Sosiaalialan sarjakuvakilpailu


Talentia on kampanjoinut yhdessä jäsentensä kanssa sosiaalialaa tutummaksi keväästä 2007. Talentiassa keksittiin vuosi sitten lähteä etsimään sosiaalialan omaa huumoria sarjakuvan keinoin. Sarjakuva-Finlandialla palkittu Milla Paloniemi piirsi neljä tilannetta, joiden tyhjiin puhekupliin pyydettiin sosiaalialan ammattilaisilta täytettä. Huumoritalkoisiin osallistui satakunta ihmistä.

>>> Tutustu sarjakuvien parhaimmistoon

Sarjakuvakilpailun arvonnassa 50 euron lahjakortin voittivat:

Tuula Abdo, Turku
Max Lahti, Helsinki
Jenni Ruotsalainen, Tampere
Anu Kojonen, Kuivaniemi
Sanna-Mari Tokkari, Turku
Sanna Sallinen, Joensuu
Mervi Männistö, Keuruu
Elina Salonen, Tampere
Laura Eerola, Valkeala
Karita Snellman, Tampere

Onnittelut voittajille!

Kukko ei käskien naura

Ammattihuumorin keksiminen valmiiksi mietittyihin tilanteisiin osoittautui vaikeaksi. Sarjakuvan tyhjien puhekuplien täyttäminen ei ollut hyvä keino etsiä sosiaalialan huumoria, sillä menetelmällä löytyi vain työn raskaus ja itseironia, jotka eivät paljon naurata.

Poliisien huumorintajusta ja terveydestä väitellyt työterveyspsykologi Paavo Kerkkänen tutustui Talentian saamaan saaliiseen. Tutkija kun on, hän aloitti menetelmän kritisoimisella.
- Käytetty menetelmä on melko rajallinen ja mittaa enemmän ihmisen kykyä vastata piirrokseen ja hänen yleistä luovuuttaan kuin huumoria. Muutkin ovat yrittäneet samaa ja samanlaisin lopputuloksin. New Yorker –lehti keräsi puolen miljoonan lukijakunnaltaan muutaman tuhatta vastausta, eikä niistä julkaisukynnystä ylittänyt kuin yksi vastaus. Sarjakuvakirjaa ei tullut.
Tämä lohduttaa. Laiha saalis ei todista, että sosiaalialan ammattilaisten huumorissa olisi vikaa.

- Talentian sarjakuvien tilanteissa esille nousevat työn tuoma rasitus, kyllästyminen ja ammatinvalinta. Näistä ei paljon naurua irtoa. Kolme neljästä vastauksesta käsitteli työn ongelmia ja rasitusta, Kerkkänen laskee.
Mukana oli lisäksi puolenkymmentä sanaleikkiä, ja saman verran itseironiaa ja sarkasmia ilmentäviä vastauksia. Joukosta löytyi yksi nonsense -huumorin kategoriaan mahtuva tilanne.

- Huumori syntyy vuorovaikutuksessa. Talentian sarjakuvissa vain ammattilaisille oli puhekuplia. Toinen osapuoli, asiakas, jäi äänettömäksi, Kerkkänen jatkaa kritiikkiä menetelmää kohtaan.

- Parempi, mutta työläämpi tapa kerätä ammattihuumoria on pyytää ihmisiä kertomaan juttuja työssä tapahtuneista hauskoista asioista. Näin on kerätty poliisihuumoria ja tullihuumoria kirjaksi asti.

Mitä ammattihuumori sitten on?

Suurin osa työpaikkojen huumorista ei liity työhön. Kerrotaan hassuja tarinoita esimerkiksi lapsista ja koirista. Aika suuri määrä työhuumorista kumpuaa hallinnosta, yhteistyötahoista ja muista työn puitteista, ei asiakastyöstä. On olemassa myös musta huumori, jota työyhteisöissä viljellään, mutta jota ei kerrota muille - eikä varsinkaan julkisesti.

- Musta huumori on virallisesti kiellettyä, koska ammattietiikan mukaan asiakkaita ei mollata. Todellisuudessa kuitenkin kerrotaan tarinoita hassuista, hankalista ja omituisista asiakkaista.
Kerkkänen kertoo poliisipuolelta esimerkin pahennusta herättäneestä huumorista. Säilöön otettu kuoli selliin ja asiasta nousi suuri kohu. Kokenut poliisi kommentoi: ”Kotiinsa kuoli”.

Kuka viimeksi nauraa?

Kerkkänen jakaa huumoria kolmeen kategoriaan.
- Työssä tapahtuneet hauskat asiat naurattavat ammattilaisia itseään. Näille jutuille muut ihmiset nauravat harvemmin, jos lainkaan. Muut nauravat taas jutuille, joissa ammattilainen on tyhmä tai ei ymmärrä. Vitsikirjat lääkäreistä ja tuomareista ovat tällaisia. Jutut kumpuavat karikatyyreistä ja ruokkivat niitä.

- Ammattilaisten mielestä nämä jutut ovat asiattomia. Tiedolliset virheet, väärät ammattinimikkeet, toimintatavat ja käsitteet ärsyttävät. Väärin kerrottu! parahtaa ammattilainen, kertoo Kerkkänen.

Tuttua? Parhaita juttuja ovat ne, joille voivat nauraa ammattilaiset, asiakkaat ja kaikki muutkin. Näitä juttuja on melko vähän ja niitä on vaikea keksimällä keksiä. Ne nousevat elävästä elämästä.
Kerkkäsellä on kertoa tällainenkin.
- Vanhemmat alkoivat olla epätoivoisia lapsensa korvatulehduskierteeseen. Kaikki temput oli kokeiltu. Omalääkäriltä kysyttiin jälleen kerran, mitä vielä voitaisiin tehdä. Lääkäri katsoi vanhempia ja totesi, että yleensä tässä vaiheessa vaihdetaan omalääkäriä.

Mihin huumoria tarvitaan?

Huumori toimii myönteisesti työyhteisöä yhdistävänä ja auttaa jaksamaan. Huumorin avulla voi myös purkaa paineita ja käsitellä ahdistavia tilanteita. Huumori voi laukaista myös tiukkoja asiakastilanteita. Tämän päivän työelämässä huumori on joutumassa ahtaalle. Paavo Kerkkänen kertoo, että 44 % sosiaali- ja terveysalan työntekijöistä kertoo, että työssä on kiireempi kuin työ itse edellyttäisi. Kiireessä ei kerkiä istumaan rauhassa ja juttelemaan työtovereiden kanssa. Huumori taas tarvitsee aikaa.

- Pitää olla hyvässä kunnossa, jotta jaksaa viljellä huumoria, toteaa Kerkkänen.

Kristiina Koskiluoma
viestintäpäällikkö
Talentia ry