Pieni Karhunkierros

Lauantaiaamuna rullakaihtimen takaa pilkotti aurinko. Suuntasimme kohti Salonkilomien mökkikylän herkullista aamupalaa. Tiedossa oli, että tulevalla Karhunkierroksella tarvitaan energiaa, joten harva kieltäytyi aamiaisen erikoisuudesta, mehevästä suklaakakusta. Toki aamupuuro ja vihanneksetkin syötiin kiltisti.

Reippaalla mielellä ja riittävin eväin ajelimme kohti Oulangan kansallispuiston eteläisintä kärkeä ja Karhunkierroksen aloituspistettä, Juumaa. Heti reitin alkuvaiheessa joudumme ensimmäisen haasteen eteen. Kitkajoki nimittäin ylitetään pitkin komeaa riippusiltaa. Siltoja tulikin vastaan useita reitin varrella. Osa meistä uskalsi katsella siltoja kulkiessaan maisemia, osa keskittyi ainoastaan askeltamaan tasaisen varmasti. Lukemattomat porrasaskelmat pitivät huolta siitä, että aamulla syöty suklaakakku tuli kulutettua nopeasti ja repusta oli otettava esille makkarat ja suklaalevyt. Upeita maisemia kuvattiin, jaettiin sosiaaliseen mediaan ja kotiin terveisinä. Lopulta kuitenkin totesimme, että upeita maisemia ja uskomattomia elämyksiä on mahdotonta vangita kuviksi.

Karhunkierroksen varrella kohtasimme Suomen luonnon lähes koko kirjon; syviä rotkoja, jyrkkiä kallioita, kuohuvia koskia, peilityyniä veden pintoja, pieniä ja puhtaita puroja, aavoja suomaisemia ja suojaisia korpimetsiä. Reitin varrella oli ennätyksellisen paljon vaeltajia, minkä vuoksi itse pääjehu, Karhu, oli päättänyt pysytellä kauempana. Herttainen kuukkeli sen sijaan päätti esittäytyä. Vaikuttuneet vaeltajat palasivat mökkikylään väsyneinä, mutta onnellisina. Vain 12 kilometrin matkaan kului aikaa yli viisi tuntia, mikä kertoo maaston haastavuudesta, mutta toki myös reitin varrelle osuneiden nähtävyyksien määrästä. Aivan pakko oli pysähtyä ajan kanssa ihailemaan maisemia ja nuuhkimaan puhdasta ilmaa. Kenties joku meistä uskaltautuu tulevaisuudessa kiertämään koko 82 kilometrin mittaisen karhunkierroksen!

Lauantai-ilta jatkui lihashuollon, saunomisen ja osalla myös uimisen merkeissä. Puheensorinan lomassa valmistauduimme illalliselle. Rukan Kaarna tarjosi meille herkullisen illallisen, minkä jälkeen osa suuntasi mökille iltaa viettämään ja osa päätyi tanssahtelemaan Anneli Mattilan ja Jorma Kääriäisen tahdissa. Taisipa joku vähän karaokeakin lauleskella.

Kirjoittaja: Milla Höykinpuro

Kuva: Merja Paulasaari