Blogissa Talentian puheenjohtaja kertoo kuulumisia kentältä ja järjestön vaikuttamisen areenoilta sekä luotaa yhteiskunnassamme tapahtuvia muutoksia.

Palautetta ja kommentteja puheenjohtajalle voi lähettää osoitteeseen tero.ristimaki@talentia.fi

 
 
3.6.2009 Terveydenhuolto tarvitsee enemmän sosiaalialan osaamista


Olen voinut henkilökohtaisesti todeta, että terveyssosiaalityöntekijän ammattitaito ja työpanos ovat keskeisiä pitkäaikaissairaan ihmisen ja hänen lähipiirinsä selviytymistarinassa. Sairaus tai vamma ei koskaan ole irrallaan ihmisestä, hänen perheestä, sosiaalisesta verkostosta, työpaikasta ja toimeentulosta. Sairaus tai vamma on mitä suurimmassa määrin sidoksissa ja suhteessa ihmistä ympäröivään lähiyhteisöön mutta myös yhteiskunnan rakenteisiin. Sosiaalinen toimintakyky on fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn rinnalla yhtä tärkeä, joskus jopa tärkein. Yhteiskunnan sosiaaliturvajärjestelmät ovat hyvin monimutkaisia ja vaikeita, mutta sairaan tai vammaisen ihmisen, yksilön ja perheen kannalta keskeisiä.

Olen ollut vaikeaa kipuoireyhtymää sairastavan läheiseni rinnalla kulkijana seitsemän vuoden ajan. Olen nähnyt ja kokenut monet kohtuuttomat tilanteet, muutoksenhaut. Toisaalta olen nähnyt hyvin toimivaa kuntoutusjärjestelmää ja eläkelaitoksen ammatillista kuntoutusta. Olen myös nähnyt, että potilaan, kuntoutujan, asiakkaan, ihmisen oikeudet eivät toteudu itsestään selvinä. Tämän matkan aikana olemme kohdanneet useita upeita terveyssosiaalityön ammattilaisia ja saanut heiltä apua ja tukea.

Ihmisenä, sosiaalialan korkeakoulutettujen puheenjohtajana, entisenä sosiaalijohtajana ja sosiaali- ja terveysjohtajana olen vahvasti sitä mieltä, että terveyssosiaalityön rooli palvelujärjestelmässämme on voimavara, josta on pidettävä kiinni ja jota on voitava vahvistaa ja kehittää.

Miksi terveyssosiaalityötä ja sosiaalialan osaamista yleensä on syytä vahvistaa? Ensinnäkin monet terveysongelmat ovat juuriltaan sosiaalisia. On varsin hyvin tiedossa, että esimerkiksi koulutustaso korreloi positiivisesti terveyteen samoin tulotaso. Tiedetään myös, että työttömyys lisää terveysriskejä samoin syrjäytyminen. Lisäksi tiedetään, että ihmisen kokonaistoimintakyvyn kannalta on erittäin keskeistä, että sosiaalista toimintakykyä voidaan pitää yllä ja tukea. Terveyssosiaalityön yksi oleellinen ominaisuus onkin ottaa huomioon ihminen kokonaisuutena. Sosiaalityön menetelmin voidaan löytää ratkaisuja, jotka auttavat kompensoimaan sairauden tai vammaisuuden aiheuttamia toimintakyvyn vajeita. Näin laman aikana on erityisesti kiinnitettävä huomiota sosiaalisten ongelmien ja terveyden yhteyksiin. Erityisen huolissani tässä suhteessa olen nuorten miesten lisääntyvään syrjäytymiseen työmarkkinoilta.

Toiseksi aivan uuden näkökulman avaa ajatus siitä, että ns. elämätapasairauksien ennaltaehkäiseviin toimiin käytettäisiin sosiaalialan osaamista. Erilaiset ryhmämuotoiset toiminnat voisivat auttaa ihmisiä muuttamaan elintapojaan. Usein kyseessä on muutos, jota tulisi saada aikaan ihmisten sosiaalisessa toiminnassa. Esimerkiksi päihteiden käytön vähentäminen vaatii kokonaan uuden sosiaalisten suhteiden verkoston luomista. Terveyden edistämisessä pitäisi käyttää sosiaalista muutostyötä, sosiaalityön ydinosaamista.

