? Nuori rikoksentekijänä ja uhrina – miten puuttua, kysyä ja ehkäistä? -seminaari. 21.3.2018.