Perheenjäsen tai ystävä mukaan virkistysretkelle?

Jäseniltä on aina silloin tällöin tullut toiveita, että saisi ottaa yhteiselle retkelle mukaan omia perheenjäseniä tai ystäviä. Särkänniemi tarjosi hienon tilaisuuden yhdistää nämä toiveet! Päiväretkelle Talentia Kymenlaakso ry:n hallitus päätti kutsua kaikkia jäseniämme perheineen ja ystävineen. Elokuista kesäretkeä mainostettiin toukokuusta alkaen, joten loma-ajat hieman sekoitti ilmoittautumisiaa ja järjestelyitä. Saimme kuin saimmekin silti kasaan mahtavan porukan viettämään hauskaa päivää. Emoyhdistys oli neuvotellut meille hyvät ryhmähinnat, joten osallistumismaksu jäi jäsenille varsin kohtuulliseksi. Aveceilta jouduimme pyytämään vähän enemmän omavastuuosuutta, mutta kaikki nauttivat päivästä koko rahan edestä.

Aikaisin lähtö oli kotkalaisilla perheillä, ketkä Anjalankosken Linjan Rietu-kuljettaja otti bussin kyytiin Karhulasta aamukahdeksan jälkeen. Kouvolasta napattiin äitejä lapsineen ja pari pariskuntaa. Matkanteko sujui mukavasti kuljettajan leppoisalla kyydillä. Monella oli omat retkieväät bussimatkaa varten ja Talentia tarjosi matkamehut. Istumalihaksia ja kahvihermoja lepuutettiin tauolla Tuuloksessa, mutta pitkää taukoa ei maltettu pitää, jotta päästiin ajoissa perille. Jännitimme koko matkan, odottaako perillä kaatosade, mutta onneksemme aurinko lämmitti reissulaisia, eikä pari sadekuuroakaan haitannut päivän kulkua. Parhaat kaatosateet ihastelimme  bussin ikkunoista. Matka sujui yllättävän mukavasti, olimme perillä puolen päivän aikaan. Pääsimme testaamaan lipunmyyjän kykyjä liimailemalla toistemme käsiin rannekkeet ja hyvinhän se sujui. Kaikki pääsivät sisälle ilman jonotusta!

Särkänniemessä kuljimme omissa pikkuporukoissamme, mutta oli hauskaa törmätä siellä täällä matkan varrelta tuttuihin kasvoihin. Nuoriso ehti kiertää 6 tunnin aikana kaikki parhaat laitteet useampaankin kertaan. Särkänniemihän on panostanut viime vuosina toinen toistaan hurjempiin laitteisiin, joihin puolet porukastamme ei edes harkinnut astuvansa. Toki oli kiehtovaa katsella turvallisesti aidan takaa jännittyneitä ilmeitä ja kuunnella riemun ja kauhun kiljahduksia.  Pienimmät ja isoimmat nautiskelivat erityisesti Koiramäen rennosta meiningistä ja Särkänniemen parhaista rauhallisista laitteista. Totesimme kyllä, että keinukaruselli ei ole ollenkaan niin harmiton kuin voisi olettaa! Isommatkin miehet pelkäsivät siinä kyydissä, joku taisi uskaltaa myöntääkin sen. Pariskunnille paras elämys oli Näsinneulan pyörivä ravintola. Huvipuistohälinän äänet jäi alas, mutta näkymä yli puiston laitteiden pitkälle suomalaisiin metsiin ja järvien selille oli rentouttava. Koskiseikkailu kasteli osan väestä, kun sade ei siinä onnistunut. Linja-autoon olisi päästy vaihtamaan varusteita tai hakemaan eväitä kesken päivänkin, mutta sitä ei tainnut kukaan tehdä.

Kotimatkalle lähdettiin väsyneinä ja onnellisina, onneksi nuoretkin olivat ehtineet saada tarpeekseen huvipuiston tarjonnasta. Kummasti bussillinen kymenlaaksolaisia matkalaisia hiljeni yksi torkkumaan ja toinen omien musiikkiensa maailmaan. Yhdessä katseltiin toinen toistemme ikuistamia kuvia päivän ajalta ja päästiin vaihtamaan kuulumisiakin. Illaksi ehdittiin kotiin, joten pienimmätkin olivat hyväntuulisia koko matkan.

Matkalla muisteltiin myös viime syksyistä jouluretkeä Helsinkiin. Siellä oltiin jäsenistön kesken, mutta matka oli aivan yhtä mahtava. Käynti Porvoossa ja vapaa yhteinen aika Helsingissä teki hyvää kaikille.  Mahtaakohan olla niin, että bussiretki mielenkiintoisiin kohteisiin on se juttu, mitä näiltä virkistysretkiltä kaipaamme?