Terveyssosiaalityön kentällä puhutaan myös medikalisaatiosta. En mene tähän aiheeseen sen syvemmin, mutta haluan tuoda esille sen vastinparin tai jopa vastakohdan; sosialisaation. Vanhustyössä, vammaistyössä, mielenterveys- ja päihdepalveluissa olisikin nyt sosialisaation paikka. Rakentamalla vahvempaa sosiaalipalveluihin perustuvaa vanhustyötä, voidaan vanhuus kohdata tässä yhteiskunnassa elämänvaiheena, ei sairautena. Samoin vammaisuus näyttäytyy sosiaalipalvelunäkökulmasta enemmänkin vammaisen ihmisen ja hänen lähiyhteisönsä tai yhteiskunnan välisenä suhteena. Sosiaalisen toimintakyvyn edistäminen asumisen, kotipalvelun, erilaisten tukipalveluiden, kuntoutuspalveluiden, kulttuuri- ja liikuntapalveluiden avulla tukee ikääntyvien, vammaisten tai pitkäaikaissairaiden selviytymistä vaikka fyysinen tai psyykkinen toimintakyky asettaisikin rajoitteita. Samoin päihde- ja mielenterveystyössä on pidettävä huoli siitä, että sosiaalialan osaamista ei hukata.

Lopuksi nostan terveyssosiaalityöntekijöiden arjesta esille kaksi asiaa: Paras-uudistuksen ja kysymyksen siitä mihin työaika riittää?
Paras-uudistus poiki kuntaliitoksia ja lama tulee niitä lisäämään. Valitettavasti Paras-uudistus on tuottanut myös hallinnollisia himmeleitä eli erilaisia yhteistoiminta-alueita. Perusterveydenhuolto ja siihen läheisesti liittyvät sosiaalihuollon palvelut voidaan siirtää yhteistoiminta-alueelle ja näin välttyä kuntaliitoksilta. Sosiaalihuollon kannalta tämä on merkinnyt yhtenäisen sosiaalipalvelujärjestelmän pirstoutumista. Tuleva sosiaali- ja terveydenhuollon hallintolaki toivottavasti korjaa tämän hulluuden ja maahan saadaan rakennettua perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon toiminnallisia kokonaisuuksia, joissa terveyssosiaalityöllä on asemansa.

Työajan riittävyydestä on juuri nyt suuriakin käsityseroja. Lomauttavat kunnat ovat sitä mieltä, että työaikaa on liikaa. Jokainen sosiaalialan ammattilainen kuitenkin tuntee nahoissaan sen, että työtä on liikaa ja työaikaa liian vähän. Tämä tilanne on ollut olemassa jo ennen lamaa. Laman oloissa sosiaaliala on yhteiskuntamme ainoita kasvualoja. Kysyntä kasvaa vaan tarjonta ei. Tässä piilee vaara työnteon villiintymiseen ja kiireen irtipääsyyn.
Työssä jaksamisen peruskysymys on siinä, että työtehtävät tulee voida tehdä työajalla. Toinen perustavaa laatua oleva reunaehto on se, että on voitava määritellä kohtuullinen työmäärä. Sen voi aloittaa jakamalla työaika asiakastyön ja kehittämistyön kesken sekä asettamalla enimmäismäärä asiakkaille, joita työntekijä ehtii auttaa. Järjestöni on aloittanut villiintyneen työn kesyttämisen julkaisemalla mihin työaika riittää -esitteen ja työnmitoitussuosituksen. Lähtökohtamme on ollut se, että asiakkaalla tulee olla oikeus laadukkaaseen sosiaalityön palveluihin ja jokaisella on oikeus hyvään työelämään.

Anna palautetta kirjoituksesta: tero.ristimaki@talentia.fi

Puheenjohtajan blogiarkisto

Huhtikuu:
Laman uhrit kärsivät lisää kun työttömyyskassojen ja kuntien toimeentulotukijonot kasvavat
Maaliskuu:
Sosiaalialan ammattilaisilla hinkua yrittäjiksi
Helmikuu:
Elvytystä
Tammikuu:
Mietteitä Sata-komitean väliraportista