Varhaiskasvatuksen osaajapulaa ei ratkaista raja-aidoilla

Vastinekirjoitus Kalevassa ja Turun Sanomissa 28.10. julkaistuun mielipidekirjoitukseen ”Varhaiskasvatus ei ole sote-palvelu”

Itä-Suomen, Helsingin, Oulun ja Turun yliopistojen varhaiskasvatuksen edustajat pohtivat mielipidekirjoituksessaan (Kaleva 28.10.2022) syyksi varhaiskasvatuksen työntekijäpulaan mm. varhaiskasvatuksen koulutuspaikkojen vähyyttä, sosionomiAMK – tutkintopaikkojen määrän kasvua sekä sosionomien heikompaa sitoutumista varhaiskasvatustyöhön.  Kirjoituksessa ehdotetaan varhaiskasvatuksen työntekijäpulaan ratkaisuja vastakkainasettelun näkökulmasta, jopa ohjaten varhaiskasvatuksen sosionomitaustaisia ammattilaisia pysyttelemään pois varhaiskasvatuksesta. Vastakkainasettelun rakentaminen ei ole ratkaisu toimivan varhaiskasvatuksen näkökulmasta. Riskinä on, että se vain heikentää työntekijäpulaa ja lisää kuormittavuutta resurssien rajoilla kamppaileville työntekijöille.  

Varhaiskasvatuksen toimintaympäristö ei ole vain pedagoginen. Perustuslakivaliokunta totesi omassa lausunnossaan (PeVL 17/2018), että varhaiskasvatusta koskevaa sääntelyä on ensisijaisesti arvioitava perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettuna sosiaalipalveluna. Tämä lähtökohta ei ole muuttunut lainsäädäntö- ja hallintouudistuksissa eikä terminologian muuttuessa. Varhaiskasvatus toteuttaa velvollisuutta turvata jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut, edistää väestön terveyttä sekä tukea perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointia ja yksilöllistä kasvua. Varhaiskasvatuksessa tarvitaan siis pedagogisen osaamisen lisäksi myös sosiaalipedagogista, kasvatuksellista ja hoidollista osaamista. Tämä on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa. 

On tosiasia, että meillä on katastrofin ainekset työvoiman saatavuuden kannalta. Perheiden näkökulmasta tilanne on jo nyt hälyttävä. Varhaiskasvatuksessa olevat lapset ja heidän perheensä ovat ensisijainen taho, joiden etua ja hyvinvointia on pystyttävä palvelemaan.  

Nykyinen lainsäädäntö on rakennettu vaillinaisesti ja epätasa-arvoisesti. Sosionomien osuutta henkilöstömitoituksessa ei ole määritelty kuten muiden ammattiryhmien osalta. Varhaiskasvatuksen erikoistumisalakseen valitsevien sosionomiopiskelijoiden määrä on tämän vuoksi laskenut hälyttävästi. Lainsäädäntöä tulee pikaisesti tarkentaa siten, että määritellään jokaiseen ryhmään paikka varhaiskasvatuksen sosionomille. 

Sosionomit ovat erottamaton osa moniammatillista, korkeakoulutetuista työntekijöistä muodostuvaa kasvatusyhteisöä. Vastakkainasettelusta koulutuksenjärjestäjien taholta on päästävä eroon ja asetuttava yhdessä rakentamaan ratkaisuja.  

Jenni Karsio, puheenjohtaja 

Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry 

Minna Kaltio, puheenjohtaja 

Sosiaalialan korkeakoulutetut Talentia Pohjois-Pohjanmaa ry 

LINKKI TURUN SANOMIEN julkaisuun (kakille lukijoille)

LINKKI KALEVAN julkaisuun (tilaajille)