Terveisiä Bangladeshista


Tässä blogiartikkelissa Maiju kertoo opinnoistaan Bangladeshissa

Terveisiä Bangladeshista

Sain idean kirjoittaa blogitekstin täältä Bangladeshista, jossa nykyisin opiskelen sosiaalityön maisteriohjelmassa. Idea tuli muilta Talentia Päijät-Häme ry:n hallituksen jäseniltä viime vuonna, jolloin olin itsekin vielä ko. hallituksen varajäsen. Minulla oli pitkään ollut haave muuttaa ulkomaille pidemmäksi aikaa ja juuri opinnot ulkomailla tuntui oikealta ratkaisulta. Sain kimmokkeen asiaan tuttaviltani ja sukulaisiltani, jotka olivat olleet ulkomailla esimerkiksi työn tai opiskelujen vuoksi. Olin lukenut paljon aiheesta kirjoja, blogitekstejä, katsonut dokumentteja televisiosta, kuunnellut aiheesta radiosta ja niin edelleen, jotenkin se vain lisäsi intoani lähteä maailmalle.

Myös aiemmat työtehtäväni Suomessa sosiaalityössä, jotka liittyivät pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tukemiseen, tukivat omaa haavetta. Sain kattavasti tietoa asiakkailta eri kulttuureista, uskonnoista, tavoista ja niin edelleen. Monta kertaa ajattelin töissä ollessani, että miltä tuntuisi itse olla maahanmuuttajana ulkomailla. Tietenkään en itse ole pakolaisen tai turvapaikan hakijan asemassa, lähtööni ei ole sellaista syytä, että minun olisi pitänyt lähteä pois Suomesta. Lähtöni on ollut ihan vapaaehtoista. Kaakkois-Aasia, nimenomaan Intia ja Bangladesh oli kiinnostanut minua kauan, ja lopulta Bangladesh osoittautui oikeaksi maaksi. Opinto-ohjelmani on arvioitu kestävän vuden 2020 tammikuun loppuun.

Saavuin Bangladeshiin elokuun lopussa viime vuonna (2018). Hakuprosessi paikalliseen julkiseen Shahjalal University of Science and Technology yliopistoon kesti noin puolitoista vuotta. Minulla ei ollut mitään pääsykoetta. Vierailin täällä yliopistossa talvella 2017, jolloin jätin englanninkieliset todistuskopioni tänne ja suoritin myöhemmin sinä keväänä ILETS englannin kielen kokeen, joka minulta vaadittiin. Yliopisto sijaitsee Itäisessä-Bangladeshissa Sylhet alueella ja samannimisessä kaupungissa. Sylhetissä on asukkaita noin relu puoli miljoonaa. Täällä sataa useamman kerran vuodessa, (myös sadekauden ulkopuolella kesä-lokakuu) enemmän kuin muualla maassa. Sateenvarjo (banglaksi chata) on hyvin tarpeellinen täällä, sadetta ja aurinkoa kuumuutta varten. Sylhetissä on paljon luonnon nähtävyyksiä, joista monia olen nähnyt, mutta näkemättä on vielä monta kohdetta.

Luokallani on 60 oppilasta, muutama opiskelija ei ole ollut aktiivisesti tunneilla tai osallistunut kokeisiin. Nyt on menossa toinen lukukausi, maisteriohjelmassa on yhteensä kolme lukukautta, joista kaksi kuuluu kaikille ja kolmas niille, jotka tekevät thesiksen eli gradun, johon myös kuulun. Meitä on neljä opiskelijaa, jotka tekevät gradun, muut tekevät pienemmän monograpth tutkimuksen. Gradun aiheeni on: Lapsiavioliiton vaikutukset tyttöihin slummialueella Sylhet kaupungissa. Vaikutukset liittyvät terveyteen, koulutukseen ja työhön. Joudun käyttämään apunani toisia opiskelijoita, jotta saan kerättyä datan tutkimuksen kohderyhmältä, koska en puhu vielä niin hyvin banglaa, että voisin tehdä haastattelun itsenäisesti. Halusin valita gradun aiheeksi aiheen, johon en niin törmäisi esimerkiksi Suomessa. Lapsiavioliittojen määrä on v. 2017 UNICEFIN raportin mukaan laskussa, mutta silti edelleen noin 52.3% alle 18-vuotiaista tytöistä menee alaikäisenä naimisiin täällä. Suurin taustasyy ilmiölle on köyhyys.

Koulua meillä on ollut vaihtelevasti. Ensimmäisessä jaksossa meillä oli neljä teoriakurssia (Kansainvälinen sosiaalityö, sosiaalityön lähestymistavat ja käytännön työympäristöt, tutkimus metodit sosiaalisessa tutkimuksessa ja datan analyysi) + gradu/tutkimus suunnitelman tekeminen ja Viva eli suullinen koe ensimmäisen jakson kursseista. Suullisessa kokeessa oli kolme eri opettajaa ja yksi ulkopuolinen tarkastaja toisesta yliopistosta. Tässä toisessa jaksossa meillä on kolme teoria kurssia ( Rikos ja kriminologia, lääketieteellinen ja psykiatrinen sosiaalityö ja viestinnän kehittäminen)+ tutkimuksen/gradun datan kerääminen ja analysointi, Viva ja lopussa loppukokeiden jälkeen on 60 päivän työharjoittelu, se jakautuu noin kolmen kuukauden ajalle.

 

Vapaa-aika sujuu kampuksella ystävien kanssa, nauttien kauniista vihreästä luonnosta, kirjoja lukien, joskus musiikkia kuunnellen ja elokuvia katsellen, urheillen mm. lentopalloa, sulkapalloa pelaten, hölkäten ja niin edelleen. Kampuksen ympäristössä on kauniita mäkiä, joista on hulppea näkymät. Kirkkaalla säällä näkee ihan Intiaan Meghalayaan asti. Koen oloni turvalliseksi kampus alueella. En kovin paljon matkusta yksin kampus alueen ulkopuolelle, on hyvä miettiä turvallisuus asioita myös. Aloitin helmikuussa myös banglan kielen opinnot yhden opettajan kotona. Käyn hänen kotonaan noin pari kertaa viikossa. Kertomista olisi vaikka miten paljon mutta jotain yritin rajata tähän.

talentia-paijat-hame-ry